Aamulla heräiltiin aikaisin, aivan liian aikaisin. Kello oli 6 kun piti sängystä ryömiä pois. Siitä sitten aamupalalle, jonka jälkeen minibussi haki meidät kahdeksalta meidan hostellin edestä. Kun bussi oli täynnä lähdettiin sitten viimein kohti Kanchanaburia. Aikaa matkustamiseen meni noin 2 tuntia.
Ensimmäinen pysäkkimme oli hautausmaa, jossa oli toisen maailman sodan aikaan kuolleita sotavankeja mm. Englannista, Hollannista ja Thaimaasta. Siitä jatkoimme matkaa sitten toisen maailman sodan aikaiseen museoon, sekä kävimme katsomassa Death Railwayn eli suomeksi kuoleman rautatie. Tämä rautatie siis rakennettiin japanilaisten pakottamana, jotta heidän olisi ollut helpompi kuljettaa varusteitaan Burmaan ja näin ollen helpottaa hyökkäystä Intiaan. Tämän jälkeen matka jatkui yhdelle rautatie-asemalle, josta nousimme junaan, joka siis kulki tuota kyseistä rautatietä pitkin. Vajaan tunnin mittaisen junamatkan kohokohdaksi nousi puinen silta Kwai-joen yli. Näkymät olivat todella hienot ja ihmiset kurkottelivat kameroidensa kanssa ikkunoista tavoitellessaan sitä täydellistä valokuvaa.
Kun selvittiin rautatiematkasta, jatkettiin pienelle kelluvalle lautalle syömään lounasta. Kanaa hapanimeläkastikkeessa ja muuta perus thaipöperöä oli tarjolla ja ihan hyvin maittoi. Syöpöttelyn jälkeen matka jatkui lava-auton kyydissä kohti Hellfire Pass –museota. Tutustuttiin siinä ehkä puolen tunnin ajan maailman vittumaisimman rautatien rakennukseen. Tilanne oli hyvin sama kuin Death Railwayta rakennettaessa, mutta aikataulu ja maasto olivat paljon hankalammat. Kalliota piti räjäyttää ja raivata runsain mitoin. Yli 100 000 sotavankia ja aasialaista pakkotyöläistä kuoli työtä tehdessään. Eikä rautatie ikinä valmistunut aikataulussaan. Käytiin kävelemässä tuota vaivalla rakennettua reittiä pitkin noin 2.5 kilometriä. Maisemat olivat paikoitellen erittäin upeat, vaikka paikalla olikin surullinen menneisyys.
Patikoinnin jälkeen suunnattiin takaisin lounaspaikalle ja syötiin valitettavan pahanmakuinen päivällinen johon sisältyi riisiä, tofua ja pahanmakuista kanakastiketta (joka oli varmaankin sitrusruoholla maustettua) sekä jälkiruoaksi mielenkiintoista pomeran –hedelmää (joka näytti ja maistui greipin ja appelsiinin sekoitukselta) ja banaania. Syönnin ja parin singhan jälkeen jatkettiin pitkähäntäveneellä matkaa tänne majoituspaikalle, joka on siis kelluva hotelli. Meillä on kiva pikku huone, jossa on ilmastointi, oma vessa ja ties mitä. Käytiin beer-cornerissa juomassa parit isot oluet ja tutustumassa muihin kanssamatkustajiin. Tavattiin mukava ranskalainen pariskunta ja neljä omaperäistä slovenialaista jätkää. Huomenna olisi sitten tarkoitus selvitä 07.30 aamupalalle ja kahdeksalta kohti Erawanin vesiputouksia ja tiikeritemppeliä….
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti