Paiva 53: Melkein Kambodzassa

...Melkein, muttei kuitenkaan. Tarkoitushan oli siis lahtea hakemaan leimaa passiin Kambodzan rajalta tanaan. Bussi tuonne lahti klo 09.30 tuolta itaisen bussiterminaalin vieresta joka on toisella puolella Bangkokin keskustaa. Harmi ettei meilla ollut minkaanlaista tietoa miten ruuhkainen koko kaupunki voi olla aamuisin. Otettiin taksi vaille kahdeksan ja sanottiin minne pitaa ajaa. Puolessa tunnissa oltiin edetty ehka puoli kilometria. Loppua kohti vauhti vahan kiihtyi kun kuski paineli kaasujalkaa vahan syrjemmilla kaduilla ja alkoi itsekin turhautua koko touhuun. Kerettiin paikalle josta bussi lahti kello 09.42, eli sis noin tunti ja 45min vain keskustan lapi ajoon. Kaupunkihan on todella sokkeloinen joten kavelemaankaan ei oikein osannut lahtea. Perille paastiin niin firman manageri oli paikalla joka jarjestaa noita passinleimaus-matkoja. Sanoi vaan etta jos tosi hata on niin puolelta paivin uudeltaan, mutta todettiin etta viela on viikko aikaa olla maassa etta tullaan myohemmin. Nailla nakymin sitten mennaan tekemaan tuo reissu lauantaina, huomenaamulla kun lahdetaan Kanchanaburiin kahdeksi yoksi tutkiskelemaan luontoa ja nahtavyyksia, mutta siita myohemmin.

Kun myohastyttiin bussista ja suunnitelman meni uusiksi alkoi vituttaa aivan tuhottomasti, olin jo melkein soittamassa finnairille lippuja suomeen. Tasta kuitenkin selvittiin ja paatettiin etta tehdaan jotain rentouttavaa, joten mentiin Bangkokin keskustassa olevaan 3D-elokuvateatteriin jossa on joku 20 metria levea kuva ja maailman kehittynein aanijarjestelma. Elokuvan nimihan oli Beowulf. Toimintaa riitti ja tuo teknologia oli tosiaan erittain kehittynytta, viisi minuuttia kun elokuvaa oli katsonut niin alkoi normileffat tuntua aika perustavaralta. Vaikka elokuva ei juonellaan savayttanyt niin varmasti visuaalisesti hienoin elokuvakokemus mita on eteen tullut...ainiin, ja kaytiin myos McDonaldsissa syomassa roskaruokaa ja kierreltiin okykalliita ostoskeskuksia ostamatta mitaan. Nyt ollaan hostellilla rauhoittumassa ja suunnitelmissa on tehda ei mitaan koko loppupaiva...ainiin, Kachanaburissa on sitten luultavasti melko rajoittuneet internet-mahdollisuudet joten voi olla, etta seuraava kirjoitus tulee vasta perjantaina. Mutta kuulemisiin!