Reppumatkailua Kaakkois-Aasiassa

Joulun jälkeen....

2007-12-29T09:33:00.000+02:00

Aika on mennyt ehkä nopeimmin nyt täällä kotimaassa jos verrataan koko reissuun. Tällä hetkellä on aika hassu fiilis matkasta. Tuntuu kuin se olisi ollut kokonaan unta tai että siitä on aikaa monta vuotta :) Ihan hassua. Kaikki reissussa otetut "epäonnistuneilta" näyttäneet valokuvatkin alkavat näyttää ihan hyviltä :) Ikävä siis on takaisin..

Nyt on kuitenkin jo joulu miltei ohi ja täytyy valmistautua ottamaan uutta vuotta vastaan. Joulu vietettiin Pertun kanssa kumpaisenkin kotona. Välimatkaa on kuitenkin vain 10 kilometriä, joten ei paha :) Kiltistikin oltiin näköjään oltu, sen verran tuli lahjoja :) Sellaiseen odotettuun joulutunnelmaan oli silti hyvin hankala päästä. Suureksi osin siksi, koska lunta ei paljoa maassa ollut ja koko joulu tuli niin yllättäen, kuitenkin, joten ei siinä kerennyt paljon mitään miettimään :)

Nyt kun ollaan kotiuduttu jo paremmin, niin ollaan lisäilty niitä lupaamiamme matkakuvia tuonne albumiin. Ja lisäillään varmaan vielä jonkun aikaa, joten jos satutte vilkaisemaan tätä blogia, niin käykää kurkkaamassa myös kuvia :) Yhteensä kuvia tuli räpsittyä koko reissun aikana joku 4000-5000 :D Eilen sitten yritin niistä valita ne parhaat teetätettäväksi ja voin sanoa, että aikaa meni oikeastaan koko päivä :) Yhteensä valitsin noin 350 kuvaa, vain :)

Mutta siis Oikein Hyvää Uutta Vuotta!

Päivä 73: Bangkok - Helsinki

2007-12-10T08:55:00.000+02:00

Täällä sitä nyt ollaan turvallisesti Suomen maaperällä. Lento meni ihan hyvin ja saatiin jopa nukuttua muutama tunti. Silti väsymys painaa ja tietää sen, että illalla ollaan varmaan ihan kuoleman väsyneitä. Lento kesti 10 h 20 min, j0ka on siis tunnin pidempi kuin menomatkalla.

Otettiin sitten paikallisbussi lentokentältä tänne rautatieasemalla. Tänne päästyämme käytiin heti ensimmäiseksi ostamassa junaliput klo 10.00 lähtevään junaan. Nyt sitten chillailllaan Helsingin hienolla rautatieasemalla ja odotellaan. Täytyy kyllä myöntää, että ainakin itselle tuli hieman ikävä jo Thaimaata kun astuttiin ulos lentokoneesta. Lähinnä sitä aurinkoa ja lämpöä, kun taas Suomessa on aivan vastakohtainen sää. Mutta siis, erittäin mukavaa tulla takaisin kotiin ja pikku hiljaa alkaa se "oikea" joulufiiliskin löytymään, kunhan pääsee ensin jouluostoksille :D

Laitellaan tässä muutaman päivän sisällä uusia kuvia tuonne matka-albumiin, mutta ilmoitellaan siita sitten erikseen. Kiitokset vielä vain kovasti kun olette jaksaneet käydä lukemassa ja kommentoimassa blogiamme :) Ihan kaikille ei kylla valitettavasti nyt laitettu korttia matkan varrelta, mutta sitäkin suuremmalla syyllä TE KAIKKI olitte koko ajan meidän mielessä :)

Paiva 72: Hyvasti Thaimaa!

2007-12-09T15:04:00.000+02:00

Viimeisia tunteja vietellaan taalla Bangkokin kaupungissa ja Thaimaassa yleensakin. Viimeiset tuliaiset on ostettu ja kamat pakattu lahtovalmiiksi. Lento lahtee vajaan viiden tunnin kuluttua, ja tunnin paasta lahdetaan suunnistamaan kohti lentokenttaa, jonne taksimatka kestanee noin tunnin. Helsingissa ollaan noin 06.40 aamulla (Suomen aikaa) josta matka jatkuu kymmenen junalla joensuuhun, jos suunnitelmat pitavat. Eli iltapaivalla ollaan jo astuttu kotikynnyksen yli. Yli kymmenen viikkoa ollaan oltu poissa joten voidaan kylla myontaa etta ihan mukava on tulla takaisin :)

Kiitoksia kaikille ketka ovat matkaamme taman blogin kautta seuranneet ja toivotaan turvallista ja mukavaa kotimatkaa meille. Blogitekstejakin tuli juuri nyt tayteen tasan sata. Viela viimeiset kirjoitukset kotoa, ennenkun blogi sulkeutuu. Tekstit jaavat kuitenkin kaikkien luettavaksi, jos joku haluaa seikkalujamme muistella. Mutta nyt: Sawa di khap!

Paiva 71: Bangkok

2007-12-08T16:13:00.000+02:00

Huhhuijjaa! Ensimmainen shoppailu paiva takana ja toinen edessa :) Aamulla herattiin tekstiviestiin, joka oli hollantilaiselta ystavaltamme Tessalta. Han oli juuri saapunut kanttis hotellimme, eli siis samaan hotelliin meidan kanssa. Sittenpa aamupalan merkeissa kello yhdeksan aikoihin nahtiin taas ja kerrottiin kuulumisia. Tosi kiva oli kuulla Paista ja Chiang Raista, eli paikoista, jotka meilta nyt jai seuraavalle Thaimaan reissulle ;)

Siitapa sitten Pertun kanssa lahdettin etenemaan ja otettiin mittaritaksi viikonloppumarkkinoille. Reippaan vartin paasta oltiinkin jo suuren ihmisjoukon keskella markkinakojujen aarella. Muutama tunti vierahti melko nopeasti ja mukaan tarttui tuliaisia kotiin viemisiksi :) Siita sitten iltapaivan puolella mentiin skytrainin kyydilla suurten ostoskeskusten aarelle. Ihan ensimmaiseksi kylla kaytiin syomassa Subwayssa terveelliset patongit :D ja sitten lahdettiin suunnistamaan kohti MBK:ta (7 kerroksinen ostari, todella halpa muiden kalliiden ostareiden vierella). Siellapa sitten vietettiinkin loppupaiva. Jotain loytyi itsellekin, mutta lahinna tuliaisia osteltiin. Kellon lahestyessa seitsemaa otettiin taksi kohti Khao Sania ja siita sitten jatkettiin jalan kohti hotellia.

Nyt sitten ollaan otettu ihan rennosti tassa pari tuntia ja ehkapa kohta mennaan thai hierontaan, viela kun se on mahdollista. Mutta siis, viimeinen kokonainen yo taalla Thaimaassa. Seuraava vietetaankin sitten ei niin mukavasti lentokoneessa :p Mutta miettikaa nyt, paiva 71!!! :)

Huomenna jatkuu....

Paiva 70: Ko Chang - Bangkok

2007-12-07T17:24:00.000+02:00

Niin se aika vaan vierahti etiapain ja paratiisisaari jai taakse. Aamulla herailtiin siina kahdeksan aikoihin, pakattiin loput kamat ja kaytiin viela rannalla merta ihailemassa. Sitten aamupalalle ja sen jalkeen lavataksilla satamaan. Taas hieman odoteltiin ja sitten lautan kyytiin. Kaikessa rauhassa siis saavuttiin Trattiin, jossa odoteltiin noin tunti meidan bussin lahtoa. Ihan hyva oli bussi ja nayttivat perati yhden elokuva 6 tunnin matkalla :p

Bangkokiin saavuttiin ihan ajallaan ja kellon ollessa melkein 18.30 saavuttiin tanne meidan kanttis hotelliin, Wild Orchid Villaan. Kamat nopeesti huoneeseen ja sitten syomaan hotellin alakerrssa sijaitsevaan ravintolaan. Kumpainenkin otti ihan perus thai-sapuskaa. Siitapa sitten jatkettiin hetken paasta tuohon 2 minuutin kavelymatkan paassa sijaitsevalle Khao San Roadille. Tarkoitus oli tehda ostoksia, mutta kumpikin oltiin melko uupuneita bussimatkasta ja ollaan ehka 20 kertaa kayty ko. kadulla, joten ei ollut suurta intoa tehda ostoksia. Toista se on sitten huomenna kun meinataan herata aamulla aikaisin niille 15 000 kojun viikonloppumarkkinoille. Sielta sitten toivottavasti mukaan lahtee osa tuliaisista :) Sitten varmaan shoppaillaan naissa Bangkokin suurimmissa ostoskeskuksissa.

Mutta siis, nyt suihkuun, nukkumaan ja Perttu valmistautumaan henkisesti huomiseen :)

Paiva 69: Viimeista viedaan Ko Changilla...

2007-12-06T15:07:00.001+02:00

Eli viimeista paivaa ollaan vietetty rauhallisissa merkeissa talla Ko Changin paratiisisaarella. Suomessa siis tosiaan on itsenaisyyspaiva ja taalla taytti kuningas eilen 80v. Kovat oli karkelot kun viinan myynti oli kielletty joka ravintolassa ja kaupassa :)

Kun noustiin ylos aamulla (ja syotiin runsas ja ennenkaikkea ilmainen aamiainen) niin paatettiin heti kattelyssa etta skootterista ei luovuta viela tanaan, vaan vuokrattiin se toiseksikin paivaksi. Huristeltiin sitten tuota saaren itapuolta ympari, missa ei viela oltu kayty. Maisemat oli paikoitellen sanoinkuvaamattoman hengityksensalpaavia, niin sanoekseni. Tiekin oli inhimillisempi ja vahemman mutkaisempi kuin taalla lansipuolella. Iltapaiva meni Heidin toiveiden mukaisesti: rannalla maatessa ja uiskennellessa. Lampoa ja merituulta tulee kylla varmasti Suomessa ikava, taalla kun +20 astetta tuntuu jo pirun viilealta.

Illansuussa makselin huoneen vuokran kuluneelta viikolta ja saatiin pieni alennuskin. Palauttelin myos skootterin ja varasin puhelimitse meille paikat huomiseen Bangkokin bussiin. Bussimatkahan kestaa taas sen kuutisen tuntia, mutta se onkin sitten kotimatkan lisaksi viimeinen pitempi matka talla reissulla, luojan kiitos siita. Tien paalla ollaan oltu reissun aikana yhteensa varmaankin aika monta vuorokautta, joten ajatus paikallaan olosta tuntuu vaihteeksi aika houkuttelevalta...Kun istuttiin rannalla ja syotiin illallista, muisteltiin kotia ja kaikkia niita asioita mita ikava on. Koti-ikavaa ei ainakaan helpottanut tieto siita, etta kotona olisi tuoreita karjalanpiirakoita ja paistia. No, kohtahan niista paastaan nauttimaan.

Nyt lahdetaan kuitenkin hotellin suuntaan ja pakkaillaan vahan kamoja valmiiksi. Huomenna lahtee lautta saarelta klo 10.30 ja bussi klo 12.00...Bangkokissa pitaisi olla puoli kuuden aikoihin. Mutta sen kummemmitta juoruitta, viela seuraavaan kertaan!

Ja Hyvaa Itsenaisyyspaivaa!

Paiva 68: Ko Chang

2007-12-05T17:07:00.001+02:00

Ko Chang on ihana paikka ja tanaan oli ihana paiva :) Aamulla herattiin joskus puol kymmenen aikoihin ja mentiin siita melkeinpa suoraan hotellin aamupalalle. Huoneen hintaan sisaltyy aamupala ja se tarkoittaa siis sita, etta saadaan tilata aamupala listalta mita vaan ilmatteeks :) Siis kun siina meidan hotellin yhetydessa on myos sellanen teksasilaistyyppinen UUSI ravintola, niin tilataan siita ruokalistalta se aamupala....Ei paha tarjous, kun normaalisti huoneen hintaan sisaltyva aamupala on ollut vaan paahtoleipaa ja teeta tai kahvia. Syotiin sitten ihan tukevat aamupalat ja lahdettiin metsastamaan 100 metrin paahan skootteria. Vuokrattiin skootteri paivaksi kayttoomme hintaan 200 bahtia, eli siis 4 euroa.

Sitten muutaman tunnin ajan ajeltiin saaren lansi puolta aina saaren etela osaan asti ja tietysti takaisin. Matkaa tuli yhteensa noin 40 kilometria. Tiet lantisella puolella on paljon makisempia, kuin itaisella puolella. Vahan valia on melko jyrkkia ja aika tiukkoja mutkia ja makia. Monta kertaa ajateltiin, ettei tuo skootteri jaksa kyydittaa meita kahta ylos isoja makia, mutta niinpa se vain jaksoi. Tosi kauniita maisemia ja luonto on vihreaa koko ajan, joten mikas siina on ajellessa. Loydettiin muuten aivan ihana ranta, jossa ei paljon edes turisteja ollut :) Oikeesti, koko matkan ajan on ollut sellainen pieni toive tuolla pienessa mielessa, etta vahanko olisi hienoa jos saisi viettaa aikaa autiolla rannalla. No taman paivan ranta kylla melkeinpa vastasi toivetta. Loydettiin sellanen syrjemmassa oleva ranta, jossa oli ravintola ja baari. Paikalla oli myos muita ihmisia, jotka oli myos saapuneet paikalle omilla mopoillaan. Siita sitten lahdettiin rantaa pitkin kavelemaan ja ei edes tarvinnut pitkalle kavella kun loytyi sellainen kohta, jossa ei paljon muita nakynyt. Kaytiin uimassa ja otettiin arskaa seka tietysti valokuvia :) Tunti viihdyttiin paikallaan ja sen jalkeen lahdettiin jatkamaan matkaa takaisin pain. Pysahdyttiin viela ottamaan muutama kuva tosi hienolta nakoala paikalta ja sitten takaisin hotellille.

Hotellilla Perttu jai lepailemaan huoneeseen hetkeksi ja mina suuntasin viela rannalle. Sitten kello laheni jo puoli neljaa ja oli paivan ensimmaisen aterian vuoro. Ruokapaikaksi valittiin rannalla sijaitseva rafla. Perttu otti thai-ruokaa ja mina tonnikalasalaatin. Harmi vain, etta Pertulle teki todella pahaa nahda tonnikalaa ja salaattia asken pitamansa taudin jalkeen, joten hanelle jai sitten ruoka syomatta :( No, tuossa asken kaytiin syomassa meidan hotellin omassa ravintolassa, joka siis on puhtaasti pihvi painotteinen, ja Perttu otti tietysti jonkun pihvin sinihomejuustokastikkeella ja perunoilla :) Itse soin joitain juustojuttuja ja jalapeno salaattia. Jalkkariksi otettiin pari jaatelopalloa...

Tanaan on muuten Kuninkaan syntymapaiva ja se tarkoittaa taalla sita, etta alkoholia ei anniskella tana paivana missaan ravintolassa. Eli siis kaikki baarit on myos kiinni, mutta ne voivat avata ovensa heti klo 24.00 jalkeen jos haluavat. Tanaan kaydaan siis aikaisin nukkumaan ja huomenna olisi tarkoitus lahtea uudelleen kiertelemaan saarta skootterilla. Meinattiin aluksi kayda vierailemassa lahi saarilla, mutta ehka on kuitenkin parasta vain pysya paikallaan ja nauttia tasta saaresta :)

Kuvia olisi kylla laitettu nettiin, mutta meidan muistitikulla on virus, joten ei oikein onnaa talla hetkella :( Viimeistaan sitten viikon paasta laitetaan kun ollaan takas Suomessa :p Kiva tulla kotiin, mutta jo nyt tuntuu haikeelta pelkka ajatuskin jattaa Thaimaa taakseen...

Paiva 67: Ko Chang

2007-12-04T11:30:00.001+02:00

Perttu voi jo paremmin, eli ei ole enaa suurta hataa. Aamulla oli ollut olo jo paljon parempi ja laakari sanoi, etta jos pystyy aamupalan syomaan ilman etta tarvitsee lahtea vessaan, niin saa lahtea pois sairaalasta. Ja niinhan siina sitten kavi, etta mina menin sairaalaan heti aamusta, odoteltiin reippaan tunnin verran, maksettiin laakarissa kaynti ja sitten lahdettiin hotellille. Sairaalareissu tuli nyt odotettua kalliimmaksi, koska kyseessa oli yksityinen sairaala. Onneksi sairaala sijaitsee meidan hotellista noin 2 kilometrin paassa ja on siis kansainvalinen sairaala, eli siella puhutaan englantia. Saaren toisella puolella on myos sairaala, mutta kasittaakseni siella ei juurikaan englantia puhuta ? eli parempi nain, vaikka tulikin kalliiksi. Ja onhan meilla tietysti matkavakuutus, jonka pitaisi siis korvata kaikki nama kulut. Yhteensa Pertun sairaala reissu tuli maksamaan 25, 000 bahtia, eli noin 500 euroa. Hyva sairaala, puhtaat tilat, mukava henkilokunta ja ennen kaikkea Perttu terveempana, se on kuitenkin kaikista tarkeinta.

Ennen puolta paivaa siis oltiin takaisin hotellilla ja siina sitten lepailtiin hetkinen. Perttu jai viela nukkumaan huoneeseen ja mina suuntasin 50 metrin paassa sijaitsevalle rannalle. Ranta on muuten ehka paras tahan mennessa, jos ei oteta huomioon Phi Phi Lehin MaYaBayta :) Vaikka tama on saaren vilkkain ranta, niin silti ihmisia ei ole liikaa. Mielestani mikaan suomalainen matkanjarjestaja ei tee tanne lomamatkoja ja ei ehka tarvitse tehdakaan. Hyva vaan jos saavat paikan pidettya vahemman turistisena. Jos tanne haluaa kuitenkin tulla, mita suosittelen nyt jokaiselle Thaimaan matkaa suunnittelevalle, niin se on todella helppoa. Ottaa vaan lennot Bangkokiin ja Bangkokista sitten bussilla tanne :) Ihmiset on tahan mennessa ollut myos ehka ystavallisempia, kuin muilla saarilla. Muuten puheen ollen thaimaalaisten ystavallisyydesta, ollaan Pertun kanssa sita mielta, etta asia on liian yliarvostettua. Ihmiset ei todellakaan aina ole ystavallisia saati jaksavat sitten hymyilla ravintoloissa, mika on kuitenkin mielestani kaikkein tarkein ele. Monessa ihan kivassa raflassa ei ole saanut hymya tai kiitosta takaisin jos on vaikka jattanyt pienta tippia. Onko syyna sitten liian pitkat tyopaivat (nahtiin esim. Ko Sametilla tarjoilijoiden tekevan yli 10 tuntisia paivia), huono palkka (keskimaarainen palkka 300 bahtia (6 euroa) per paiva) vai eiko ihmiset oikeasti vaan tykkaa meista turisteista niin paljon.

Kylla on Thaimaalla paljon kehitettavaa viela tuon turismin suhteen. Tietysti tavan pakettimatkalaiset eivat ehka nae niita Thaimaan huonoja puolia niin helposti jos pysyy vain tietylla paikalla loman ajan ja tekee matkanjarjestajan retkia. Mutta siis, Ko Chang vaikuttaa erittain mukavalta paikalta :) Oleilin rannalla pari tuntia, kavin syomassa rannalla sijaitsevassa ravintolassa paivan ensimmaisen ruoan ja sitten menin takaisin Pertun luo. Perttu kavi ihan minuutin oleilemassa rannalla, mutta ilma oli liian kuuma hanella. Meni takaisin huoneeseen lepailemaan ja on siella lepailemassa parasta aikaa. Kohta pitaa kuitenkin lahtea syomaan herran jotain kevytta. Soppa taitaa olla tanaan ruokalistalla :)

Kirjoitellaan taas varmaan huomenna lisaa...ai niin, kerroinko jo, etta Ko Chang on TOSI mukava paikka ;)

Paiva 66: Bangkok - Ko Chang

2007-12-03T17:39:00.000+02:00

Eilinen paiva oltiin siis ihan rennosti. Kaytiin illalla vahan kiertelemassa Khao San Roadilla ja siina samalla nautittiin parit oluet. Aikaisin nukkumaan, silla tanaan piti aamulla herata jo ennen kello seitsemaa.

Ihan hyvissa voimin ja ajoissa herattiin, syotiin aamupalaksi tonnikalavoileivat ja sitten meidat jo haettiinkin Ko Changin -saarelle menevaan bussiin. Bussi oli ihan ok. Matkan kesto oli 6,5 tuntia (mukana myos lauttamatka) ja valissa tehtiin yksi pysahdys. Vastoinkaymiset alkoi sitten heti kun paastiin lautalle. Pertun olo huonontui yks kaks ja mahataudin poikasta alkoi olla mahassa. Siita kun sitten selviydyttiin saarelle niin taksilla mentiin lahimmalle rannalle ja mentiin heti lahimpaan hotelliin. Hotelli on vasta avattu Buffalo Bill, ja melko hintava. Yksi yo maksaa huoneessa 1700 bahtia, eli reilut 30 euroa. Mutta ei haluttu riskeerata pertun terveytta ja lahtea etsimaan halvempaa, joten jaatiin siis tahan. Muutaman tunnin sisalla Pertun olo kuitenkin huononi entisestaan ja alkoi tuntua, etta koko mies kuivuu kasaan. Ripulointia ja oksentelua, eika tule mitaan muuta enaa kuin vain vetta.

Soitettiin siis sairaalaan ja lahivakuutukseen ja lopuksi tilattiin kyyti parin kilometrin paassa sijaitsevaan kansainvaliselle klinikalla. Vakuutuksen pitaisi siis korvata kaikki, joten ei syyta huoleen. Ambulanssilla sairaalaan ja siita sitten Perttu tutkittavaksi. Ottivat verikokeet ja kyselivat kysymyksia. Mukana oli kaksi tosi mukavaa sairaanhoitajaa ja laakarina ihan patevan tuntuinen mies. Muutenkin sairaala vaikuttaa siistilta ja hyvalta paikalta. Laakari totesi, etta Pertulla on joku bakteeri veressa ja antibiooteilla sita sitten hoidetaan. Tiputukseenkin herra joutui ensimmaista kertaa elamassaan. Antoivat viela unilaaketta, etta varmasti saa levattya kunnolla. Itse paasin sitten ambulanssin kyydissa takaisin hotellille, joten ei tarvinnut etsia taksia. Saarella taksit on todella kalliita, koska tietty matka yleensa jaetaan useamman kyydissa olijan kesken. Taksimatkat on siis kontta summia ja niista ei oikein voi tinkia, vaikka olisikin yksin matkustamassa.

Perttu siis on ainakin taman yon sairaalassa ja huomenna heti aamulla menen hanta sinne sitten katsomaan. Muuten paikkana Ko Chang vaikuttaa todella mukavalta. Pakko sen verran sanoa, etta tasta nykyisesta huoneesta on merinakoala ja tamaniltainen auringonlasku oli aika upea :) Mutta huomenna on pakko muuttaa johonkin halvempaan ja eksoottisempaan, eli siis elelemaan suloisten gekkojen kanssa :)

Huomenna taas lisaa...

Paivat 64 ja 65: Chiang Mai -> Bangkok

2007-12-02T07:13:00.000+02:00

Viimeinen paiva Chiang Maissa meni ihan mukavasti, latailtiin akkuja ja nukuttiin pitkaan. Syotiin pariin otteeseen ja kierreltiin vahan syrjakujien putiikkeja. Heidille tarttui mukaan pari huivia, yhteishintaan 2e. Tarkalleen sama huivi kuulemma maksaa Vero Modassa 16e. No, kuitenkin, juna lahti asemalta 16.30 ja kerettiin tuk-tukilla paikalle ihan hyvissa ajoin.

Siina sitten muutama minuutti aikataulusta myohassa lahdettiin liikeneteseen ja kerettiinkin tuksutella joku puolitoista tuntia, kunnes junan kone levisi ja ilmeisesti tilasivat uuden veturin. Kaikenlisaksi meidan makuupaikat oli aivan vaunun paassa, oven vieressa...ja ovi oli rikki joten melu oli melkoinen. Kaikesta huolimatta saatiin kuitenkin unta jollain tapaa ja herailtiin siina seitseman-kahdeksan aikoihin. Junan piti saapua 3 tuntia myohassa Bangkokiin, eli noin 9.30. Saavuttiin kuitenkin perille klo 11.15 kun alkuperainen aika oli 06.30. Eli sellainen vajaa 19 tuntia hurahti junassa. Nalka alkoi loppuajasta kiristaa hermoja mutta nyt ollaan turvallisesti Bangkokin vakiohostellissa ja ruokaakin on mahassa. Nyt pitanee varata vaan huomisen matka Koh Changin saarelle, joka kestanee noin kuutisen tuntia. Siella sitten loikoillaan melkein koko loppuaika....tarkoitus olisi tulla Bangkokiin perjantaina ja suunnata kohti Suomea sunnuntai-maanantai valisena yona.

Tama paiva menee varmaan toipuessa tuosta suorastaan vittumaisesta junamatkasta, katsoo jos jaksaa jotakin tehda. Mutta nyt suihkuun ja vahan siistiytymaan...

Paiva 63: Chiang Mai

2007-12-01T05:29:00.000+02:00

Eilinen paiva meni vaihteeksi ihan leppoisasti. Aamulla herailtiin kaikessa rauhassa, maksettiin huoneen 'vuokra' ja hiippailtiin aamupalalle laheiseen katuraflaan. Itse soin jotakin thaisapuskaa (aamupalaksi! riisi ja kana ovat itseasiassa ihan maistuva yhdistelma aamulla, heti kun niihin tottuu) ja heidi otti jotain lansimaalaisempaa tavaraa. Tessa liittyi meidan seuraan ja alettiin kappailla kohti kaupungin laitaa, josta oli tarkoitus ottaa kyyti laheisen vuoren kupeelle: Doi Suthepin temppeliin. Hamaraperaisen oloinen taksikuski viittoili meille ja pienen hintakamppailun jalkeen paastiin lava-autosta rakennetun taksin kyytiin. Melko mutkikkaan puolituntisen jalkeen paastiin temppelin eteen, maksettiin noin euro taksikyydista ja lahdettiin tutkimaan mita temppeli piti sisallansa...

...ja ensimmaisena olikin edessa ainakin parisataa rappusta, jonka jalkeen paastiin sisalle. Turisteja parveili melkoisesti, mutta ei laheskaan niin paljoa kuin esim. Bangkokin Grand Palacessa. Yhden euron lahjoituksella paasi temppeliin sisalle ja ihailtiin taas upeita koristeluja, mahtavaa nakoalaa ja (turisteista huolimatta) sereenisen rauhallista ilmapiiria. Temppeli oli rakennettu alunperin joskus 1300-luvulla, joten aika vanhasta paikasta on kyse. Itse ostin paikasta pienen Buddhalaisuuteen liittyvan kirjan, jonka luin eilen jo lapi. Mielenkiintoista tekstia, vaikka lansimaalaiselle kirjassa selitetyt tavat ja uskomukset ovat ehka hieman ylitseampuvia.

Kun temppeli oli kierrelty kyseltiin kyytia vuoren huipulla olevaan kansallispuistoon. Kyyti olisi kuitenkin maksanut monta euroa ja matkaa oli temppelilta viela 20km...tie oli siis erittain mutkikas ja siina vaiheessa ajattelin etta parempi passata, koska huono olo tuli jo temppelille ajellessa. Alastulo oli viela pahempi. Lahdettiin sitten kolmestaan huvikseen kavelemaan mutkikasta vuoristotieta alas, ihaillen maisemia ja vilkutellen vastaantuleville autoille. Kolmisen kilometria kaveltiin alas ja sitten hypattiin taksin kyytiin ja takaisin kaupunkiin.

Kello kaantyilikin jo myohaiselle iltapaivalle joten lahdettiin hotellille vahan siistiytymaan. Siita suunnistettiin kaupungin keskustaan illallistamaan. Pitkan etsiskelyn jalkeen loydettiin mukava ja kohtuuhintainen ravintola, joka tarjoili meksikolaistyyppista ruokaa. Heidi otti kanasalaattia, Tessa veteli nacholautasen ja itse riipaisin ison burgerin. Kaytiin viela vahan kiertelemassa yomarkkinoilla ja tehtiin jotain ihan pienia ostoksia. Lopulta ajeltiin tuk-tukilla takaisin majapaikkaan ja kaytiin viereisessa pubissa juomassa jaahyvaisdrinkit, silla Tessa jatkoi tana aamuna matkaa pohjoiseen ja me lahdetaan takaisin Bangkokiin. Lopulta yomyohaan paastiin nukkumaan...

...ja tanaan nukuttiin makeasti ja pitkaan. Lahdetaan viela luultavasti tutustumaan kaupungin pieniin ja kapeisiin sivukujiin jotka pursuavat pienia putiikkeja ja muita kauppoja. Kaupunki on myos pullollaan vanhoja ja kauniita temppeleita joten niitakin keretaan viela varmasti nahda. Mutta nyt talta eraa Adios! Seuraavan kerran sitten terveisia Bangkokista...(jalleen kerran)

Paiva 62: Chiang Mai

2007-11-29T18:48:00.000+02:00

Nyt ollaan sitten amatooreja thaikokkeja :) osataan valmistaa ulkoa ainakin kolme erilaista thai- ruokaa. Kokkikurssi sijaitsi tuossa noin 500 metrin paassa meidan hotellilta. Yhdessa ryhmassa oli aina 6 henkea. Meidan lisaksi meidan seurana oli kaksi tyttoa Belgiasta ja kaksi tyttoa Englannista. Paiva sujui melko nopsaan ja ei ne rahat tainnu hukkaan menna :)

Ensimmaiseksi tehtiin Phad Thai, eli siis nuudeleita, kanaa ja kasviksia sekaisin ja se on siina. Seuraavaksi kokeiltiin tehdaan kalasalaattia, jossa kala ensin uppopaistettiin. Lisaksi tehtiin joku rapukeitto. Sitten pidettiin melkein tunnin mittainen tauko ja jatkettiin kokkausta. Vuorossa oli Green curry chicken riisin kanssa ja jalkiruoaksi jotain water chestnut whit coconut milk, joista jalkimmainen oli itseasiassa melko pahaa :) Mutta paaosin ruoat onnistui kaikilla tosi hyvin ja ihan oltiin tyytyvaisia omiin taidonnaytteisiin.

Oppaana meilla oli Tom. Varsin mukava kaveri ja puhui hyvaa englantia. Kurssi oli sinallaan helppo, koska meidan ei tarvinnut missaan vaiheessa siivota omia jalkiamme :) Aamulla kaytiin ensimmaiseksi torilla ostelemassa ruokatarvikkeita ja siina samalla saatiin parempaa tietoa thaimaalaisista ruoka-aineksista. Sitten vain kokkailtiin oppaan johdolla ja syotiin ja kokkailtiin taas ja syotiin taas jne...:) Mukaan saatiin sellainen pieni reseptivihko, josta loytyy ne kaikkein tavallisimmat thai-ruoat.

Iltapaivalla sitten Perttu kavi taas pulikoimassa tuossa jaatavassa uima-altaassa ja siita sitten pikku hiljaa lahdettiin kohti rautatie-asemaa. Kaytiin nimittain ostamassa junaliput Bangkokiin.
Lahto on lauantaina klo 16.30 ja perilla Bangkokissa ollaan seuraavana aamuna klo 06.40. Myohempi juna olisi kylla otettu, mutta kun ei ollut enaa vapaita paikkoja :( Bangkokista sitten katsotaan minne edetaan, mutta siis jonnekin lampimaan :)

Nyt sitten illalla vietettiin muutama tunti tuolla night bazaarilla, eli yomarkkinoilla. Siina on kylla juuri turisteille tehty paikka :) mutta ihan kivaa kuitenkin oli. Mukaan ei lahteny paljoa, mutta sitakin suuremmalla syylla kaytiin herkuttelemassa Pertun kanssa ihan tajuttoman kalliilla jaateloannoksilla :) Hinta oli yhteensa jotain 600 bahtia, eli 12 euroa. Mutta siis, olihan ne aika hienot annokset ja kerrankos sita reissullansa....;) Jotain pienta suolaista oli kylla pakko syoda kanssa, vaikka oltiinkin koko paiva ruoan parissa. Ei me siella kurssilla kuitenkaan niiiiiiiiin paljon syoty :)

Huomisesta ei viela tiedeta, etta mita tehdaan. Ehkapa kaydaan katsomassa jotain temppelia kenties ja vieraillaan luonnonpuistossa. Mutta kirjoitellaan huomenna taas lisaa :)

Ai niin, tarkistettiin tuo lampotila juttu, niin saatiin tietaa, etta puolen yon jalkeen lampotila laskee taalla 10 asteeseen, joten kesa on todellakin tuolla etelampana :)

Paiva 61: Chiang Mai

2007-11-29T04:10:00.000+02:00

Eli eilinen meni ihan leppoisasti. Noin yhdentoista maissa kaytiin kiertelemassa tuota kasityolaiskylaa joka on noin reilun kymmenen kilometrin paassa tasta majapaikasta. Kyseessa oli siis aivan kasitysteni vastainen moderni kyla. Alue oli tavallaan kasityoteollisuus-aluetta, jossa oli monia tehtaita joissa ihmiset tekivat kasityona silkkia, koruja, huonekaluja, sateenvarjoja ja ties mita. Vaikuttavin kaikista oli ehka tuo puuteollisuus, ukot kaivertelivat taltalla ja vasaralla tiikkipuuhun mita uskomattomampia kuvioita. Ison (noin 2,5m x 1m) seinakoristeen kaivertamiseen menee yhdelta miehelta noin vuosi, mutta jalki on aivan upeaa. Elefantit, viidakko ja asumukset on kaiverrettu puuhun todella tarkasti ja vielapa kolmiulotteisesti. Eras mies esitteli meille tauluun kaiverrettua koppia, jonka sisalle oli kaivertanut kanan. Sateenvarjoja tekevat kaverit maalaavat muuten varjonsa kasin, ja mahdollisuus oli maalata hienoja kuvioita mihin tahansa vaatekappaleeseen pienta maksua vastaan.

Muutama tunti vierahti katsellessa kadentaitoja (ja lopputuloksia) josta sitten syomaan lounasta ja lepailemaan hetkeksi. Kavin taas virkistaytymassa mukavan viileassa uima-altaassa. Illemmalla lahdettiin sitten Tuk-tukilla kohti yomarkkina-aluetta, jonne on kuulemma viela pakko paasta uudestaan. Kaikennakoista halpaa ja halvempaa tavaraa oli tarjolla, osa jopa ihan laadukasta paikallista kamaa joka on Bangkokissa huomattavasti kalliimpaa...

Illan kohokohtana suunnistettiin Chiang Main stadiumille katsomaan thainyrkkeilya...ostettiin eturivin paikat alennuksella hotellin mukavalta tadilta, joka tunsi jonkun paikan tyontekijoista. Meikalaisen mielesta ihan mielenkiintoista oli tuo paikallinen urheilu, mita on itsekkin tullut joskus kokeiltua. Illan ensimmaiset matsit alkavat aina kokemattomammista ja nousevat 'kovempiin' matseihin. Vaikka ehka illan rumin tyrmays nahtiin ekassa ottelussa kun teini-ikainen kakara sai vastustajan polvesta otsaan ja pyortya pamahti kertalaakista. Illan kohokohtana (ainakin paikallisille) oli varmasti Thaimaa vs. Burma ottelu jossa kaksi 56-kiloista melko taitavaa pikkumiesta hakkasivat ja potkivat toisiaan. Koko illassa oli 7 matsia joista katsottiin 6. Heidia ei niin homma napannut, mutta itse mietiskelin lahtevani perjantaina stadiumille, tiedossa olisi kovemman tason thainyrkkeilya....paljain kasin :)

Viiden minuutin paasta kuitenkin thai-kokkikurssille joka kestaa iltapaivalle asti. Toivottavasti opitaan jotain....ja kirjoitellaan myohemmin lisaa.

Paiva 60: Chiang Mai

2007-11-28T04:54:00.000+02:00

Rankka paiva pitkasta aikaa. Oikeastaan ei edes ollut kovin rankka, mutta 14 tunnin junamatka alkaa jossain vaiheessa hieman uuvuttaa. Kuitenkin, onneksi junassa sai melko hyvin nukuttua ja aamulla juna oli yllatyksena hieman etuajassa saapuessaan Chiang Maihin. Siita sitten taksilla etsimaan majapaikkaa. Ensin kokeiltiin Julie Guesthousea, jota on kehuttu Lonely Planetissa. Paikka oli taynna, joten seuraavaksi kokeiltiin S.K Guesthousea ja taalla sitten tarppasi. Chiang Maissa majoitus on paljon edullisempaa kuin esimerkiksi Bangkokissa. Kahden hengen huone tuulettimella (ilmastointia ei tarvitse taalla) ja omalla kylpparilla maksaa taalla 400 bahtia, eli 8 euroa. Hotelli on tosi viihtyisan nakoinen ja taalla on myos sisapihalla iso uima-allas, jossa on tosin ihan jarkyttavan kylmaa vetta :)

Kuitenkin, kun oltiin saatu huone meille niin hetken paasta lahdettiin sitten katselemaan ymparillemme. Kaytiin syomassa meksikolaisessa ravintolassa ja ruoka oli hyvaa. Huomattiin myos, etta Chiang Mai on paljon enemman lansimaalaisempi esim. ravintoloiden suhteen, kuin Bangkok. Taalla on monta erilaista meksikolaista ravintolaa, kun esimerkiksi Bangkokissa ei nahty ainuttakaan. Aika hassua, kun voisi luulla etta tama on paikkana kaikista eniten thaimaalainen kuin muut paikat etelampana.

Kierreltiin viela muutama tunti ja tehtiin pienia ostoksia :) Sitten kaveltiin takaisin hotellille ja kaytiin testaamassa uima-allas. Ja siis voin suoraan sanoa, etta missaan ei ole koko reissun aikana ollut yhta kylmaa vetta kuin tuossa altaassa :) Hyrrrrr...siita sitten akkia kuumaan suihkuun ja laittautumaan. Illalla kaytiin viela kaupungilla kavelemassa jo yritettiin loytaa kuuluisat yomarkkinat. Ihan varma en ole, etta loydettiinko ne markkinat, mitka oli tarkoitus loytaa vai jotkut ihan muut :) no, markkinat kuin markkinat, halpaa oli ja jotain sita lahti taas mukaan. Pertulle paita (2 euroa), itselle vyo (1 euron), huivi (1 euron) ja pertulle kello (2 euroa). Sittenpa kello laheni jo kymmenta ja painuttiin pehkuihin. Ihan ihmeellinen unirytmi on tullut, kun nukkumaan mennaan jo kymmenelta ja aamulla herataan jo klo 7.00. Kun siis lomallahan pitaisi nukkua joka aamu tuonne klo 10.00 :)

Nyt sitten ollaan puolen tunnin paasta lahdossa katsomaan yhta kasityopaikka ja varmaankin vieraillaan elaintarhassa, jossa on myos pandoja :) Pertulla oli nuha pari paivaa sitten ja minulla on nyt. Toivotaan vaan ettei tauti pahene ja pystyy nauttimaan tasta loppuajastakin. Chiang Mai on yllataen kylma paikka verrattuna noihin aurinkoisille rannoille. Paivalla taallakin lampoa riittaa ihan yllin kyllin, mutta illalla taalla meinaa palella. Ulkona on lamminta 18 astetta :) Mutta taallahan on talvi parhaillaan menossa ja sen huomaa, kun paikalliset kulkee varhain aamulla ja sitten taas illalla toppatakin paalla :) mutta siis kirjoitellaan myohemmin lisaa taas :)

p.s. hyva etta paketti tuli perille, meinasin jo saikahtaa :p

Paiva 59: Bangkok -> Chiang Mai

2007-11-26T12:50:00.000+02:00

Nyt on sitten kayty katsomassa Bangkokin pakolliset nahtavyydet, eli Grand Palace ja Makaava Buddha. Grand Palace on siis tuollaisen pienen smaragdibuddhan ymparille rakennettu jumalattoman kokoinen temppelialue johon kuuluu ties mita toinen toistaan hienompaa rakennusta ja temppelia. Koska se on Bangkokin suosituin nahtavyys, tarkoittaa se myos jumalatonta laumaa tursteja ja ihmisia jotka haluavat hyotya rahallisesti naista turisteista, lahinna huijaamalla. Lahdettiin kavelemaan tuonne Grand Palaceen, matkaan menee taalta majatalolta noin vartti. Matkalla moni tyyppi sanoi etta "no no, Grand Palace is closed, come with me, I'll take you to another temple"...ehka yleisin huijaus, Tuk-Tuk kuskit haluavat vaan tyhmilta turisteilta helppoa rahaa. Grand Palace on auki joka paiva. Inhottavampi tapaus oli ehka kolmen hengen lauma jotka tulivat siemenien kanssa ja laittoivat niita meidan kateemme ja sanoivat etta syottakaa noita lintuja, se tuottaa hyvaa onnea. Oltiin koko ajan etta 'ei ei ei, ei kiinnosta, menkaa pois' mutta nama tyypit vain tyontavat siemenia kateen ja viskaavat ne kaytannossa meidan puolesta. Sitten sanottiin etta kiitos vaan ja lahdetaan kavelemaan niin nama mulkerot kehtaavat rueta pyytamaan rahaa (160 bahtia) muutamasta siemenesta, vaikkei niita edes haluttu. Siina vaiheessa paloi pinna ja Heidikin suuttui ensimmaista kertaa tosissaan. No, paastiin kuitenkin turvallisesti perille palatsiin jossa haahuiltiin pari tuntia ja haivyttiin katsomaan makaava buddha...

...joka olikin paljon miellyttavampi kokemus. Paasylippu oli 50 bahtia ja kaikki menee suoraan temppelin kunnostukseen. Turisteja ei ollut niin paljoa ja tuo 'makaava buddha' olikin melko hieno. Ilmeisesti se on koko maailman suurin makaava buddhan kuva, varmaa noin 30 metria pitka ja ties miten monta metria korkea kullattu kuvatus. Kuvia laitellaan kun keretaan.

Iltapaivalla jatkettiin kohti Dusit Zoota, joka oli enemmankin puisto kuin elaintarha. Kuninkaan asuinpaikkaa vastapaata sijaitseva elaintarha oli sinansa erittain rauhallinen ja ilmapiiriltaan viihtyisa. Ihmisiakaan ei ollut paljoa ja lippu maksoi vaivaiset sata bahtia (2e). Paikasta loytyi tiikereita, valkoisia tiikereita, apinoita, leijonia, karhuja, kirahveja, kaarmeita....melkein kaikkea mita mieleen tulee. Harmittamaan jai ainoastaan elainten olosuhteet vaihtelevan kokoisissa (pienissa) hakeissa. Nyt kun on tottunut nakemaan elaimia vapaana niin kavi vahan saaliksi muutaman nelion hakeissa makaavia elaimia. Kuitenkin, tutkiskeltiin paikkaa pari tuntia ja takaisin hotellille. Pakattiin kamat ja syotiin asken paivallista, nyt odotellaan sitten juna-asemalle lahtoa. Juna lahtee paikallista aikaa 19.35 ja on perilla seuraavana paivana 09:30 joten muutama tunti menee matkustamiseen. Meilla on kuitenkin makuupaikat joten ei hataa. Kirjoitellaan huomenna lisaa, kunhan perille paastaan...

Paiva 58: Bangkok

2007-11-25T16:01:00.000+02:00

Yksi paiva lisaa Bangkokissa. Tanaan kaytiin sitten tsekkaamassa ne kuuluisat viikonloppumarkkinat, eli Chatuchakin markkinat, jotka o muuten maailman suurimmat markkinat. Alueella on kokoa yli neliokilometri ja kojuja sielta loytyy yli 15 000 kpl. Eli siis on sanomattakin selvaa, ettei yhden paivan aikana kerkea todellakaan kaikkea nakemaan :)

Aamulla herailtiin ihan kaikessa rauhassa ja nautittiin hyva aamupala. Sen jalkeen kaytiin verestamassa tuk tukin kyytia. Tessa ei ole viela toistaiseksi koskaan ollut tuk tuk:n kyydissa, joten pitaahan se kokeilla :) Sen verran oli oppi mennyt kuitenkin perille, etta sanottiin kuskille, etta halutaan pysahtya vain yhden kerran koko matkan aikana, eika siis viittakymmenta kertaa niinkuin silloin ensimmaisella kerralla :p Kaytiin siis katsomassa joku koruliike ja jatkettiin matkaa Siam Squerille. Taalta sitten skytrainilla viikonloppumarkkinoille. Markkina-alue on todellakin iso ja kojut on ihan vieri vieressa. Myytavana oli vaatteita, ruokaa, huonekaluja, lemmikkeja (etenkin suloiset koiranpennut oli aivan ihania :), koruja, silkkia, erilaisia liinavaatteita, laukkuja, tauluja jne. Kaikkea ei siis keretty nakemaan, mutta kuitenkin jotain. Ihme kylla, mutta tama reissu yllatti sinallaan, koska rahaa ei oikeastaan kulunut kuin muutama euro. Perttu osti repun, mina koruja ja jotain muuta pienta. Liekko syyna tavaran paljous, etta on oikeasti vaikea paattaa mita haluaa, vai sitten se, etta paikalla oli ihan jarkyttavan paljon vakea eli siis tungosta. Toisaalta ihan hyva vaan, vaikka nyt matkan loppuvaiheen haamottaessa ei oikein tarvitse enaa elaa niin tiukasti.

Muutama tunti markkinoilla ja oltiin kypsia lahtemaan jo pois. Ehdottomasti paras aika on menna ihan aamulla. Me menimme siina klo 12.00 jalkeen, joten kuumuus ja vaen paljous ei helpottanut oloa. Tasta siis jatkoimme takaisin ydinkeskustaan skytrainilla. Paatettiin sitten kayda huvin vuoksi katsomassa millainen on Bangkokin Sea World. Lipuilla oli hintaa 750 bahtia, eli 15 euroa, mika on siis paljon, mutta kun nyt ei kerta paivalla mennyt rahaa oikein mihinkaan niin miksikas ei...Heti ensimmaiseksi huomasi sen, etta paikan laittamiseen oli laitettu aika hulppeasti rahaa. Esilla oli erilaisia merenelavia, jotka siis oikeastaan nahtiin jo Langkawilla. Jotain erikoista kuitenkin koettiin, silla nahtiin ekaa kertaa isoja hai kaloja, paastiin koskettamaan pythonia (joka tuntui siis aivan kammottavalle, hyi!), silitettiin ihan oikeaa meritahtea( se oli vedessa ja laitettiin vaan kasi sinne veteen ja kosketettiin sita) seka nahtiin huippuhieno 4D -elokuva. Oikeasti tuo elokuva oli kylla paskin mita ollaan ikina nahty :) Kesto oli 15 minuuttia, se oli animaatio apollo 11 lennosta kuuhun (miten se liittyy meri -teemaan??), penkit heilui vahan ja valilla tuli jotain ilmaa kasvoille ja sitten oli nama huiput lasit, joiden ansiosta elokuva naytti puoliksi sotkuiselta :D taattua laatua siis!

No, taman reissun jalkeen lahdettiinkin takaisin hotellille ja kohta puoliin mennaan nukkumaan. Huomenna viela paiva Bangkokin sykkeessa ja sitten , onneksi, lahdetaan rentoutumaan Chiang Maihin :) huomenna siis lisaa...

Perttu laittoi viela muutaman uuden kuvan, kaykaahan katsomassa :)

Paiva 57: Bangkok -> Kambodza -> Bangkok

2007-11-25T03:06:00.001+02:00

(Kirjoitan eilisesta koska oltiin illalla liian vasyneita kirjoittamaan. Myos kuvia on lisatty matka-albumiin)

Eli aamulla herattiin ajoissa, klo 06.30. Selviydyttiin puolen tunnin sisalla aamupalalle ja vetastiin nopeasti huiviin myslia, jogurttia, munia, pekonia ja muuta perushuttua. Ennen puoli kahdeksaa napattiin taksi ja pyydettiin ajamaan Siam Paragonin eteen, jossa sijaitsee lahin SkyTrain-asema (Skytrain on siis yksi Bangkokin julkisista kulkuvalineista, vahan niinkuin metro, mutta liikkuu liikenteen ylapuolella) ja siita jatkettiin skytrainilla Ekkamain bussiasemalle jossa odotti bussi Kambodzan rajalle. Koska pelattiin varman paalle ja lahdettiin todella ajoissa, oltiin perilla todella ajoissa. Nimittain oli lauantaipaiva ja ruuhkia ei juurikaan ollut, joten samaan matkaan mihin viimeksi meni taksilla puolitoista tuntia, meni nyt 15 minuuttia. Oltiin siis perilla vahan ennen kahdeksaa ja bussi lahti 09.30. No katseltiin vahan ymparillemme, tehtiin tarvittavat paperityot viisumia varten ja ostettiin matkaevasta.

Matkaan paastiin aikataulun mukaisesti. Bussi oli uudenkarhea mukava bussi, jossa naytettiin elokuvia koko matkan ajan, tarjoiltiin lounas jne. Tie ei vaan ollut mikaan mahtava, ilmeisesti nuo itaan suuntautuvat tiet ovat aika vanhaa perua silla valtatietkin on pirun pomppuisia. Onneksi tuli nappailtua matkapahoinvointilaake aamulla. Rajalla kaytiin leimauttamassa passit ulos thaimaasta, odoteltiin 15 minuuttia leimoja Kambodzan puolelta ja takaisin Thaimaahan. Odotellessa ostin verovapaasti pullon finlandiavodkaa, koska hyvia viskeja ei ollut tarjolla. Kaikki oli niin halpaa etta jotain teki mieli ostaa matkan varrelle :) Litran leka maksoi muutaman euron.

Siita sitten sama matka takaisin. Takaisin Bangkokissa oltiin 18.30 ja siita sama matka skytrainilla ja taksilla takaisin hotellille. 'Kotona' oltiin ehka joskus puoli kahdeksan aikoihin. Tessa odotteli meita tassa hostellin alakerrassa olevassa ravintolassa ja syotiin yhdessa paljon odotettua illallista. Siita jatkettiin joen varteen katsomaan paikallisten festivaalia joka on aina marraskuussa tayden kuun aikaan. Juhlan nimi on Loikathong (en tieda kirjoitinko oikein) ja paikalliset laskevat erilaisia kynttiloin ja suitsukkein koristeltuja seppeleita jokeen virran vietavaksi ja nain lahettavat kaikki pahat sanomiset ja syyllisyyden tunteen pois. Oltiin vaan valitettavan myohassa ja seppeleita ei enaa juurikaan nakynyt, mutta laskettiin kaikesta huolimatta omat seppeleet jokeen. Voitte muuten kuvitella miten paljon roskaa tulee kun vaikkapa puoli miljoonaa ihmista laskee tuollaisen seppeleen kaupungin halki kulkevaan jokeen. Mutta eipa tunnu paljon puhtaanapitolaitosta kiinnostavan :) Thaimaalaiset suhtautuvat muutenkin lahes kaikkeen aika hallavalia-asenteella. Esimerkiksi tuon liikenteen suhteen: Jos joku kuninkaallisesta perheesta lahtee liikkeelle, kaikki liikenne pysahtyy. Liikennevalot nayttaa vain punaista ja teiden varsilla olevat tullit ei paasta ketaan lapi. Reitti raivataan ainoastaan kuninkaallisille...ja kukaan ei valita koska nehan on sentaan kuninkaallisia. Liikenne voi olla tuon takia joskus jumissa kolmekin tuntia. 5. joulukuuta onkin kuninkaan syntymapaiva ja liikenne on kuulemma jumissa pari edeltavaa paivaa ja pari sen jalkeista paivaa. Kuningas tayttaa muuten 80 vuotta ja on ollut vallassa yli 60 vuotta, etta tulossa on melkoiset kekkerit.

Tanaan lahdetaan kuitenkin katsomaan Chatuchakin viikonloppumarkkinoita, josta pitaisi loytya yli 15 000 erilaista kojua ja kauppaa...ja kaikkea on kaupan. Kaydaan siis ihmettelemassa mita sielta loytyy :)

Päivä 56: Kanchanaburi - Bangkok

2007-11-23T14:50:00.000+02:00

(Lisailtiin nyt vasta kolmen viime paivan tapahtumat tanne paivakirjaan)

Aamulla saatiin nukkua pitkään, peräti puoli yhdeksään, vaikkakin kaikki nousivat jo kahdeksalta. Rauhassa saatiin syödä aamupala ja siinä samalla juteltiin yhden amerikkalaisen parinkunnan kanssa. Oikeastaan matkustettiin koko päivä heidän kanssaan ja ihan mukavaa oli.

Ensimmäiseksi ohjelmassa oli Bamboo rafting, eli kuljimme jokea pitkin isolla bambu-lautalla. Erittäin rentouttava ja mukava kokemus. Maisemat oli hienoja ja halutessaan pystyi myös uimaan joessa. Tämän jälkeen lähdimme kohti elefantti farmia. Ratsastimme elefanttien selässä noin tunnin verran ja halutessaan sai myös itse hypätä ohjaajan paikalle. Eli siis elefantti ratsastuksessa yksi opas istuu elefantin niskan päällä ja ohjaa jaloillaan, käsillään ja huudoillaan elefanttia. Perttu tunsi olonsa hieman flunssaiseksi eikä halunnut kokeilla istua ohjaajan paikalla. Minä taas pienen harkinnan jälkeen uskaltauduin haasteeseen ja siinähän tuo meni. Vähän matkaa kokeilin ohjailla elefanttia, mutta liekö vika elefantin iässä ( ikää norsulla oli jotain 49 vuotta) vai ohjaajassa, kun ei meinattu millään pysyä muiden perässä J Suloisia ja etenkin isoja otuksia. Harmittaa vain suunnattomasti se, että oppainamme olleet lapset (iältään 10-17 -vuotiaita) pyytävät jo nyt rahaa jokaisesta asiasta. Oppivat siis varhaisessa iässä ottamaan turisteilta rahat pois. Lopuksi saatiin vielä syöttää elefanteille banaaneita. Tessalta meinasivat viedä käden mennessään.

Tämän jälkeen käytiin katsomassa vielä yksi vesiputous. Melko turistipaikka, ihan niin kuin kaikki muutkin paikat tähän mennessä. Ostettiin siellä eräästä kojusta paikallisia herkkuja, eli suolattuja banaanilastuja sekä makeita banaanilastuja. Tämän jälkeen taas syömään, ja siitä sitten lähdettiin minibussilla kohti Bangkokia. Bangkokiin saavuttiin tuossa pari tuntia sitten. Pertulle taitaa olla flunssa tulossa, mutta toivotaan parasta, etta pysyisi kunnossa. Huomenna lahdetaan sitten uudestaan yrittamaan sita Kambodian reissua. Eli yritetaan aikaisemmin lahtea liikenteeseen ja menna puolet matkasta sky trainilla. Toivottavasti onnistuu...:) mutta huomenna taas lisaa kuulumisia...

Päivä 55: Kanchanaburi

2007-11-23T14:48:00.000+02:00

Jaksettiin herätä aamulla ihan oikeaan aikaan eli klo 7.00. Syötiin englantilainen aamupala, ja siitä sitten jatkettiin matkaa kohti Erawan Waterfallia. Tuolla siis sijaitsee 7 hienoa vesiputousta ja matkaa viimeiselle putoukselle on noin 2,5 km. Kaunista oli, aivan kuin jossain satumetsässä olisi kuljeskellut. Ei olisi ikinä uskonut, että maailmasta löytyy jotain vastaavaa, mutta niin sitä vain löytyy. Harmi vain ettei muistettu ottaa uikkareita mukaan, sillä usealla vesiputouksella olisi ollut hyvä mahdollisuus myös uida. Muutama tunti vierähti nopeasti liikunnan merkeissä ja kivaa oli. Jonkun verran oli turisteja liikenteessä ja etenkin venäläisiä. Reitti oli aluksi helppo kulkuinen, mutta loppua kohden portaita tuli enemmän ja paikoitellen oli melko liukasta, joten sai katsoa eteensä koko ajan.

Tämän liikunta suorituksen jälkeen lähdettiin syömään lounasta samaan paikkaan, missä syötiin tulleille ihmisille ja sen jälkeen lähdettiinkin sitten kohti kuuluisaa Tiikeri temppeliä. Ihan aluksi pitää kertoa, että paikka oli pettymys ja selvästi turisteille tehty kohde. Hyvä että saatiin parkkipaikalta tilaa meidän superhienolle lava-autolle, jonka kyydissä kaikki matkat muuten tehdään täällä J. Paikan perustajana on eräs munkki ja tämä tiikereiden orpokoti on ollut toiminnassa vuodesta 1993 lähtien. Ensimmäiseksi menimme katsomaan tiikereitä, jotka siis oppaiden mukaan "nukkuivat" päiväsaikaan, joten turistit pystyivät menemään ja silittämään niitä ilman mitään pelkoa. Varmasti 90% paikalla olleista on sitä mieltä, että nämä tiikerit olivat täysin huumattuina. Paikan työntekijät kun siirtelivät tiikereitä vähän miten sattui ja yhden tiikerin ympärillä pyöri aina 10 ihmistä yhtä aikaa. Tiikereitä oli kaiken kaikkiaan täällä tiikeri kanjonissa 6 ja pennut olivat erikseen toisessa paikassa. Toisaalta tuntui kamalan pahalta mennä muiden turistien tapaan silittämään tiikereitä, mutta toisaalta kun nyt kerta tänne asti on tultu näkemään tämä niin...

Olihan se ihan hienoa koskettaa oikeaa, huumattua, tiikeriä. Tämän session jälkeen jatkoimme matkaa eteenpäin pois kanjonista. Lähellä kanjonia oli ikään kuin farmi, jossa eläimet ei suinkaan ollut häkeissä, vaan ne juoksentelivat turistien mukana. Nähtiin kanoja, kukkoja, bambeja, jakkeja, villisikoja sekä riikinkukkoja. Eläimet olivat erittäin kesyjä, sillä esimerkiksi ihan helposti pystyi silittämään bambia ja antamaan sille ruokaa. Alueella oli myös sellainen aidattu alue, jossa oli kome tiikerin pentua. Pennut olivat melko vaarattomia ja turistit pystyivät halutessaan ottamaan tiikerin pennun syliin. Pennut eivät tosin näyttäneet nauttivat tilanteesta yhtään L Itse en edes kehdannut yrittää ottaa pentua syliin, sillä kuulosti muutenkin kauhealta kun ne sätkivät ja "itkivät" muiden turistien sylissä. Mutta toisaalta pennuista sai otettua melko hyvin kuvia ja oli ihan kiva silittää ei-huumattua tikrua. Parituntinen paikanpäällä taisi vierähtää ja siitäpä sitten lähdettiinkin illastamaan tuttuun paikkaan.
Ruoka ei nyt ollut parasta mahdollista, mutta kunhan oli jotain mahan täytettä. Siitä sitten siirtyminen omiin kelluviin huoneisiin ja yksille olusille. Ajoissa nukkumaan ja valmistautumaan seuraavaan päivään.

Päivä 54: Bangkok – Kanchanaburi

2007-11-23T14:46:00.000+02:00

Aamulla heräiltiin aikaisin, aivan liian aikaisin. Kello oli 6 kun piti sängystä ryömiä pois. Siitä sitten aamupalalle, jonka jälkeen minibussi haki meidät kahdeksalta meidan hostellin edestä. Kun bussi oli täynnä lähdettiin sitten viimein kohti Kanchanaburia. Aikaa matkustamiseen meni noin 2 tuntia.

Ensimmäinen pysäkkimme oli hautausmaa, jossa oli toisen maailman sodan aikaan kuolleita sotavankeja mm. Englannista, Hollannista ja Thaimaasta. Siitä jatkoimme matkaa sitten toisen maailman sodan aikaiseen museoon, sekä kävimme katsomassa Death Railwayn eli suomeksi kuoleman rautatie. Tämä rautatie siis rakennettiin japanilaisten pakottamana, jotta heidän olisi ollut helpompi kuljettaa varusteitaan Burmaan ja näin ollen helpottaa hyökkäystä Intiaan. Tämän jälkeen matka jatkui yhdelle rautatie-asemalle, josta nousimme junaan, joka siis kulki tuota kyseistä rautatietä pitkin. Vajaan tunnin mittaisen junamatkan kohokohdaksi nousi puinen silta Kwai-joen yli. Näkymät olivat todella hienot ja ihmiset kurkottelivat kameroidensa kanssa ikkunoista tavoitellessaan sitä täydellistä valokuvaa.

Kun selvittiin rautatiematkasta, jatkettiin pienelle kelluvalle lautalle syömään lounasta. Kanaa hapanimeläkastikkeessa ja muuta perus thaipöperöä oli tarjolla ja ihan hyvin maittoi. Syöpöttelyn jälkeen matka jatkui lava-auton kyydissä kohti Hellfire Pass –museota. Tutustuttiin siinä ehkä puolen tunnin ajan maailman vittumaisimman rautatien rakennukseen. Tilanne oli hyvin sama kuin Death Railwayta rakennettaessa, mutta aikataulu ja maasto olivat paljon hankalammat. Kalliota piti räjäyttää ja raivata runsain mitoin. Yli 100 000 sotavankia ja aasialaista pakkotyöläistä kuoli työtä tehdessään. Eikä rautatie ikinä valmistunut aikataulussaan. Käytiin kävelemässä tuota vaivalla rakennettua reittiä pitkin noin 2.5 kilometriä. Maisemat olivat paikoitellen erittäin upeat, vaikka paikalla olikin surullinen menneisyys.

Patikoinnin jälkeen suunnattiin takaisin lounaspaikalle ja syötiin valitettavan pahanmakuinen päivällinen johon sisältyi riisiä, tofua ja pahanmakuista kanakastiketta (joka oli varmaankin sitrusruoholla maustettua) sekä jälkiruoaksi mielenkiintoista pomeran –hedelmää (joka näytti ja maistui greipin ja appelsiinin sekoitukselta) ja banaania. Syönnin ja parin singhan jälkeen jatkettiin pitkähäntäveneellä matkaa tänne majoituspaikalle, joka on siis kelluva hotelli. Meillä on kiva pikku huone, jossa on ilmastointi, oma vessa ja ties mitä. Käytiin beer-cornerissa juomassa parit isot oluet ja tutustumassa muihin kanssamatkustajiin. Tavattiin mukava ranskalainen pariskunta ja neljä omaperäistä slovenialaista jätkää. Huomenna olisi sitten tarkoitus selvitä 07.30 aamupalalle ja kahdeksalta kohti Erawanin vesiputouksia ja tiikeritemppeliä….

Paiva 53: Melkein Kambodzassa

2007-11-20T11:48:00.000+02:00

...Melkein, muttei kuitenkaan. Tarkoitushan oli siis lahtea hakemaan leimaa passiin Kambodzan rajalta tanaan. Bussi tuonne lahti klo 09.30 tuolta itaisen bussiterminaalin vieresta joka on toisella puolella Bangkokin keskustaa. Harmi ettei meilla ollut minkaanlaista tietoa miten ruuhkainen koko kaupunki voi olla aamuisin. Otettiin taksi vaille kahdeksan ja sanottiin minne pitaa ajaa. Puolessa tunnissa oltiin edetty ehka puoli kilometria. Loppua kohti vauhti vahan kiihtyi kun kuski paineli kaasujalkaa vahan syrjemmilla kaduilla ja alkoi itsekin turhautua koko touhuun. Kerettiin paikalle josta bussi lahti kello 09.42, eli sis noin tunti ja 45min vain keskustan lapi ajoon. Kaupunkihan on todella sokkeloinen joten kavelemaankaan ei oikein osannut lahtea. Perille paastiin niin firman manageri oli paikalla joka jarjestaa noita passinleimaus-matkoja. Sanoi vaan etta jos tosi hata on niin puolelta paivin uudeltaan, mutta todettiin etta viela on viikko aikaa olla maassa etta tullaan myohemmin. Nailla nakymin sitten mennaan tekemaan tuo reissu lauantaina, huomenaamulla kun lahdetaan Kanchanaburiin kahdeksi yoksi tutkiskelemaan luontoa ja nahtavyyksia, mutta siita myohemmin.

Kun myohastyttiin bussista ja suunnitelman meni uusiksi alkoi vituttaa aivan tuhottomasti, olin jo melkein soittamassa finnairille lippuja suomeen. Tasta kuitenkin selvittiin ja paatettiin etta tehdaan jotain rentouttavaa, joten mentiin Bangkokin keskustassa olevaan 3D-elokuvateatteriin jossa on joku 20 metria levea kuva ja maailman kehittynein aanijarjestelma. Elokuvan nimihan oli Beowulf. Toimintaa riitti ja tuo teknologia oli tosiaan erittain kehittynytta, viisi minuuttia kun elokuvaa oli katsonut niin alkoi normileffat tuntua aika perustavaralta. Vaikka elokuva ei juonellaan savayttanyt niin varmasti visuaalisesti hienoin elokuvakokemus mita on eteen tullut...ainiin, ja kaytiin myos McDonaldsissa syomassa roskaruokaa ja kierreltiin okykalliita ostoskeskuksia ostamatta mitaan. Nyt ollaan hostellilla rauhoittumassa ja suunnitelmissa on tehda ei mitaan koko loppupaiva...ainiin, Kachanaburissa on sitten luultavasti melko rajoittuneet internet-mahdollisuudet joten voi olla, etta seuraava kirjoitus tulee vasta perjantaina. Mutta kuulemisiin!

Paiva 52: iltapaiva Bangkokissa

2007-11-19T17:05:00.000+02:00

Eli iltapaiva meni melko rattoisasti taalla Thaimaan paakaupungissa. Syotiin ja levattiin. Sen jalkeen loydettiin maagisesti Tessa keskelta kaupunkia ja lahdettiin juna-asemalle hakemaan lippuja Chiang Maihin, jonne piti siis lahtea ylihuomenna....yllattaen kaikki junat oli buukattu tayteen lauantaihin asti joten varattiin sitten liput lauantaille. Tarkoitus oli kayda Kanchnaburin maakunnassa Chiang Main jalkeen mutta nyt mennaankin sinne ensin. Varattiin valtion matkatoimiston (joita ei ole kovin montaa, epavirallisia on satoja pelkastaan Bangkokissa) kautta kahden yon all-inclusive retki joka viepi meidat joka paikkaan, kattaa ruuan ja majoituksen ja muut huvit. Hintaa tuli noin 70 euroa, eli ei juuri menna paivabudjetin yli edes. Matkatoimiston muija oli kylla ihan mahdoton hoyry, kikatteli ja paasteli ties mita aania ja kovaan aaneen posmetti koko matkan mutkat ja kiemurat. Selvaksi tuli, saa nahda milta tuntuu matkustaa tuollaisella retkella kun ei saakaan menna miten haluaa :) no, kaksi yota nyt menee miten pain vaan.

Juna-asemalta selvittiin hikisesti takaisin Khao Sanille, vetta sateli koko matkan. Siita sitten virkistaydyttiin majapaikassa hetki ja lahdettiin porukalla syomaan. Heidi veteli jotain tonnikalasalaattia, itse soin kanaa ja riisia cashewpahkinoilla ja Tessa mutusteli jotakin nuudelisettia. Jatkettiin viela burger kingiin jatkoille ja otettiin pirtelot. Tytot jai katselemaan jotain kauppoja ja itse tulin tanne majapaikkaan ja lahden kohta nukkumaan. Piti kayda ottamassa viela tosi rumat passikuvatkin, jotka tarvitaan huomenna siihen viisumihassakkaan. Huomisesta on siis tulossa melkoisen pitka paiva, aamulla lahdetaan taksilla kohti paikkaa josta bussi lahtee yhdeksan jalkeen. Rajalla kaydaan kaantymassa ja syodaankin jossain valissa. Sitten illalla ollaan takaisin varmaan ennen yhdeksaa. Eli koko paiva menee kaytannossa bussissa istumiseen. Wipii...kirjoitellaan huomenna lisaa jos voimia riittaa :P

Paiva 51 ja 52: Ko Samet --> Bangkok

2007-11-19T10:09:00.000+02:00

Eilinen oli siis viimeinen kokonainen paiva Ko Sametilla. Nyt ollaan jo takaisin Bangkokissa...mutta siis hieman eilisesta..

Paiva sujui aivan kuten odotettiinkin, eli rennosti. Aamupaiva loikoiltiin vaan rannalla ja yritettiin saada lisaa rusketusta, tai siis mina yritin :) Oikeastaan kun tarkemmin ajattelen niin olemme olleet aika onnekkaita, silla eilinen oli ensimmainen paiva Ko Sametilla kun oli pilvista. Hyvin se rusketus tarttui silti vaikkei aurinkoa ihan koko aikaa nakynytkaan. Itse kavin iltapaivasta hieman kiertelemassa saarta Tessan (hollatilainen tytto) kanssa. Kaveltiin takaisin omalle rannalle pitkaa rantaa pitkin ja nahtiin samalla todella kaunis auringonlasku. Sittenpa syotiin taas rannalla koko poppoon kanssa. Pakko myontaa, etta oli ehka koko reissun kallein ateria :) Perttu otti tuttuun tapaan jotain pihvia ja itse maistelin ensimmaista kertaa jotain paikallista kalaa nimelta Red Snapper. Hyvaa oli, sanoisinko jopa etta erinomaista :) syotiin myos jalkkariksi sunday jaatelo-annokset, juotiin parit oluet seka yhdet hienot drinksut :) alkaa pelatko kotona, ei me alkoholisoiduta taalla reissussa :) Hintaa tuli yhteensa 20 euroa.

Aikaisin nukkumaan ja tanaan sitten aamulla aikainen heratys. Syotiin nopsaan aamupala ja kaveltiin Ko Sametin satamaan. Siita sitten lautalla sisamaahan ja minibussilla Bangkokiin. Bangkokissa oltiin siina klo 14.00. Nyt sitten Perttu varasi meille huomiseksi taas uuden retken :) mennaan nimittain kaymaan Kambodian rajalla hakemassa lisa-aikaa Thaimaassa oleskeluun. Retki kestaa koko paivan, mutta eipahan tarvitse sitten enaa huolehtia oleskelustaan taalla.

Mutta nyt pakko menna syomaan jotain...kirjoitellaan tasta paivasta taas lisaa...

Paiva 50: iltapaiva Ko Sametilla

2007-11-17T15:59:00.000+02:00

Paivat tuntuu menevan entista nopeammin eteenpain, mita pidempaan sita pysyy yhdessa paikassa. Tamakin paiva vain hurahti silmien ohi. Laiskuus taalla ainakin iskee ja ihan alkaa melkein ahdistaa kun miettii ettei paivisin tule tehtya mitaan jarkevaa.

Tanaan kuitenkin tehtiin jotain, silla kaytiin taas kokeilemassa snorklausta tassa saaren ymparilla. Speedboat haki meidat tasta rannalta iltapaivalla kolmen tunnin retkelle. Kaikki ei oikein mennyt kuitenkaan suunnitelmien mukaan, silla kun pysahdyttiin ensimmaiselle snorklaus-paikalle niin huomattiin ettei valineita ollutkaan tarpeeksi :( No, hieman se suututti kun kerta oltiin maksettu retkesta eika valineita voinut tarkistaa ennen lahtoa....asia kuitenkin korjaantui, silla seuraavalla snorklaus-paikalla saimme toisesta veneesta lisaa valineita ja nain kaikki paasivat veden ihmeellisen maailman taalla Ko Sametilla. Tama vesimaailma ei kylla ollut yhtaan ihmeellinen. Korallit olivat varittomia, tai siis oikeastaan harmaita ja ruskeita. Kalojakaan ei nyt ollut niin paljon, mita esimerkiksi Ko Phi Phi saarilla. Jotain ihan hauskaakin nahtiin kuten pallokala, ja niita oli paljon!

Retken aikana kaytiin myos tutustumassa paikalliseen kalastus-farmiin. Tama tila oli siis rakennettu veden paalle ja sielta loytyi vessat, ravintola, kiva terassi ja jotain kalastuspajoja :) Kaytiin myos tsekkaamassa paikan kala-altaat, joissa uiskenteli mita ihmeellisimpia kaloja, kuten leopardihai, joitain pikkupikku kaloja, kenties joku piraijakin, kilpikonnia,seka isoja ja rumia kaloja jne..Kuitenkin, kolme tuntia sujui suhteellisen nopeasti ja pian sita oltiinkin jo takaisin omalla rannalla. Siita taas sitten suihkuun ja rannalle syomaan huippuhyvaa pitsaa :)

Asken kaytiin varaamassa bussiliput maanantaiksi, eli siis huominen paiva menee viela laiskotellessa ja sitten maanantaina suunnataan taas Bangkokiin. Sielta sitten tehdaan varmaankin sellainen paivaretki Kambodian rajalle, jotta saadaan leimat passeihin ja siita sitten takaisin Thaimaahan uuden luvan kanssa..mutta, huomenna sita kirjoitellaan taas uudestaan :)

Paiva 50: Viela Ko Sametilla

2007-11-17T05:40:00.000+02:00

Viela ollaan taalla makailemassa auringossa, tarkoituksena olisi lahtea muutamaksi tunniksi snorklailemaan iltapaivalla...muuten otetaan rennosti. Eilinen meni tekematta mitaan, kaveltiin saaren toiselle puolelle katsomaan auringonlaskua mutta horisontti oli valitettavan pilvinen. Tuntuu mukavalta pysya hetki paikallaan, ollaan matkusteltu ja kierrelty jo melko paljon. Ollaan mietitty myos, ettei lahdettaisi Kambodzaan, vaan haettaisiin viisumia Bangkokista, etta saataisiin oleskella maassa joulukuun 10. paivaan asti. Ei olla viela varmoja onko se edes mahdollista, mutta kun paastaan Bangkokiin huomenna tai ylihuomenna niin lahdetaan kyselemaan mita pitaisi tehda. Voi olla etta joudutaan kuitenkin lahtemaan johonkin naapurimaista etta saadaan leimat passiin.

50 paivaa ollaan nyt siis oltu reissussa, tuntuu melko pitkalta ajalta, vaikkei silta kuulostakaan. Reilu 20 paivaa ja ollaan takaisin Suomessa. Viela keretaan kuitenkin nahda ja kokea kaikenlaista...

Mutta eipa tassa sen enempaa juoruilla, lahden tasta uiskentelemaan ja kirjoitellaan myohemmin lisaa.

Paivat 47 ja 48: Ko Samet

2007-11-15T17:14:00.000+02:00

Aurinko paistaa, ruoka on hyvaa, ihmiset on mukavia ja on vaan niin ihanaa :) tykataan siis kovasti olla taalla Ko Sametin saarelle.

Eilinen, eli siis paiva 47, meni melko rauhallisissa merkeissa. Paivalla lohottiin auringossa ja lilluttiin meressa niinkuin suurin osa ihmisista tekee taalla. Itse otin rannalla thai-hieronnan tai siis itseasiassa oljyhieronnan. Ei voi moittia ei :) Kaytiin myos myohemmin iltapaivalla kavelemassa saarea hieman ympariinsa ja vietettiin aikaa uusien ihanien hollantilaisten ystaviemme kanssa. Illalla sitten nautimme hyvaa ruokaa jo tutuksi kayneessa paikassa tuossa rantahietikolla. Aikaisin nukkumaan ja aamulla herasimme innokkaina taas uuteen paivaan.

Tanaan sitten otettiin taas sita kuumaa aurinkoa ja kaytiin uimassa, seka hemmoteltiin itseamme thai-hieronnalla. Sitten mina ja Miriam, toinen hollantilaisista, kaytiin kokeilemassa purjeliitoa :) ja oli kylla ihan sikahuippuu!! Oltiin kahdestaan siina liitelemassa ja hinnaksi tuli 750 bahtia per naama, eli 15 euroa. Kestoa liidolla oli vain 8 minuuttia, mika oli siis selvastikin liian vahan. Aluksi jannitti kylla hieman mutta ei se sitten ollutkaan niin pelottavaa kuin mita oli kuvitellut. Hyvin pehmeasti noustiin ylos, noin 20 metrin korkeuteen ja siella sitten liideltiin veneen vetamana se 8 minuuttia. Perttua en saanut houkuteltua mukaan leikkiin mutta ehka seuraavalla kerralla ;) Nyt on siis kokeiltu jotain vahan erikoista talla reissulla, vaikka viela mina sen benji-hypyn haluaisin kokeilla. Illan mittaan kaytiin syomassa hyvat ruoat tuossa rannalla tuttuun tapaan ja nyt mennaan katsomaan tuli-showta rannalle...siispa huomenna taas lisaa seikkailua :)

Ai niin, laitettiin muutama uusi kuva teidan iloksi tuonne albumiin...

Paivat 45 ja 46: Bangkok -> Ko Samet

2007-11-14T05:56:00.000+02:00

Eli suunnitelmat muuttuivat jalleen kerran. Tarkoitushan oli lahtea Thaimaan pohjoiseen paakaupunkiin, Chiang Maihin, yojunalla maanantaina. Kuitenkin tapaamamme hollantilaiset tytot olivat niin karismaattisia etta paatettiin jatkaa matkaa samaan suuntaan. Eli otettiin yksi yo lisaa Bangkokissa ja seuraavana aamuna (eli eilen) lahdettiin bussilla kohti Ko Sametin saarta. Bussimatka oli melko puuduttava mutta perille paastiin ihan ehjin nahoin. Pienen etsinnan jalkeen mukava majapaikkakin loytyi, 10 euroa yolta ja on iso sanky, jaakaappi, tuuletin ja telkkari. Seka tietysti oma kylpyhuone.

Todettiin tuossa kolmen paivan aikana, etta Bangkok on melko puuduttava paikka. Nahtavaa on aivan hirveasti ja ihmisia ihan liikaa. Ilmakaan ei ole puhtaimmasta paasta. Kuitenkin, maanantaina kun Heidikin oli jo toipunut mahataudistaan yritettiin kovasti kierrella eri paikoissa. Bayoke Tower oli ainakin nakemisen arvoinen. Kyseessa on siis Bangkokin korkein rakennus, jotain rapiat 300 metria. Ylos meneminen nakoalahissilla maksaa 200 bahtia (eli 4 euroa) per naama ja siihen kuuluu ilmainen drinkki nakoalabaarissa. Hissimatka oli itselle melko pelottavaa settia, koska vahan korkeanpaikan kammoa on. Hissi menee ylos aika vauhdilla ja naat lasin lapi lahes koko matkan ylos. Yak. Suunnisteltiin omatoimisesti kartan kanssa tornilta Siam Squaren laheisyyteen. Kaytiin kiertelemassa vahan ostoskeskuksissa, mutta voimat alkoivat ehtya nopeasti, nimittain ulkona kaveleminen on todella raskasta kuumuuden ja ilmansaasteiden takia. Keskustassa tuntuu kuin hengittaisi suoraan auton pakoputkesta. Otettiin siis mittaritaksi takaisin hostellille ja syotiin, juotiin, varattiin matka Ko Sametille ja valmistauduttiin seuraavaan paivaan.

Eilen sitten noustiin aamupalan jalkeen bussiin pienen odottelun jalkeen (Bussi oli noin tunnin myohassa, Thaimaassa kannattaa olla melko karsivallinen :) ja kohti Ko Sametia. Ajettiin nelja tuntia aivan naurettavan lyhytta matkaa, jonka jalkeen vaihdettiin minibussiin jossa vierahti ehka vajaa puolisen tuntia. Odoteltiin taas vahan ja hypattiin todella hitaaseen paattiin joka toi meidat saarelle. Kaveltiin kamojen kanssa ehka kilometrin verran saaren 'paremmalle' puolelle ja loydettiin majapaikka. Paikan nimi on Tu Tu Bungalows ja hinta-laatu suhteeltaan ihan hyva mesta. Ilta vietettiin Maryamin ja Tessan kanssa rannalla istuen, syotiin ja juotiin kunnolla, karistettiin matkan polyt pois niskasta. Ranta oli illalla todella hieno, pienia poytia hiekalla, kynttiloita ja himmeita valoja. Ruoka ja juomat olivat erittain edullisia. Itse soin pippuripihvin, jaateloannoksen, nelja kaljaa ja yhden amparin (sellainen pieni sanko jossa on rommia, kokista, energiajuomaa ja jaita) niin hintaa tuli noin 500 bahtia eli kymppi. Rannalla oli myos pari kaveria jotka leikkivat tulella, eli valelivat keppeja ja muuta tavaraa petroolilla, sytyttivat liekkeihin ja alkoivat pyoritella ja kieritella joka suuntaan...kuvia seuraa kunhan saadaan aikaseksi :)

Asken syotiin aamupalaa ja nyt lahdetaan varmaan biitsille. Kirjoitellaan paivan tapahtumista myohemmin.

Paiva 44: Bangkok

2007-11-11T11:46:00.000+02:00

Huh, alkaa olo mulla jo helpottaa. Eli eilen ihan yks kaks iski sellaisen kauheen mahataudin paalle ja puolessa tunnissa kaikki nesteet kehosta oli tiessaan. Luulenpa, etta vahaiset younet, stressaava bussimatka ja epailyttava jaatee aamulla tekivat yhdessa minulle tepposen. Hyvin nukutun yon jalkeen olo kuitenkin parani minulla ja tanaan olen pystynyt syomaankin jotain eika ole tarvinnut juosta edes vessassa :)

Perttu kavi aamupaivalla itsekseen vaihtamassa juna-asemalla meidan junaliput huomiseksi. Eli siis nailla nakymin lahdetaan huomenna kohti pohjois-thaimaata. Muuten ollaan sitten vietetty rauhassa koko paiva taalla meidan hostellissa. Perttu on pelannut tietokoneella jotain tyhmaa pelia :) ja mina olen vaan makoillut ja yrittanyt parantaa itseani. Paivalla kaytiin syomassa tassa meidan hotellin raflassa. Perttu soi ihan perusthairuokaa ja mina pitsaa, namii! Kovasti kylla nayttaa silta, etta paranemaan pain ollaan. Jospa tama minun tauti lahtee yhta nopeasti kuin tulikin. Todennakoisesti lahdetaan illalla kaymaan jossain, jos ei vaan minun olo pahene.

Viela ei ole muuten kuulunut mitaan vakuutusfirmasta...toivottavasti kaikki kay nyt parhain pain...

Paiva 43: Bangkok, matkustamisen varjopuolia

2007-11-10T15:01:00.001+02:00

Eli paastiin yobussilla Bangkokiin ehjin nahoin. Pahaksi onneksemme matka ei sujunut mutkitta. Kun lahdimme Surat Thanista laitoimme tavaramme lukittuun tilaan bussissa. Bussi oli kaksikerroksinen iso bussi ja matkatavaroihin paasi kasiksi ainoastaan ohjaamon kautta. Harmi etta bussin henkilokunta ei ollut siita rehellisimmasta paasta. Koska matka oli pitka ja nukuimme lahes koko ajan kukaan ei huomannut mitaan. Tutustuimme kahteen erittain mukavaan matkustajaan Mariyamiin Hollannista ja Pauliin Australiasta. Juttelimme pitkan aikaa ja myohemmin etsimme yhteisen majapaikan Bangkokista. Kuitenkin matkan aikana bussissa olleet kaverit olivat varastaneet tavaraa kaikkien matkatavaroista. Huonoa tuuria lisaa se etta jatimme passimme (jotka eivat onneksi havinneet) ja hatavaraksi saastetyt kateisvaramme rinkkaan piiloon. Rinkassa olleesas kannettavan laukussa olleessa piilotaskussa meilla oli noin 360 euroa rahaa. Ihme kylla, nama perkeleen rosvot olivat loytaneet rahat laukusta ja vieneet kaikki. Mariyamilta ja Paulilta oli havinnyt myos kaikki arvokas matkatavaroista. Tarkistimme matkavakuutuksemme ja sen pitaisi kattaa tallaiset tilanteet joten mitaan hataa ei ole. Lahetin sahkopostia lahivakuutukselle, koska konttori on kiinni viikonloppuna. Toivottavasti saamme vastauksen pian. Ne rahat olivat lahinna ylimaaraista mita saastelimme reissun loppua varten ja luultavasti saamme kaiken takaisin. Heti aamulla otimme taksin Bangkokin turistipoliisilaitokselle jonne teimme rikosilmoituksen. Ei kuulemma ole ensimmainen kerta kun nain on kaynyt mutta rikollisia on vaikea saada kiinni. Kuitenkin, mitaan hataa ei ole ja kunnossa ollaan joten vanhempienkaan ei tarvitse huolehtia :) Elama jatkuu vaikka vahan vituttaakin.

Huonosta tuurista puheen ollen Heidilla on jonkin sortin mahatauti ja huono olo. Tarkoitus oli lahtea huomenna Chiang Maihin yojunalla (jotka OVAT turvallisia, niista on jo kokemusta) mutta jaamme tanne erittain viihtyisaan majataloon Bangkokiin viela ainakin yhdeksi yoksi etta Heidi paranee. Ikavaa tallainen, mutta melkein jokainen sen mahataudin taalla pitaa. On siina matkustamisessa niita varjopuoliakin, ei vaan pida antaa niiden masentaa liikaa...

Kuitenkin, kirjoitellaan lisaa myohemmin.

Paiva 42: Surat thani

2007-11-09T09:25:00.000+02:00

Eli tuli pieni muutos suunnitelmiin. Ollaan talla hetkella Surat Thanin kaupungissa, josta oli tarkoitus jatkaa Koh Samuin saarelle. Taalla selvisikin etta ilmat on olleet siella todella huonot (ja ovat edelleen) ja teita on tulvan peitossa ja kovia rankkasateita on tiedossa. Eikahan saarella ole pahemmin tekemista jos saa on niinkin huono. Nyt kun kuultiin etta kelit on noinkin huonot, pienen pohtimisen jalkeen varattiin bussiliput Bangkokiin. Bussi lahtee tana iltana ja 19.00 ja on perilla huomenna 05.00 ...eli ihan kiva matka, onneks bussin pitaisi kuitenkin olla ihan hieno vessallinen ilmastoitu laitos. Bangkokissa nyt ei ole sen kummemmin tekemista joten levataan siella yksi yo ja jatketaan matkaa yojunalla Chiang Maihin, Thaimaan pohjoiseen paakaupunkiin. Pohjoisessa kelit pitaisi olla melko hyvat ja turisteja ei kovin paljoa joten nyt on hyva aika katsastaa se paikka lapi. Pohjoisessa ajateltiin viipya ehka noin viikko, jonka jalkeen on pakko tulla takaisin Bangkokiin ja siita Kambodzaan. 27 paiva tata kuuta on viimeinen laillinen oleskelupaiva Thaimaassa joten ennen sita on liuettava. Kambodzassa ollaan joku 3-4 yota ihastelemassa Angkorin temppeleita ja sitten takaisin Thaimaahan. Toivotaan silloin parempia ilmoja etta voitaisiin katsella ja rentoutua jonkin aikaa noilla itapuolen saarilla ennen kotimatkaa.

Nain sita joskus tulee arvaamattomia muutoksia suunnitelmiin, pitaa vaan yrittaa keksia jotain... mutta viimeistaan huomenna lisaa.

Paiva 41: Karon Beach, Phuket

2007-11-08T14:00:00.000+02:00

Aamulla herailtiin taas kaikessa rauhassa ja siina puoli yhdentoista aikaan selviydyttiin aamupalalle tuttuun Little Mermaidiin. Perttu otti aamiaiseksi pekonia, munia, sampylan, kahvia ja mehua (oli siis sellainen setti) ja itse otin 2 palaa ruisleipaa seka jogurttia ja myslia. Pertun annos oli ihan sopiva aamiaiseksi. Minun annos oli kylla pettymys, silla leivat oli tosi pienia (yhteensa normaalin ruisleipa palasen verran syotavaa) ja sama juttu oli jogurtin ja myslin kanssa. No, kuuma oli ja eikai sita muutenkaan olisi jaksanut paljoa syoda. Aamupalan jalkeen kaytiin varaamassa yhdesta matkatoimistosta huomisen ohjelma. Eli huomenna ko 7.45 lahtee meidan minibussikyyti hotellilta kohti Koh Samuin saarta. Tiedossa on 8-9 tuntia matkustamista huomenna, jee :)

Taman jalkeen kaytiin hakemassa hotellilta reppuun ylimaaraista tavaraa ja hypattiin taksin kyytiin. Taksi vei meidat viereisen rannan postitoimisoon, josta siis laitoimme 4,5 kg paketin kohtu Suomea. Hintaa tuli paketille 2500 bahtia, eli noin 50 euroa. Eli Martta-aitee saapi toivottavasti taas postia 10 paivan kuluttua :) Nyt on sitten rinkat hieman tyhjempia, eli voidaan taas lahtea kohta shoppailemaan :)

Kaveltiin takaisin postitoimistolta hotelliin ja saastettiin rahaa. Kaytiin siina samalla vilkaisemassa paikallisten markkinoita. Hyvin pitkalle samantapaiset ovat, mita meilla on myos Suomessa. Ruokaa, vaatteita ja kaikkea kraasaa on tarjolla :) Taalla ei myyjat vaan ahdistellut samalla tavalla, kuin ihan noissa turistipesissa. Matkan varrelle jai myos Dino Park, jossa meinattiin aluksi kayda, mutta ei sitten kaytykaan kun kavi selvaksi, ettei siella ole muuta kuin minigolfrata. Ihan hauska juttu olisi varmaan ollut, koska rata on rakennettu Kiviset ja Soraset -teeman ymparille. Mutta ei vaan jaksettu kunnolla innostua..

..kaveltiin siis kaikessa rauhassa muutaman kilometrin pituista rantaa pitkin takaisin hotelliin. Rannat on taalla kylla tosi hyvia ja hiekka on mukavantuntuista. Muuten paikka ei hirveasti savayta. Ehka turismi on poikinut liikaa epamiellyttavia lieve-ilmioita, jotka tekevat paikasta hieman ahdistavan tuntuisen.

Kaytiin syomassa tuossa ennen iltaa hyvat sapuskat hotellin vieressa sijaitsevassa pienessa Red Onion nimisessa paikassa. Ihan perus thai ruokaa syotiin ja maksettiin ihan kohtuuhinta paikan hintatasoon nahden (yht. 4 euroa). Nyt sitten mietitaan, etta lahdetaanko katsomaan turistiranta Patongin rietasta yoelamaa tuohon 6 km paahan..mutta huomenna taas lisaa meista :) ja Thaimaasta..

Paiva 40: Karon Beach, Phuket

2007-11-07T16:26:00.000+02:00

Eli tanne selviydyttiin, Thaimaan (ehka) suurimpaan turistimekkaan, Phuketiin. Aamulla herailtiin vaivalloisesti seitseman jalkeen, pakkailtiin loput kamat ja lahdettiin laahustamaan kohti Phi Phin satamaa. Kaytiin syomassa aamupala leipomossa (tosi harvat paikat on auki ennen kahdeksaa, nekin jotka tarjoavat aamiaista ovat kiinni) Heidi tilasi myslia ja jogurttia ja banana splitin :) Aamupopperossa luuli saavansa banaanipirtelon mutta saikin hervottoman jaateloannoksen. Itse soin kanssa myslia ja puolet Heidin jaatelosta. Sitten lautalle, jossa odoteltiin tunti pari ennenkuin saavuttiin Phuketin satamaan. Varattiin suoraan lautalta kivalta tadilta minibussi Phuketin kaupunkiin (1e per naama) mutta sinne saavuttua todettiin etta jatketaan jollekin rannalle. Akkia valittiin rannaksi Karon, joka on yksi niista rauhallisemmista rannoista Phuketissa, eika seksiturismi ole paaelinkeino. Lonely Planetista etsittiin joku kivantuntuinen hostelli ja nyt ajateltiin ottaa Phi Phin sementtihuoneen jalkeen vahan luksusta. Mentiin Karon Guest Houseen ja otettiin 800 bahtin (16e) loistohuone jossa on iso sanky, jaakaappi, ilmastointi ja kaikki herkut.

Melkein heti saavuttua kaytiin syomassa Little Mermaid nimisessa ravintolassa jossa tarjoiltiin myos skandinaavien suosimaa sapuskaa. Otettiin purilaiset ja ihmeteltiin etta onpas kaikki kallista. (Purilaiset oli halvimmasta paasta, yhteensa juomien kanssa 6e koko satsi) Todettiin etta kun joku paikka on turismille rakennettu, niin hinnat on +100 prosenttia. Sen jalkeen kaytiin viereisesta marketista vahan paikallista olutta, eli Changia (hyva hinta-laatu suhde, potkua 6 ja 50s per tolkki) jaakaapin taytteeksi, seka vahan herkkuja. Loydettiin ekan kerran 'salmiakkia' ja pitihan sita ostaa. Sen jalkeen rupes satamaan, joten suunnattiin takas huoneeseen jossa jotenkin mystisesti molemmat nukahdettiin (varmaan olut + ruoka, seka aikainen heratys teki tehtavansa) ja herattiin muutaman tunnin paasta.

Nyt ollaan taas lahdetty liikenteeseen ja ollaan matkalla viereiselle Kata Beachille jossa on ilmeisesti enemman menoa ja meininkia. Ollaan luultavasti viela huominen paiva taalla Phuketissa ennekuin liuetaan poispain kohti vahemman turistoituneita mestoja, eli Khao Sokin luonnonpuistoon. Tanaan kaydaan varmaan viela syomassa jotain edullista sapuskaa ja nauramassa jossakin baarissa tyhmille keski-ikaisille, humalaisille sinkkumiehille jotka kantavat hotelliinsa olevinaan 'unelmanaisen'. Paikalliset 'ladyboyt' ovat melko vakuuttavia, osa nayttaa selvinpainkin naiselta ja kannipaissaan kukaan ei huomaa eroa ennenkuin kasikopelolla. Mut nyt jatketaan matkaa. Huomiseen :)

Paiva 39: Vika ilta Phi Philla

2007-11-06T14:18:00.000+02:00

Tultiin juuri syomasta, kaytiin paikallisessa ravintolassa jossa syotiin aivan jarkyttavan kokoiset annokset sweet and sour chickenia ja riisia (mulle) ja nuudelia (heidille). Annoksista jaksettiin syoda ehka puolet, joten voin sanoo etta jopa Peltolan Mikollakin tekis tiukkaa tuollaisen satsin vetaminen. Eras suomalainen Dive masteri sita paikkaa suosittelikin ja sanoi etta annokset on valtavat...ruoka yhteensa + kaljat mieheen teki noin 6e. Vaikka tama on koko Thaimaan kallein saari, ei thai-sapuska ole ikina kallista.

Joka tapauksessa huomenna jatketaan kohti Phuketia, jatkosuunnitelmista ei ole viela tietoa. Tarkoitus olisi etsia sielta Phuketin kaupungista kasiin ainakin se ravintola, jossa tarjoillaan suomalaista ruokaa. On melkoisen ikava kotimaan makuja. Pitkaan siella ei kuitenkaan ajateltu viihtya, turistien maara pistaa paan sekasin ja katujen varrella norkoilevat vaatturit (joita jokaisessa turistipaikassa on, onneksi ei taalla Phi Philla) pistavat pitemman paalle vihaiseksi. "Terve terve! mitta kuulu?" on se yleisin lause jota kuulee kun kavelee raataliliikkeen ohi. Veikkoset juoksee tuon saman sloganin kanssa kasi ojossa morjestamaan ja yrittavat saada liikkeeseensa sisalle. Onneksi Thaimaassa ei kuitenkaan mitaan varsinaista pakkomyyntia ole, ja kohteliaasti sanoo vaan et 'no thanks' ja hymyilee niin kaverit ymmartaa ettei kiinnosta. Toistahan tuo touhu on esim. Turkissa, missa kauppoihin raahataan melkein voimakeinoin.

Ostin tuosta pari leffaa sadepaivien varalle, voidaan sitten kannettavalla katsella jos ei liikenteeseen paase. Hintaa DVD-elokuvilla on taalla Phi Philla 2e kpl (muualla maassa voi olla halvempaa) ja taalta loytyy jarestaan kaikki elokuvat jotka ei ole suomessa viela edes teattereissa. Jonkun thaimaalaisen tappelupatkankin ostin, saa nahda miten laatutavaraa taalla tehdaan :)

Nyt mennaan kuitenkin nauttimaan tasta illasta ja lampimasta saasta tuonne saaren keskustaan. Toivottavasti ei ratkea viihteelle, kuten paikalliset sanoo 'on Phi Phi, every day is saturday'...

Paiva 39: Viela Phi Philla

2007-11-06T08:11:00.000+02:00

Eli matka-albumiin on lisatty muutama kuva taalta saarilta, kaykaa katsomassa!

Sitten tuon paljon puhutun sukelluskurssin kanssa tultiin kuitenkin siihen paatokseen, ettei sita taalla kayda. Jotenkin molemmille tuli painostettu olo kun sukelluskoulut yrittaa kilpaa hehkuttaa miten hienoo se on ja taa on ainut paikka missa sukeltaminen on hienoa. Mielenkiinto jotenkin romahti koko hommaa kohtaan. Katsotaan sitten millaista se olisi Koh Taolla, jota taalla mollattiin. Itse ainakaan en luultavasti suorita koko kurssia talla reissulla, mutta onhan tassa koko elama aikaa. Saastaapahan rahaakin sen reilun parisataa, ei ihan niin tarkasti tarvitse budjettia laskeskella tassa reilun kuukauden aikana :)

Huomiseksi varattiin venekyyti Phuketiin, jossa ollaan varmaan yksi tai korkeintaan kaksi yota. Kun niin iso osa matkalaisista menee lomalle juuri Phuketiin, niin kaydaan katsomassa vahan vertailukohtaa naihin vahemman tunnettuihin paikkoihin. Siita jatketaan sitten ehka Khao Sokin luonnonpuistoon ja siita Koh Samuin saarelle, mut mikaan ei ole viela varmaa.

Mut katsellaan viela illalla lisaa.

Paiva 38: Phi Phi Leh

2007-11-05T14:31:00.000+02:00

Aivan uskomattoman kauniita maisemia nahtiin tanaan..ei voinut muuta kuin huokaista luonnon kauneudesta :) Elikkas siis aamulla herattiin hyvissa ajoin jo klo 7.30. Perttu kavi kahdeksan aikoihin viela hakemassa eiliset pyykit pesulasta, kun illalla vahingossa unohdettiin. Puoli yhdeksan aikoihin oltiin matkatoimiston edessa. Koska ei keretty syomaan aamupalaa niin kaytiin ostamassa viereisesta leipomosta sampylat evaiksi. Mukaan lahti myos yksi pulla ja keksi :) nayttivat niin hyvilta ja olivat viela vasta leivottuja...niin ei voinut vastustaa kiusausta :) Yhdeksalta istuttiin jo sitten kahdeksan muun matkaajan kanssa pitkahanta veneessa. Ensimmainen pysakkimme oli Phi Phi Leh saaren tunnetuin ranta, eli Ma Ya Bay. Tama on siis kuuluisa siita The Beach leffasta. Natit oli nakymat ja eritoten se vesi :) aivan uskomattoman kauniin varista. Smaragdin ja turkoosin sekoitus ja kaikkee silta valilta. Ihmisia oli jonkun verran, varmaan joku 50..ja tama on siis vahan, koska "pahimmillaan" siella voi olla jopa monta sataa turistia. Puolen tunnin jalkeen jatkettiin taas matkaa.

Pysahdyimme snorklailemaan Loh Samah Baylle. Vesi oli todella kirkas ja nahtiin paljon erilaisia kaloja seka kauniita koralleja. Reippaan puolituntisen jalkeen jatkettiin matkaa eraan toisen lahden poukamaan, jossa oli mahdollisuus uida. Snorklaukseen tama ei oikein sopinut, koska lahti oli niin syva. Mutta siis ihan kiva oli uiskennella siina smaragdin varisessa vedessa :) Taman jalkeen nahtiin veneesta kasin Viking Cave ja siita jatkettiin matkaa kohti Phi Phi Donia (eli sama saari, jossa me oleilemme parhaillaan). Kaytiin Monkey Beachilla, ja vaikka nimi antaa kuvan, etta rannalla olisi paljon apinoita niin nahtiin silti vain yksi. Jostain kumman syysta ei jaksanut enaa innostua ottamaan kuvia uteliaasta otuksesta. On sen verran nahty jo apinoita ja ne kaikki nayttaa kuitenkin ihan samanlaisilta. Paitsi tietysti se apina oli kaikista suloisin, jota saatiin pitaa sylissa Krabilla :) Mutta siis talla rannalla pidettiin ruokatauko. Ruokana oli perus riisikasvis -settia, ihan hyvaa sellaista. Matka jatkui taman jalkeen kohti Bamboo Islandia (saarta). Naiden kahden saaren, Phi Phi Donin ja Bamboon, valilla keskella merta pysahdyimme kuitenkin snorklaamaan. Ja voin sanoa, etta tuli kylla ihan avara luonto -fiilikset :) jotain niin kaunista oli taas pinnan alla. Korallit oli hassun muotoisia, aivan kuin sellaisia 2 metrin korkuisia isoja kapyja ja sitten siella valissa kaikenvarisia kaloja...harmittaa kun ei ole kameraa, jotta voisi ottaa vedenalla kuvia ja nayttaa teille...

Taman snorklauksen jalkeen sitten sinne biitsille. Bamboo Islandilla on ranta, joka nailla saarilla sijaitsee. Tooooodella pitka ja juuri sellaista puuterihiekkaa. Ei vaan jaksanut enaa innostua ottamaan aurinkoa saati sitten uimaan kun alettiin olla melko vasyneita paivan temmellyksista. Ja saa oli pilvinen, joten auringonotto tuntui hassulta ajatukselta. Upeiden hiekkarantojen jalkeen jatkettiin matkaa kohti Phi Phi Donia. Ennen kuin paastiin takaisin maihin niin pysahdyttiin viela hetkeksi Shark Pointille. Tassa olisi ollut taas mahdollisuus snorklailuun ja mahdollisuus myos hai -kalojen nakemiseen. Puolet matkalaisista jaksoi menna ahkerasti veteen ja puolet, mukaanlukien meidat, jai vasyneina odottamaan paatille. Ja toisaalta en itse olisi ollut viela henkisesti valmis nakemaan haita :) Juuri kun lahdettiin takaisin kohti satamaa niin alkoi satamaan vetta. Vahan kastuttiin mutta se ei enaa haitannut tassa vaiheessa, kun kuitenkin koko paiva oltiin melkein vedessa vietetty :)

Satamasta oikeastaan mentiin suoraan hostellille ja levattiin hetki. Lahdettiin tanne ydinkeskustaan ja syotiin matkalla paikallisesta katugrillista kaikkea hyvaa :) ja tuli halvaksi. Otettiin ihan makkaraa, kanaa, kevatrulla ja jotain naudanlihaa vartaassa ja juomien kanssa hintaa tuli alle 4 euroa. Nyt sitten olisi tarkoitus kayda varaamassa sukelluskurssi ja mahdollisesti aloitetaan se jo huomenna :) mutta siis siita lisaa sitten huomenna...nyt jatketaan tata honotysta :)

Paiva 37: Phi Phi saarilla...

2007-11-04T14:15:00.000+02:00

Eli tanaan herailtiin aivan normaalisti ja siina sitten lahdettiin aamupalalle. Heidi tilasi aamupalaksi laheisesta katuraflasta myslia ja tuoreita hedelmia + jogurttia...itse otin sitten kanaa pahkinoilla ja riisilla. Luulin saavani saman satsin kuin Heidi eilen, mika oli tosi hyvaa, mutta olisi sitten pitanyt tilata kastike erikseen. Nyt sain riisikasan missa oli sisalla pari kanapalaa ja pahkinoita. Se Heidin eilen syoma setti oli nimittain aavistuksen mehukkaampi. No, ei voi mitaan.

Aamupalan jalkeen lahdettiin kiipeilemaan kohti Phi Phin nakoalapaikkaa. Paikka oli Heidin nakeman taulun mukaan kuulemma 192m merenpinnan ylapuolella ja nakymat oli melko hienot. Lahes koko saari nakyi palmujen ja kasvillisuuden valista, mitaan loistokuvia ei jostain syysta saatu...joko tekniikka petti tai kuvaajan taidot. Kuitenkin, kaveltiin ympari ampari kukkuloita ja yritettiin paasta Runtee-rannalle. Paastiinkin melko pitkalle kinttupolkua pitkin mutta loppuosa koko polusta oli veden peitossa kun parina iltana on satanu aika runsaasti, joten ei kehdattu lahtea kun Heidilla oli jalassa nahkaiset avokkaat ja itella flip flopit (mitka oli muutenki huonoin mahdollinen valinta koko reissulle) Kumppareilla olisi paasty. Silti hommaan meni aikaa varmaan pari tuntia ja molemmat oli hiesta markana :) Suunnattiin siita sitten takaisin hostellille....

...josta suunnattiin rannalle. Vesi oli vaan niin pirun matalalla etta uiminen oli ihan mahdotonta. Vetta oli polviin asti viela 200 metria rannasta jonka jalkeen alkoi tulla pohjassa vastaan teravaa kivikkoa ja ties mita korallia. Otettiin sitten vaha aurinkoa ja lilluttiin rantavedessa. Siita sitten suihkuun ja karistelemaan hiekat uikkareista. Sen jalkeen paikalliselle pienelle basaarialueelle syomaan edullisesti. Tilattiin perinteiset Thai-sapuskat. Heidi tilasi riisia kanakastikkeella ja thaimaalaisella chilimaustetahnalla. Itse otin riisia ja kanaa thaimaalaisella currylla. Yllattaen Heidin ruoka oli asteen verran parempaa, kuten joka kerta viimeisen parin viikon aikana. Oma sapuska maistui kookoksen ja pinaattivellin sekoitukselle. nami. Onneksi osa voitoista meni jonkin sortin hyvantekevaisyyteen siina ravintolassa ja Heidin ruoka oli sentaan tosi hyvaa. Nyt sitten ollaan tassa Phi Phin keskustassa ja katsellaan vahia rahoja ja mietitaan mita tehtais...syotiin asken pannukakut ja varattiin samalla ohjelma huomiseksi. Eli mennaan snorklailemaan ja kiertelemaan pitkahantaveneella tata ja viereista saarta. Tuo vieressa oleva saari on siis se hyperkuuluisa Phi Phi Leh, jolla Leonardo DiCaprion tahdittama elokuva 'The Beach' on kuvattu! Ollaan siis melkein julkkiksia, Heidi on niin innoissaan ettei pysy housuissaan. Tosiasiassa saari on kuulu kauneudestaan ja yksi Thaimaan helmia. Ainakin nain on kuultu ja luettu, huomenna se nahdaan.

Paiva 36: Phi Phi Don

2007-11-03T15:54:00.000+02:00

Nyt alkaa olla ensimmainen paiva takana taalla saarella. Iltapaivalla olikin sitten sadetta luvassa ja kastuttiin aivan kuten muutkin, ketka oli samaan aikaan liikenteessa. No, omassa hostellin huoneessa on kuitenkin lammin suihku, joten ei mitaan hataa. Taalla sade nimittain tuntuu yllattavan kylmalta. Illalla ennekuin mentiin syomaan niin kaytiin juttelemassa yhden sukelluskoulun tyypin kanssa taalla Phi Philla jarjestettavista kursseista. Tama kyseinen henkilo oli suomalainen, eli taalla olisi mahdollista saada koko kurssi suomeksi. Pilvi (sukellustytto) piti oikein hyvan esittelyn sukeltamisesta taalla seka antoi todella positiivisen kuvan heidan firmastaan. Hintakin oli ihan ok. Taalla tuo 3 paivan aloituskurssi siis maksaa 11900 bahtia, eli noin 240 euroa. Kallis sijoitus, mutta kylla me se tiedetaan :) Mietitaan viela etta otetaanko taalla se kurssi vai sitten Koh Taolla.

Asken kaytiin syomassa burgerit ja jalkkariksi lettuja hillon seka jatskin kera. Yhteensa koko homma maksoi 6 euroa. Nyt sitten lahdetaan takaisin hostellille ja aiotaan nukkua kunnon yo unet, silla huomenna on rankka paiva tiedossa. Ajateltiin menna rannalle aurinkoa ottamaan :)Kuvia yritetaan laittaa huomenna, siis huomiseen...

Paiva 36: Krabi -> Phi Phi Island

2007-11-03T08:13:00.000+02:00

Aamulla tultiin laivalla tanne paratiisimaiselle Phi Phi -saarelle. Tahan mennessa ollaan vain etsitty majatalo missa yopya, kayty syomassa lounasta ja katseltu vahan ymparillemme. Saatiin sellainen pieni huone jossa on kaikki tarvittava: Kuuma suihku, siisti vessa ja tuuletin. Hintakin oli suht edullinen saaren majoitukseen nahden (varsinkin nyt high seasonin aikaan) eli 600 bahtia per yo (12e). Oltiin varauduttu maksamaan yli tuhatkin bahtia mutta onneksi ei tarvinnut.

Nopeasti vilkaisten saari vaikuttaa todelliselta paratiisilta, ehdottomasti kauneimmalta paikalta tahan asti. Vedet ovat satumaisen turkoosit, rannoilla vain sileaa valkoista hiekkaa ja palmupuita. Ihmiset on ystavallisia ja mika parasta, koko saarella ei ole yhtaan autoa tai edes mopoa, eika sen puoleen autoteitakaan. Pelkkia pienia hyvakuntoisia laatotettuja katuja. Taallakin uudelleenrakennetaan paljon, 2004 vuoden tsunamin jalkeen lahes koko saaren rakennukset menivat uusiksi...

Nyt lahdetaan hoitamaan heidin rakkoja joita tottero sai flip flopeistaan...kunnon kavelykengat on kaiken A ja O :) katsellaan illalla lisaa.

Paiva 35: viela taalla Krabilla...

2007-11-02T15:38:00.000+02:00

Herattiin aamulla siina kahdeksan aikoihin, mutta paastiin liikenteeseen vasta kymmenen jalkeen. Ensin kaytiin lisailemassa tassa laheisssa nettipaikassa kuvia meidn matka-albumiin. Eli kaykaa siis katsomassa uudet kuvatukset :) Taman jalkeen lahdettiin kavelemaan Ao Nangin vieressa sijaitsevalle rannalle, jossa kuulemma paikalliset viettavat aikaansa viikonloppuisin. Puolen paivan aikaan oli aika tuskaista liikkua, vaikka matkaa oli noin 1 km..ja tama ranta ei kuitenkaan ollut mikaan huippuranta. Pitka ja kultahiekkainen, mutta todella roskainen.. Joten kun oltiin nahty tama kaikki niin saastettiin hermoja ja otettiin tuk-tuk Ao Nangin rannalle.

Kaytiin syomassa rannan lahella sijaitsevassa kuppilassa lounasta. Perttu soi klubi-voileivan ja itse otin kananuudeli-keiton, jonka muuten soin puikoilla :) ei mikaan helppo nakki aloittelijalle. Kun sitten oli mahat taynna niin mina menin kaymaan manikyyrissa ja pedikyyrissa ja Perttu otti silla valin thai-hieronnan. Yhteensa molempien hemmottelu maksoi 200 bahtia, eli 4 euroa. Taman jalkeen kerettiin juuri saapua hostelliimme ennen kuin alkoi sataa vetta. Sita on sitten satanut ihan mukavasti koko illan taalla.Meidan oli tarkoitus lahtea syomaan illalla jonnekin hienoon paikkaan, mutta ei sitten kehdattu kun vetta satoi ja vahan meinasi ukostaa. Taman takia paadyttiin majapaikkamme vieressa sijaitsevaan irlantilaiseen pubiin..

..Josta koko hauskuus sitten alkoi. Itse tilasin kana-enchilladoja ja Perttu tilasi pitkaan himottua sisafiletta, joka oli tuotu Australiasta asti. Pihviannos oli viela naurettavan kallis, (yli 8e!) Joka tapauksessa, pienen odottelun (20 min) jalkeen saatiin alkupalaksi tilattu valkosipulileipa cheddarjuustolla. Sitten taas pienen odottelun jalkeen (15 min) sain omat kana enchilladat. Soin kaikessa rauhassa ja hyvin syotyani odoteltiin viela parikymmenta minuuttia etta Perttu sai pihvinsa, joka oli kuulemma aivan kuminen ja kaiken lisaksi koko satsista puuttui kastike. Pienen odottelun jalkeen saapui kastike joka vain pudotettiin kupissa poytaan. Kukaan ei edes pahoitellut tapahtunutta, Perttu pyysi jopa etta saataisiin lasku ja lahdettaisiin kun ei jaksanut odottaa pihviaan, mutta ei saatu sitakaan. Perttu antoi tarjoilijalle pari vihaista katsetta ja vahemman miellyttavaa kommenttia jonka jalkeen kaveri ei uskaltanut sanoa enaa mitaan. Kuulemma huonoin sisafile ikina ja paskin palvelu koko universumissa. Alennustakaan ei saatu, luonnollisesti. Joten noin tunnin odottelu ja toinen osapuoli kerkesi syoda jo ennenkuin toinen sai edes oman annoksensa. Paikan nimi on Irish Rover, jos ikina tulette Ao Nangiin niin pysykaa kaukana...tai alkaa tilatko sisafiletta, koska se perkele soikoon haetaan odotellessa australiasta asti :) (Perttu saneli askeisen)

Nyt sitten lahdetaan takaisin hostellille ja kaydaan ajoissa nukkumaan. Huomenna lahdetaan klo 8.30 veneella kohti kuuluisia Phi Phi saaria. Huomenna siis lisaa..

Ja siis kaykaa katsomassa uusia kuvia:)

Päivä 34: Edelleen Krabilla...

2007-11-01T14:50:00.000+02:00

Jeps, eli tänään käytiin katselemassa ympäröiviä saaria pitkähäntäveneellä. Pakko sanoa, että maisemat oli välillä kuin suoraan postikortista, uskomattoman kauniita. Kirkasta turkoosia vettä, pystysuoria kallionseinämiä, valkoisia puuterihiekkarantoja ja ahhh....kyllä ruumis ja sielu lepäsi. Varsinkin iltapäivällä kun maha alkoi olla jo kunnossa edellisen sienihyökkäyksen jälkeen.

Aamulla noustiin seitsemän jälkeen ja kysyttiin että vieläkö päivän retkelle pääsee mukaan. Ja kyllähän sinne pääsi. Yhdeksän aikaan lähdettiin lava-autolla tuohon rantaan ja siitä veneen kyytiin. Ensimmäinen saari oli nimeltään Tup. Saari oli keskimmäinen kolmesta saaresta, joiden välille muodostuu kulkuväylä veden ollessa matalalla. Tänään päästiin kävelemään toiselle saarelle, vettä oli vain polviin asti. Seuraavaksi köröteltiin veneellä juurikin sille saarelle jonne pääsi hiekkapengertä pitkin kävelemään, ajeltiin vain saaren toiselle puolelle. Paikalliset ovat ristineet saaren Chicken-Islandiksi, sen takia että saarella oleva kallio näyttää aivan kanan päältä :) Hullunkurista. Kuitenkin, käytiin poukamassa snorklailemassa ja syötettiin kaloja, joita oli satapäin. Heitit leivänmurun veteen niin parvi trooppisia kaloja hyökkäsi paikalle silmänräpäyksessä.

Puolen tunnin snorklailun ja uiskentelun jälkeen matkustettiin seuraavalle ja viimeiselle varsinaiselle saarelle. Poda-saarella oli todella hienot ja kirkkaat rantavedet joissa sai ihastella lukuisia kaloja ja muuta merielämää maskin läpi. Itselläni ainakin jäi into tuohon snorklailuun, heti kun oppi käyttämään maskia ja putkea luonnollisesti. Odotan sitäkin suuremmalla innolla tulevaa mahdollista sukelluskurssia :) Joka tapauksessa, Poda-saarella syötiin retkeen kuuluva lounas joka koostui riisistä ja pienestä määrästä kanaa, jotka jaettiin meille "grillirasioissa". Epäiltiin että näinköhän menee maha sekaisin kun ovat olleet lämpimässä(?) muutaman tunnin. Kaikki niitä kuitenkin söi, mukaanlukien oppaat joten ei haluttu jäädä kakkoseksi. Maku ei päätä huimannut mutta ihan hyvin upposi eikä mitään ruokamyrkytystä saatu :)

Viimeiseksi suunnattiin kohti Pranangin rantaa. Vaikka paikalla oli paljon väkeä niin paikka oli silti uskomattoman hieno. Hiekka oli todella pehmeää, oikeasti puuterinomaista. Rannan molemmissa päissä oli tippukivestä muodostuneet luolat, joista muodostui kallion sisään pieni laguuni. Ehkä hienoin paikka missä olen ikänäni pärskinyt :) Toivottavasti saadaan joitain kuvia albumiin niin näette omin silmin.

Kolmen aikoihin saavuttiin takaisin hostellille ja suihkun ja muun sähellyksen jälkeen suunnattiin syömään rannalle auringonlaskun aikaan. Valitettavasti oli melko pilvistä ja antoi vähän vettäkin, joten auringonlasku ei ollut ihan kympin arvoinen. Ruoka oli kuitenkin hyvää (ja kallista). Onneksi Heidi maksoi...Itse otin kalafileetä valkosipulikastikkeessa, ja heidi otti kanakeittoa ja valkosipulileipää. Lopuksi tilattiin jumalaton jäätelöannos joka tarjoiltiin koverretusta ananaksesta. Hintaa tuli aterialle juomineen yhteensä noin 11e. Ruoan jälkeen käppäiltiin rantabulevardia pitkin hostellille päin kun Heidin pitkäaikainen haave toteutui. Joku miekkonen kuljeskeli pienen apinan kanssa katua pitkin ja Heidi sai sen syliinsä. Tottakai tässä oli koira haudattuna ja mies kysyi että haluaisitteko kuvan itsestänne apinan kanssa, kuvan sai heti käteen (polaroidina) 200 bahtilla (4e). Melko kallista mutta kerrankos sitä saa apinaa sylissään pitää, varsinkin kun apina halaa sinua takaisin. Suloinen ilmestys oli...sekä Heidi että apina, jonka nimi oli Tuk-Tuk :)

Päätettiin olla vielä yksi päivä lisää täällä leppoisassa Ao Nangissa, sen jälkeen suunnataan kohti Phi-Phi saarta, tuohon muutaman kymmenen kilometrin päähän. Mutta pitemmittä kirjoituksitta huomiseen...

Paiva 33: Ao Nang, Krabi

2007-10-31T15:46:00.000+02:00

No ei nyt ole tama paiva mennyt ihan putkeen. Kaikki alkoi oikeastaan eilen illalla, kun kaytiin syomassa ne halvat pizzat. Pertun pitsassa oli paljon sienia ja hanen maha ei sitten tykannyt oikein hyvaa siita. Illalla vahan ennen kuin mentiin nukkumaan maha alkoi temppuilla, eli siis mahakipua, taas vaihteeksi. Johtuu todennaklisesti siita, kun ne sienet on niin huonoja sulamaan mahassa ja Pertulla on muutenkin tosi herkka potsi, joten sienet ei ole ehka paras vaihtoehto. No eihan tuollaisia asioita tule nalissaan ajatelleeksi vaan sita syo ja ajattelee sitten. Ei siis aamulla lahdetty minnekaan saarihyppely retkelle vaan koitetaan ensin parannella masukki :) Toivottavasti retki onnistuu huomenna, nimittain kaytiin apteekista kunnon laakkeita, joilla pitas vaivan parantua aamuun mennessa :)

Saa oli tanaan todella kaunis taalla. Herailtiin kaikessa rauhassa ja puolen paivan aikaan raahauduttiin rannalle. Perttu varjoon nukkumaan ja Heidi aurinkoon karyamaan. Itse kavin uimassa muutamaan kertaan, Perttu vain kerran ja vasta silloin kun kykeni mahansa kanssa. Paivalla ei siis kayty missaan syomassa, joten kun lahdettiin rannalta niin kavin ostamassa jotain syotavaa lahimarketista. Yllatyksekseni loysin ruisleipaa! Paketissa oli puolenkymmenta sopivankokoista ruisleipasiivua ja maksoi 40 bahtia, eli vajaan euron. Pakko oli ottaa kokeiltavaksi ja ihan syotavaa oli. Ei tietenkaan niin hyvaa kuin mita Suomessa, mutta sinnepain :) enaa salmiakkia kun vain loytais....

Iltapaiva ja alkuilta ollaan majailtu tuolla meidan huoneessa katsellen jotain musiikkikanavaa ja toivoen, etta Pertun maha paranisi. Asken kaytiin syomassa tien toisella puolella sijaitsevassa ravintolassa. Itse otin riisi-kana risottoa, joka tarjoiltiin puolikkaasta ananaksesta ja Perttu tyytyi valkosipulileipaan, otin viela itselleni jalkkariksi suklaabanaanipirtelon, joka todellakin jai juomatta. Oli nimittain kamalin pirtelo mita olen koskaan juonut. Yhteensa sapuskat tuli maksamaan noin 6 euroa. Tasta sitten lahdetaan varmaankin takaisin huoneeseen ja toivotaan parempaa huomista. Jospa nama Pertun mahavaivat saataisiin kuriin talta reissulta..siis huomiseen :)

Päivä 32: Ao Nang, Krabi

2007-10-30T15:36:00.000+02:00

Hengissä ollaan ja hyvin pyyhkii! Tää päivä on menny melko rennoin meiningein. Heräiltiin kaikessa rauhassa, nautittiin aamiaiseksi ekaa kertaa koko reissulla mysliä ja jogurttia, ja sen jälkeen vaihdettiin majapaikkaa melkein puolta halvempaan. Kierreltiin kaupungilla ja Heidille tarttui mukaan läpsyt ja kaulakoru. Itseltä taas hajosi Kuala Lumpurista ostetut sandaalit,prkl..onneksi on kuitenkin jotkut läpsyt itselläkin joten niillä mennään. Käytiin myös tutustumassa rantaan ja sen läheiseen pieneen lahden poukamaan, jossa sijaitsi muutama huippukallis hotelli. Rannat on kyllä kauniita ja maisemat aika hienoja. Meidän mielestä ehkä parempi paikka kuin Langkawi, vaikka Langkawilla olikin verovapaita tuotteita.

Muuten on ollut ihan kaunis päivä, mitä nyt illan on vettä satanut. Käytiin syömässä pahat pizzat, jossain halvassa turistiraflassa. Kaiken lisäksi tarjoilija ei osannut laskea rahojakaan oikein vaan antoi takasin liian vähän. Tosin summa oli niin mitätön etten jaksanut asiasta meteliä nostaa. Ihan muuta toista oli kun päivällä käytiin lounaalla tällaisessa aivan pienessä katuravintolassa jota piti jokin thaimaalainen perhe. Ruuat oli todella edullisia ja tarjolla oli vain muutamia thaimaalaisia suosikkeja. Ruuat oli tosi hyviä hintaansa nähden, kun koko ateria juomineen maksoi meille yhteensä 3 euroa.

Huomenna lähdetään varmaan saarihyppelylle, eli mennään paatilla muutamia ympärillä olevia saaria katselemaan ja snorklailemaan ynnämuuta. Tämä siis jos keli on miellyttävä ja saadaan vielä retki varattua tänä iltana :) Tässä Krabin ympärillä on paljon todella kauniita saaria joten näkemistä varmasti riittää ja kuvia laitellaan heti kun voidaan!

Huomiseen!

Paiva 31: Ao Nang, Krabi, Thaimaa

2007-10-29T16:59:00.000+02:00

Paiva alkoi tossa vaille kahdeksan kun kommittiin vaivoin sangysta ylos Langkawin saarella. Paahtoleipaa ja nuudelisoppaa naamaan, kamat kasaan ja kohti lauttasatamaa. Saatiin pienen haahuilun jalkeen selville mista lauttaliput saa ostettua ja kerettiin passitarkastuksen jalkeen ihan ajoissa paattiin. Venekyyti Langkawilta Thaimaan puolelle kesti reilun tunnin ja maksoi 27 ringgia per naama, eli reilun vitosen. Nyt on sitten Thaimaan leimat passeissa ja oleskeluaikaa maassa 27. marraskuuta asti. Eli siis ennen sita on poistuttava maasta. Kaydaan varmaan tuossa noin kolmen viikon paasta siella Kambodzhassa niin saadaan tuoreet leimat passiin.

Joka tapauksessa, Thaimaan puolella Satunin lauttasatamassa holmoiltiin ja mietittiin milla paastaisiin Krabille (Valimatkaa noin 200-300km) kunnes juteltiin yhden australialaisperheen kanssa jotka oli kans menossa samaan suuntaan. Vuokrattiin sitten porukalla sellainen pieni minibussi jolla kuski ajeli nelja tylsaa tuntia tanne Krabille. Hintaa tuli 700 bahtia yhteensa meille kahdelle, eli jotain 14e. Perilla loydettiin tallainen pieni majatalo nimeltaan Sea World, jossa ollaan vaan yksi yo kunnes muutetaan naapuriin halvemman hinnan toivossa. Taalla maksetaan 800 bahtia per yo, ja naapurissa kaytiin myohemmin katsomassa niin taysin vastaava huone 500 bahtia per yo. Joten kavellaan 50m ja saastetaan muutama euro jos viivytaan taalla viela ainakin kolme yota.

Huomenna ajateltiin tutustua paikkaan vahan paremmin, vaikkei tama Ao Nang olekaan mikaan kovin suuri paikka. Turistikausi on alkanut, se tuli huomattua. Lansimaalaisia pyorii ja hyorii joka kulmalla ihastellen joka paikassa olevia samanlaisia tavaroita. Kuitenkin ajateltiin ehka ylihuomenna kayda kiertelemassa naita ymparilla olevia saaria, otetaan ihan jarjestetty retki kun ovat niin halpoja (450b, sisaltaa ruuat, juomat, oppaat, kaiken mahdollisen). Toivottavasti keli muuttuu aurinkoisemmaksi, pilvista on tama paiva ollut. Mutta kuitenkin, nyt ottamaan lepoa raskaan paivan jalkeen. Seuraaviin kuulumisiin...

Päivä 30: Langkawi

2007-10-28T16:36:00.000+02:00

Viimeinen ilta täällä paratiisissa. Huomenna suunnataan kohti seuraavaa paratiisia :) Päätettiin poiketa alustavasta suunnitelmasta vuokrata skootteri tölle päivälle. Me nimittäin vuokrasimmekin sellaisen söpön pienen miniauton :) Perttu tosin ajoi, en minä.. Auton vuokra oli 60 ringgiä/ 24 h (eli siis 12 euroa). Ei todellakaan paha hinta. Skootterin vuokraaminen olisi tullut puolta halvemmaksi, mutta kun ei tiedä jos vaikka sataa vettä niin autolla on kivempi olla silloin liikenteessä. Vettä ei kuitenkaan onneksi satanut.

Aamupalan jälkeen siis kävimme vuokraamassa ajokin ihan tuosta 200 metrin päästä. Siitä sitten lähdimme suunnistamaan tulevaa reittiä eilen ostetun kartan avulla. Tarkoituksena oli siis kiertää koko Langkawin saari ympäri. Matkaa tulisi noin 65-70 kilometriä. Huippunopeus autolla taisi olla jossain vaiheessa jopa 80 km/h, mutta pääasiassa ajoimme 40-60 kilometrin tuntivauhtia. Koko ajan sai oikeastaan ola valppaana, koska toisin kuin meillä Suomessa on hirvikolari vaara, niin täällä se on lehmä/buffalo kolari vaara. Aluksi oli tosi hassua nähdä laihoja lehmiä kävelemässä rinnakkain tienvarressa ja joskus jopa keskellä tietä. Onneksi nämä elukat olivat kuitenkin rauhallista sorttia, eivätkä näyttäneet ohiajavista autoista paljon välittää. Seuraava villin luonnon merkki oli tiellä hyppivät makakit, eli ne harmaanruskeat apinat. Näitä ötököitä oli myös aina välillä laumoittain keskellä tietä oleilemassa ja tuijottamassa ohikulkevia autoja.

Ensimmäinen kunnon pysähdys tehtiin noin 25 kilometrin päässä sijaitsevalle Temuran vesiputoukselle. Paikka oli melko syrjässä ja täynnä näitä makakeja. Vesiputous oli todella upea ja korkea ja makakit erittäin uteliaita. Aluksi hieman pelotti, että jos ne vaikka puree, mutta ei huolta moisesta. Käveltiin noin 20 cm:n päästä yhdestä apinasta ja ei ollut moksiskaan :) Poislähtiessä yksi isoimmista apinoista oli seurannut meitä autolle ja vasta kun istuttiin autossa valmiina lähtöön niin se hyppäsi auton konepellille istumaan. No, Perttu laittoi vain auton käyntiin ja siitä se siirtyi sitten metrin päähän autosta. Onneksi se ei sentään sisälle autoon kerennyt :)

Tämän jälkeen käytiin tsekkaamassa Pantai Pasir Hitamin ranta, joka on erikoinen
mustasta hiekastaan. Ranta oli kyllöä todellinen pettymys. Rantaviivaa ei juurikaan ollut ja sekin vähäinen oli todella sotkuisen näköinen ja täynnä kaikkea roinaa, esim. vedessä kellui auton rengas. Muuten rannan yhteydessä oli monia matkamuistomyymälöitä ja jokunen paikallinen ravintola. Käytiin haukkaamassa jotain ruokaa pahimpaan nälkää (Pertulle riisiä ja minulle nuudeleita, yht. maksoi juomineen 1,7 euroa) ja jatkettiin sitten matkaa eteenpäin. Seuraava pysäkki oli sitten Tanjung Rhu niminen ranta. Kaunis ranta, mutta myös roskaista vettä. Todella moniin Langkawin kortteihin on otettu kaunis rantakuva juuri tältä rannalta. Meidän aikaan sää oli pilvinen ja meidän kamerasta oli paristot loppu, joten ikuistettiin hetki rannalla sitten videokameralle. Kuuma päivä ja 4 tunnin automatkailu alkoi väsyttää jo kumpaakin, joten seuraavaksi suunnattiin sitten Kuahin (pääsatama) kautta takaisin Pantai Tengahiin. Hyvin pärjäsi Perttu liikenteessä, vaikka olikin vasemmanpuoleinen liikenne ja autossa ratti väärällä puolella. Kuitenkin melko rauhallista ja eläimistä huolimatta ihan turvallista on ajella autolla turistin kuin turistin tällä saarella.

Illalla käytiin vielä syömässä tuossa noin 100 metrin päässä sijaitsevassa Sunday –ravintolassa. Ehdottomasti kaunein rakennus, jonka olen koko reissun aikana nähnyt :) Ruoat oli myös hyvät hintalaatu suhteeltaan. Paikan yhteydessä on myös matkamuistomyymälä, josta saa vähän erikoisempia tuliaisia, kuten Mango –puusta tehtyjä astioita tai Kaneli –puusta tehtyjä mukialusia. Paikka oli vasta 2 kk vanha ja haluaisin todella nähdä millainen se on sitten valmiina (nyt toiminnassa oli 1. kerros, jossa ravintola, mutta 2 muuta kerrosta olivat vielä vaiheessa). Huomenna matka jatkuu sitten Thaimaahan. Seuraavat kuulumiset sitten sieltä :)

Paiva 29:Langkawi

2007-10-27T17:37:00.002+03:00

Jee, aurinkoinen päivä takana ja selvät rusketusraidat tuloksena. Aamulla heräiltiin siinä yhdeksän jälkeen ja syötiin aamupalaksi lähikaupasta ostettua nuudelikeittoa :) Kymmenen aikoihin selvittiin jo biitsille. Porukkaa oli hieman enemmän liikenteessä, johtuisko vaikka siitä, että on lauantai :p Täällä menee päivät ihan sekaisin.. Pulikoitiin meressä ja otettiin arskaa muutaman tunnin ajan. Aurinkorasvaa kyllä laitettiin ennen kuin lähdettiin tuonne auringonpaisteeseen, mutta niin siinä vaan kävi, että vähän kerkesi iho kärtsähtää. Lähdettiinkin siitä sitten iltapäivän puolella takaisin hotellille laittamaan kortisonivoidetta Pertun kipeisiin hartioihin. Tämän jälkeen käppäiltiin Cenangiin ja siitä sitten verovapaita ostoksia tekemään ZONin ostoskeskukseen. Mukaan tosin lähti hieman suklaata, vettä, purkkaa ja minulle korvikset :) Käytiin myös haukkaamassa suupalaa matkan varrella. Itse otin paistettuja riisinuudeleita kasvisten kera ja Perttu otti saman satsin, mutta vehnänuudeleilla (yht. alle 2 euroa).

Tämän jälkeen hetken aikaa kuljeskeltiin kaupungilla, mutta koska kuumuus oli aika polttava, päätettiin mennä taksilla takas majapaikkaan ja siitä sitten nopeesti rannalle viilentymään. Reipas puolitoista tuntinen siinä vierähti ja sitten takaisin tänne omaan kämppään. Hetken aikaa oltiin ihan paikallaan, ennen kuin lähdettiin katsomaan auringonlaskua rannalle. Harmi vaan, että illaksi kerkesi taivaalle pilviä kerääntyä. Hiljakseen taas käveltiin Cenangin keskustaan ja etsittiin joku kivannäköinen ravintola. Perttu söi sipuli pizzan (4 euroa) ja minä paistettua riisiä suolakalan kanssa (0,80 euroa) sekä jaettavaksi otettiin vielä valkosipulileipää (n. 1 euron). Ihan kiva paikka, paitsi että muurahaiset meinasivat kiusata liiaksikin kunnes vaihdettiin sitten pöytää. Täällä muurahaiset on jotain polttiais-sukua, joten ei kivoja. Ajateltiin sitten huomenna käydä sillä skootterilla tätä saarta kiertelemässä, jos vaan sää sallii. Ostettiin kaupasta jo kartta valmiiksi ja katsottiin kaikki kivat rannat, mitkä ajateltiin käydä tsekkaamassa :) Siispä huomisiin kuulumisiin!

Päivä 28: Langkawi, Pantai Tengah

2007-10-26T16:16:00.000+03:00

Eli nyt ollaan vietetty ensimmäinen päivä täällä Malesian pohjoisosassa. Kuultiin että pari viime päivää on ollut tosi sateisia mutta tänään oli ihan hyvä keli. Pilvistä mutta aurinko porottaa pilvienkin läpi helposti niin että nahka käryää. Mukavaa on muuten ollut, parin sadan metrin päässä on samettinen hiekkaranta ja ravintoloita sekä muita kauppoja on kadun varrella pilvin pimein. Ostoksista sen verran, että ostin itselleni kolmen vartin pullon Seagram-viskiä, maksoi 4e. Nämä ovat siis verovapaita saaria :) Ykköspaikka jos tykkää viskistä tai tupakasta. Muslimivaikutteet tulivat esille kuitenkin siinä, että esim. bikineitä oli vaikeampi löytää kuin Thaimaasta, sillä paikalliset kun käy uimassakin paidat ja housut päällä. Vaikka tämä muuten onkin hieman turistivoittoinen mesta, ei se haittaa mitään. Kaikilla on hyvä fiilis ja meno on letkeää. Käytiin tänään pari kertaa uimassa meressä. Aallot oli aika ajoin tosi massiivisia, kiskoivat minulta ja Heidiltä uikkaritkin päältä...onneks katsomassa ei ollut niin hirvittävästi ihmisiä. Myös läheisen hotellin uima-altaalla käytiin pulikoimassa :) Sitä saa kuulemma käyttää vaikkei siellä majailekaan.

Käytiin myös spontaanisti Underwater Worldissa (Liput yhteensä molemmilta n. 15e), eli sellaisessa ISOSSA paikassa missä oli näytteillä akvaarioissa kaloja ja ties mikä ököjä (yli 200 makean veden kalaa) sekä pari erilaista pingviinirotua. Myös ties mitä kilpikonnia, vesirottia ja lintuja paikasta löytyi. Hauskoja epeleitä kaikki tyynni. Mahikset olisi ollut myös ottaa harteille joku jumalaton käärme mutta kumpikaan ei siihen leikkiin alkanut, ei niin matelijan ystäviä olla. Kuvia laitetaan matka-albumiin joten käykää katsomassa.

Huomenna ajateltiin ehkä vuokrata skootteri tahi maastopyörät ja lähteä kiertelemään saarta ympäri. Toivotaan vaan että kelit on hyvät. Ainoa harmillisuus täällä on hieman muuta malesiaa korkeampi hintataso, kun turisteja pörrää täällä melko paljon. Kaikki on kuitenkin vielä edullista ja tietyt tuotteet naurettavan halpoja (kaikki raskaasti verotetut tuotteet). Justiinsa äsken tultiin syömästä. Käytiin läheisessä kiinalaisessa ja syötiin uppopaistettua hapanimeläkalaa sekä liekitettyjä nuudeleita ja kalaa chili-sipulikastikkeessa. Todella mahtavat sapuskat kaikin puolin. Hintaa tosin tuli koko satsille melko paljon, otin vielä satsin lisäksi oluen ja heidi jotain tuorepuristettua mehua (koko ateria yhteensä 12e)

Mut nyt ruetaan miettimään huomista päivää ja sulattelemaan hyvin uponnutta ruokaa. Seuraaviin kuulumisiin!

Paiva 27: KL ---> Langkawi saaret

2007-10-25T19:05:00.000+03:00

Pitkä päivä taas takana, mutta selvittiinpäs tänne paratiisiin. Tosin pimeetä oli kun tultiin, joten huomennä vasta näkee onko tämä paratiisi ollenkaan :) Aamulla herätyskello pärähti soimaan klo 7.30. ja siitä sitten vaatteet päälle, loput kamat kasaan ja aamupalalle. Klo 8.30 sit kirjuduttiin ulos meidän majapaikasta siinä toivossa, että joskus vielä tullaan sinne uudestaan. Otettiin siitä kadulta taksi Puduruayn bussiasemalle. Asemalla sitten jonotettiin hetkinen ja yritettiin saada selville, miltä laiturilta meidän bussi lähtee. Meinas mennä hermot, kun bussin lähtöön oli 5 minuuttia ja jono infotiskille ei ollut liikkunut yhtään 20 minuutin sisällä...Perttu kävi sitten kysymässä lipunmyynnistä tästä asiasta ja tämä lipunmyyjä sitten kävi siitä infosta kysymässä nopeesti sen laiturin numeron. Laituri 10 oli ihan siinä meidän vieressä, ei ollut kuin kävellä rappuset alas ja sitten piti vain etsiä pienen hahuilun jälkeen oikea bussi. Lippija näyttämällä eräs bussikuski nappasi meidät kyytiinsä. Bussissa luki kyllä ihan eri paikannimi minne me olimme menossa. Käytiin vielä varmistamassa, että oliko bussi varmasti oikea ja kuski vaan sanoi "Jeah jeah, you just sit there"...ok...

No päästiin lähtemään bussiasemalta vieläpä melkein aikataulussa (bussi lähti noin 10 minuuttia myöhässä). Taitettiin matkaa 20 minuuttia, kun sitten bussi saapui toiselle asemalle ja kuljettaja hätisti ulos kaikki Kuala Perlikseen menijät mukaanlukien meidät. Taas hoomoilasina otettin vaan kamat autosta ja jäätiin siihen seisoskelemaa. Kukaan ei oikein tuntunut tietävän mitä seuraavaksi tapahtuu. Jonkun ajan päästä tämä hätistelijä-kuski tuli sanomaan meille, että jatkamme matkaa toisella bussilla. Valitettavaa oli se, että tämä meidän bussi oli 2 tuntia myöhässä…noh, eihän siinä auttanut muu kuin odottaa..Kuala Perliksessä olisimme klo 18.00 ja viimeinen lautta Langkawi saarille lähtee klo 19.00, joten toivottavasti keretään..

Uusi bussimme saapui vähän ennen odotettua aikaa ja pääsimme lähtemään melko nopeasti liikenteeseen. Palvelu on ehkä vähän heikohkoa tuon bussi jutun kanssa, kun niin huonosti informoidaan matkustajille muutoksista, mutta onneksi bussit on sentään ihan hyviä, tilavat istuimet ja ilmastointi ja muutenkin siistejä, paitsi, että vessat on harvinaisia  Pari kertaa bussi pysähtyi 7 tunnin matkan aikana. Matka meni puoliksi nukkuessa ja puoliksi katsellen upeita maisemia ; sokeritolppavuoria, palmuja, luolia ja ennen kaikkea sademetsää  Kuala Perliksessä oltiin vähän kuuden jälkeen ja siitä sitten suunnistimme satamaan, joka sijaitsee siis 200 metrin päässä. Ostettiin liput lautalle, joka siis lähtee klo 19.00 (yhteensä 30 ringgiä, eli 6 euroa) ja on perillä klo 20.00. Tavattiin myös siinä odotushallissa ekat suomalaiset reppureissaajat, sellainen tyttötrio Helsingistä. Oikeesti tuntui tosi oudolle puhua suomea jonkun toisen kuin Pertun kanssa  Lauttamatka sujui onneksi ongelmitta, eikä paatti heilunutkaan liikaa. Vihdoinkin perillä kauan odotetulla Langkawi saarella, harmitti vain kun oli pimeää, eikä nähnyt kauniita rantoja tai muuta sellaista mitä nyt tulee mieleen paratiisi saaresta. Otettiin taksi satamasta Pulau Cenangiin (yksi Langkawin rannoista), matkaa 23 km ja hintaa 20 ringgiä (4 euroa). Taksikuski ei sitten tiennyt maidän majapaikkaa, Zacharys Guest Housea, joten pyydettiin, että jättää meidät johonkin ja suunnistamme itse lopun matkaa.. Kysyttiin sitten eräästä paikallisesta kuppilasta neuvoa ja saatiin tietää, että koko majapaikka sijaitsee toisella rannalla :p mutta onneksi vain 10 minuutin taksimatkan päässä  Kello oli jo 21.00 kun viimein päästiin tänne nykyiseen sijaintiimme. Oli nälkä ja väsynyt olo. Onneksi 50 metrin päässä oli intialainen ruokapaikka, joten sinne siis heti ensimmäiseksi syömään. Itse söin kalaa ja riisiä ja Perttu kanaa. Täytyy myöntää, että olen tykästynyt oikein toden teolla täällä ollessa kaikkeen tuliseen ja mausteiseen ruokaan, NAM!

Nyt sitten Perttu jo nukkuu ja itse olen kovasti menossa  Täällä vaan toimii langaton verkko ja se on jokseenkin nopea, joten ei siis ihme jos meinaa jäädä kiinni koneelle. Mutta siis huomenna laitetaan kuvia lisää ja mennään biitsille  kuulumisiin…

Paivat 25 ja 26: Oikeasti viimeiset paivat KLssa

2007-10-24T14:31:00.000+03:00

Jaahas eli mahatauti alkaa olla takanapain, vaikka viela valilla vahan mahanpohjaan sattuukin. Ruokahalu on kuitenkin palannut ja nyt jaksaa taas touhuta ja kierrella melkein taydella teholla. Varattiin eilen bussiliput kohti Langkawin saaria ja huomenaamuna klo. 9 lahdetaan liikkeelle kohti Kuala Perliksen satamakaupunkia mista jatketaan valittomasti lautalla Langkawin saarelle. Majapaikkakin on sielta varattu neljaksi yoksi ja lisaa on vara ottaa jos silta tuntuu....yksi mestan parhaista rannoista on 200 metrin paassa joten jos nyt saisi vaikka kaytya uimassa ekaa kertaa reissulla!

Eilen meni viela lepaillessa, iltapaivalle asti maattiin ja lepailtiin taalla, sen jalkeen kaytiin vahan pyorimassa kaupungilla ja ostoskeskuksissa. Mitaan ihmeempaa ei mukaan tarttunut mutta ilalla kaytiin syomassa tahan asti reissun kallein ateria (elettiin pari paivaa alibudjetilla) jossain hienossa italialaisessa pitseeeriassa. Kummallekin omat pizzat ja vesipullot maksoi hulppeat 75 ringgia eli 15e. Tarjoilu ja palvelu oli kylla hyvaa ja paikassa oli sellainen 'hienon ravintolan' fiilis. Pitsatkin oli tosi hyvia ja maukkaita. Eilen piti kirjoittaa mutta tavattiin tassa koneelle jonottaessa mukava pariskunta ja sitten jutellessa menikin monta tuntia joten koneelle ei enaa oikein paassyt. Mentiin suoraan nukkumaan kun kellokin oli jotain kaksi yolla. Tehtiin myos lista ruokalajeista ja asioista mita on ikava. Listalla oli ainakin seuraavaa:

*Sauna
*Makkaraperunat
*Sinappi
*Aitin tekemat karjalan piirakat (seka Martta kahvilan piirroot)
*Makkarakeitto :)
*Ruisleipa
*Salmiakki
*Kahvi
*Jogurtti
*Suolakurkku ja meetvursti
*Hernekeitto
*Lihapullat
*Kaikki Martan tekemat herkut

...ja tietysti ystavat ja laheiset on listalla ykkosena.

Tanaan sitten pyorittiin kaupoissa viimeista kertaa. Heidi tuhlasikin rahansa silla verukkeella etta saarilla ei ole mitaan ostettavaa. Mukaan lahti aivan ihana musta paita, kaulakoru, rintaliivit, caprit ja meikkeja. No, kaikki on kuitenkin sanonu etta siella saaristossa elaa alibudjetilla jokatapauksessa koska ei tule tehtya mitaan kallista. Ainoa mika maksaa on ruoka ja majoitus. Ennen lahtoa kaydaan tanaan viela testaamassa 'kaupungin paras pihvipaikka' mika sijaitsee vahan matkan paassa. Parempi olla kunnon sapuskat.

Mut nyt mennaan syopottelemaan. Seuraavat terveiset sitten aurinkorannoilta!

Paiva 24: Elama voittaa sittenkin?

2007-10-22T18:08:00.000+03:00

Parin sangyn pohjalla vietetyn paivan jalkeen kykenee jo tolpilleen asti ja pystyttiin jopa ihan kaupungillakin kaymaan ilman suurempia ongelmia. Kavin hakemassa jotain kiinalaisia yrtteja apteekista mahaa varten, saa nahda miten pelaavat. Kuitenkin hyvin pitkalle omassa huoneessa on tamakin paiva mennyt lepaillessa, mita nyt kaytiin tosiaan apteekissa ja subwayssa vahan syomassa. Toivottavasti huomenna alkaa olo olemaan jo jotakuinkin terveen oloinen niin ei tarvitse tohtorille lahtea suolistoa tutkituttamaan. Nama turistien perustaudit on siita inhottavia, etta nihin voi kylla varautua mutta kun nainkin pitkaan on reissun paalla niin jossain vaiheessa melko varmasti sellasen niskaansa saa. Tama meidan Kuala Lumpurin visiitti venyi nyt aika pitkaksi tuon sairastumisen takia, kun tarkoitus oli alun perin etta olisi lahdetty jo tanaan yobussilla kohti Langkawin saarta, mutta nyt lahdetaankin vasta torstaina, etta kerkeen kunnolla parantua niin on mukavampi matkustaa. Onneksi ei ollut mitaan sidottua aikataulua niin ei ole kiire mihinkaan.

Nyt menen kuitenkin huoneeseen lipittamaan mehua ja ottamaan unta...

Paiva 23: Perttu poika sairastaa, hanta hellikaamme....

2007-10-21T15:13:00.001+03:00

Taitaa olla Pertulla nyt se mahatauti, jonka melkein jokainen sairastaa tallaisen reissun aikana. Aamulla heratessa olo ei ollut mita parhain, vaikka kume olikin onneksi poissa. Paivan edetessa kovat mahakivut ja ripuli vaivasi Perttua. Ei kuulemma ihan hetkeen ollut pitanyt moista tautia. Muisteli, etta joskus lukiossa vai yla-asteella oli ollut yhta raju tauti. No mina sitten kipittelin apteekkiin laakkeita ostamaan. Onneksi apteekki sijoitsee ihan tuossa kavelymatkan paassa. Epaonneksi laakari ei ollut paikalla, kun laakkeet mita Perttu tarvitsee saisi vain laakarilta.
Sanoivat apteekissa, etta kolmen tunnin paasta, eli klo 14.00, laakari olisi tavattavissa. Siis takaisin Pertun luo ja odottelemaan. Kun sitten menin apteekkiin takaisin iltapaivalla, niin nyt laakari olisi kuulemma paikalla vasta klo 15.00. Huoh, eiko voisi menna viela vaikeammaksi? Kavin sitten aikani kuluksi kiertelemassa kaupoissa. Ostin iltaa varten yhden leffan ja roskalehden :)

Onneksi laakari oli paikalla kun menin uudestaan apteekkiin. Kerroin tilanteen ja antoi Pertulle hiilitabletteja, 2 veteen sekoitettavaa suolapussia(?) ja laakkeet, jotka kuulemma lopettaa ripulin. Hintaa laakkeille tuli vaivaiset 10 ringgia, eli noin 2 euroa. Siita sitten kavin nopsasti itselle jotain syomista ja 7elevenista (pieni elintarvikekauppa) Pertulle mehua ja jotain ruokaa, jos hanet saisi syomaan jotain...joka kuitenkin oli toiveajattelua :p laakkeita siis naamaan, juomista ja lepoa. Siina sitten nukahdettiin kummatkin ja herattiin vahan aikaa sitten.

Olo on kuulemma vahan parempi, mutta silti maha on viela aika sekaisin..jospa se sitten huomenna olisi paremmassa kunnossa..mietittiin myos, mista tuo mahatauti olisi voinut tulla ja tultiin siihen paatokseen, etta pahan tekijana oli mita luultavammin toissapaivainen salaatti...ja kun niita salaatteja pitaisi varoa taalla pain maailmaa....:/ noh, menenkin tasta taas katselemaan potilasta....

Paiva 22: Kipea paiva...

2007-10-20T10:00:00.000+03:00

Aina ei voi menna kaikki nappiin..Pertulla on kuumetta ja flunssa vaivaa hieman. Sangyssa on pysytellyt oikeastaan koko paivan tahan mennessa. Sarkylaakkeita ja juomista olen tarjonnut koko ajan. Toivottavasti se nyt alkaa helpottaa eika tauti vaan pahene. Inhottavaa olla kumeessa kuumassa maassa. Perttu sanoi, etta vilunvareetkin tuntuu erilaisilta kuin koti-suomessa. Kylma tulee elimiston sisalta, eika ulkopuolelta...

Itse kavin hetken verran (noin tunnin) oleilemassa tuossa laheisessa ostorissa ja samalla kavin ostamassa juomista ja tuoreita banaaneita Pertulle. Taa paiva mennaan kylla ihan hissukseen ja toivotaan, etta tuo kuume laskee...taidankin menna katsomaan miten se potilas huoneessa jakselee..kuulumisiin taas..:)

Paiva 22: Kuala Lumpur

2007-10-19T15:51:00.000+03:00

Taas yksi paiva vierahti vain.. Nukuttiin aamulla pitkaan ja puolen paivan jalkeen lahdettiinkin sitten shoppailemaan. Jokunen tuntihan siina vierahti :) mukaan tarttu talla kertaa itselle sellainen kiva paita, joskin ehka hintava (69 ringgia, eli 16 euroa) seka korvakoruja (yht 10 ringgia 3 paria), toppi hintaan 4 euroa, seka joitain tuliaisia ;) Perttu osti itsellaan T-paidan (8 euroa). Ostettiin myos 3 kasinmaalattua kuvaa, jotka sitten laitetaan jossain vaiheessa joensuun kampan seinalle (yht 30 ringgia, 6 euroa). Tarkoitus oli kayda tanaan illlalla Chinatownissa, mutta Pertun olo ei ole korjaantunut. Taitaa tulla syysflunssa, vaikka ollaankin taalla asti Suomen kylmista saista..Toivotaan, etta huomenna on jo parempi olo...Ollaankin sitten maanantaihin asti taalla KLssa..kummatkin tykkaa tosi paljon tasta kaupungista, vaikka onkin ihan hitsin suuri. Jopa Perttu ihan mielellaan haluaa lahtea paivaksi ostoskeskuksiin seikkailemaan. Luulenpa etta moni mies ei siihen pystyisi :)

Nyt lahden hoitamaan tuota poloista parempaan kuntoon...huomiseen siis :)

Paiva 21: Kota Kinabalu - Kuala Lumpur

2007-10-18T18:00:00.000+03:00

...ja turvallisesti saavuttiin tanaan Kuala Lumpuriin, shoppailija Heidin paratiisiin :) Lento meni ihan hyvin, mita nyt pelottelivat juuri ennen laskeutumista. Kapteeni ilmoitti, etta Kuala Lumpurissa on huono saa ja saattaa siis olla turbulensseja, eli ilmakuoppia, laskun aikana...onneksi niita ei nyt pahemmin ollu, huh! vaikkei mitaan varsinaista hataa siina kuitenkaan olisi ollut, mutta kylla se aina vahan pelottaa jos lentokone heiluu ja rymisee :)

Kuala Lumpurin lentokentalla oli hieman ruuhkaa ja saatiin ootella matkatavaroita noin puolen tunnin ajan. Siita kun selvittiin niin Air Asian bussilla KL sentraliin. Paatettiin sitten hieman saastaa rahaa, eika otettukaan taksia suoraan hotellille (olisi maksanu 20 ringgia, eli 4 euroa). Menimme monoreililla (ne ilmassa kulkevat junat) Bukit Bingtaniin ja kavelimme siita vahan matkaa tahan hotellille. Hinnaksi tuli yhteensa noin 4 ringgia, eli 80 senttia. Reitti oli meille jo entuudestaan tuttu edelliselta Kuala Lumpurin vierailulta, joten sikali helppo nakki :) Hotelliin paastyamme vaihdoimme vaatteet ja lahdimme kaupungille, shoppailemaan tietysti :) Itselleni ostin pari perus T-paitaa, yht. 7 euroa. Perttu osti kans 2 paitaa yhteishintaan 10 euroa. Ostelin kylla muutamia koruja taas kun koti Suomessa ne on niin hirvittavan kalliita. Taalla esimerkiksi 3 korvakorut saa 10 ringgilla, eli 2 eurolla :) ja valikoimaa on liikaa....Kaytiin syomassa aivan tautisen hyvat kanakeitot yhdessa ranskalaistyylisessa paikassa seka juomassa kahvit. Pertun sanoin paikka oli ihan trendipellemesta. Ja osittain olikin, silla maksettiin vahan ylihintaa kahdesta, tosin erikois-, kahvista. Pertulle cappucnina, kuten aina ja mina kokeilin jotain frappe a'la caffea, joka siis jai minulta juomatta (hyi hitto!). Kahvit siis maksoi 25 ringgia, eli 5 euroa ja se on kallista taalla.

Kaupunkikierroksen jalkeen tultiin takas hotellille, levattiin hetki ja lahdettiin takas kaupungille syomaan. Ihan sellasta perus kanariisisafkaa kummallekin. Ja nyt ollaan takas hotellilla (Green Hut on siis tama paikka, eli sama mika viimeksikin KLssa). Kylla muutamat taman hotellin asukkaat houkutteli meita mukaan illanvietoon, tai siis suomeksi ryyppaamaan, mutta taidetaan passata tama kerta valista. Sen verran vasynyt on paivasta ja tarkoituksena olis herata huomisaamuna taas aikaisin, jos vaikka lahettas metsastamaan niita lippuja sinne Petronas Towerin skybridgelle. Saa nyt nahda miten jaksaa..huomenna taas kuitenkin lahdetaan shoppailemaan :) tanne on pakko tulla uudestaan ostoksille!!nyt jo tiedan sen..ja olen niin varma etta meidan aitille tai niinalle ei yksi viikko riittais taalla alkuunkaan :) mutta siis huomiseen....

Paiva 20: Kota Kinabalu

2007-10-17T11:01:00.000+03:00

Päästiin turvallisesti lentäen Kota Kinabaluun, lento kestikin huimat puolisen tuntia. Laukkuja saatiin odotella melkein saman verran. Pyyhällettiin taksilla tänne samaan majapaikkaan missä oltiin viimeksikin, kun majailtiin KKssa. Langaton verkkokin toimii täällä, varmaan melkein ensimmäisen kerran koko matkalla. Käytiin myös syömässä ähkypossuateriat kun molemmilla oli kiljuva nälkä. Heidi otti tuplakanahampurilaisen ranskalaisilla ja mie söin fish and chipsejä. Lopuksi isot Moctailit, eli makeat drinksut. Paikka oli melko hintava, yhteensä rahaa meni ruokaan n. 10e jos verrataan esim. eiliseen illalliseen, jossa itse söin rapusalaatin, kanakeiton, sisäfilettä bombay-kastikkeessa, hedelmiä ja kahvin yhteishintaan alle 4 euroa :)

Nyt kuitenkin on jonkinlainen ukkonen päällä ja odotellaan että se menee ohitse niin lähdetään varmaan kaupungille päin hiippailemaan. Huomenna aamulla sitten kohti Kuala Lumpuria. Lento lähtee 10.45 ja perillä ollaan joskus puoli kahden maissa. Siitä vielä bussilla keskustaan joten majapaikkaan päästäneen joskus kolmen aikoihin. Kuala Lumpurin lentokenttä on nimittäin yli 70 kilometrin päässä keskustasta, mutta onneks Air Asian bussit kulkee jatkuvasti kentän ja keskustan väliä hintaan 2 euroa/kyyti.

Ja sen verran vielä niiltä läheisiltä jotka toivoo jotakin erikoisempia tuliaisia, Kuala Lumpur on kaakkois-aasian paras ostospaikka joten laittakaa kommenttia tulemaan. Voidaan yrittää tuoda jotain pienempiä artikkeleita kun meillä on vielä vara kantaa parikymmentä kiloa tavaraa :)

Nyt mennään sulattelemaan ravintoa...

Paiva 20: Sandkan - KK (Kota Kinabalu)

2007-10-17T04:48:00.000+03:00

Eilinen ilta vietetiin rennoin meiningein ja katsottiin vaan dvd-elokuvia :) Taalla majapaikassa kun on niin hitsisti noita elokuvia ja niita saa katsoa ihan ilmatteeks, joten miksikas ei...Eilen saatiin sitten selville, etta kaikki bussit, jotka lahtee tanaan Kota Kinabaluun on taynna..No, eipa siina auttanut muu kuin etsia joku muu kyyti. Kaytiin sitten Air Asian (lentoyhtio) toimistolla kyselemassa lentojen hintoja ja vapaita paikkoja talle paivalle. Paikkoja oli vapaana ja yhden henkilon hinta oli 156 ringgia, eli noin 30 euroa. Bussilippu olisi ollut 36 ringgia per naama, eli noin 7 euroa. Hieman havittiin hinnassa, mutta toisaalta ollaan eletty nama muutamat paivat itseasiassa alibudjetilla :) Ei taalla ole oikein mitaan mihin rahansa laittaa, ja ruokakin on ollut tosi edullista, joten 100 ringgia (20 euroa) yhteensa per paiva on ollut aika hyva budjetti. Lento on muutenkin miellyttavampi vaihtoehto. Kesto on vain 45 minuuttia, kun bussimatka kestaa sitten sen 7 tuntia ja viimeksi Pertulle tuo bussimatka oli yhta painajaista joten..

Nyt ollaan kuitenkin viela taalla May Fair Hotellissa ja tuossa tunnin paasta lahdetaan taksilla kohti lentokenttaa. Lento lahtee klo 13.10 ja perilla KK:ssa ollaan klo 13.55. Kirjoitellaan sitten lisaa sielta..

Paiva 19: Sandakan

2007-10-16T07:43:00.001+03:00

Elikkas siis eilen oltiin juhlimassa ramadanin loppumista eraan mukavan paikallisen kotona. Suuret kiitokset uusille brittiystavillemme, jotka pyysivat meidat mukaansa. Tama juhla siis tapahtui taman paikallisen, olisiko ollut Safa, kotona. Juhlan merkitys on heille samanlainen kuin meille suomalaisille joulu. Paikalle oli kutsuttu koko suku. Kaikki serkut ja tadit ja sedat ja kaikki. Kaukaisimmat sukulaiset olivat saapuneet Amerikasta. Meidat otettiin oikein lampimasti vastaan ja ohjattiin suoraan poydan aareen. Siita sitten syomista hakemaan. Perinteisiin kuuluu, etta ensin tarjoillaan poytaan jalkiruoka, joka on siis tusina erilaisia kasintehtyja pienia pikkuleipia. Oli suklaan-, kookoksen-, ananaksen-, pahkinan-, ja ties minka makuista :) Pikkuleipien valmistus aloitetaan kuukausi ennen juhlaa ja ne tehdaan aina erissa. Eli yhta pikkuleipa lajia tehdaan yhden viikon ajan ja sitten seuraavalla viikolla siirrytaan seuraavaan lajiin. Pikkuleipien valmistaminen on tarkeaa ja niita onkin tekemassa aina kaksi ihmista. Kaikki tama hoidetaan muiden koti-askareiden ohella. Ruokaakin on valmistettava runsaasti, silla esimerkiksi eilen paikalla oli ainakin 30 henkiloa. Perinteinen ruoka on erittain mausteinen currynauta, vihannekset ja tietenkin riisi. Taytyy myontaa etta ruoka oli erittain hyvaa ja juomana oli Coca Cola :) Aika kului oikein joutuisasti ja nautimme suuresti siita kun saimme olla mukana tallaisessa tapahtumassa. Todella harvoin turisteilla on mahdollisuus paasta mukaan viettamaan muslimien suurinta juhlaa heidan kanssaan heidan kotiinsa, joten me olimme kylla erittain onnekkaita.

Vietimme iltaa siella noin kahden tunnin ajan, jonka jalkeen meidat tuotiin takaisin tanne hotellille. Vaihdoimme yhteystietoja brittien kanssa ja toivomme, etta tapaamme heidat uudestaan Thaimaassa. Nyt on pakko kuitenkin lahtea syomaan, silla klo on taalla jo 13.00 ja mina en ole vielakaan syonyt aamupalaa (eilen siis syotiin paljon :)..Joten kuulumisiin taas...

Paiva 18: Sandakan

2007-10-15T10:34:00.000+03:00

Eli paastiin puolen paivan aikoihin perille tanne Sandakaniin. Saavuttiin pieneen May Fair -hotelliin jota pitaa pieni erikoinen kiinalaisukko. Paikka vaikuttaa ihan peruskaupungilta, hotellin vieressa on iso veneranta ja paljon kalastaja-aluksia. Ei mitaan erikoista. Tutustuttiin heti hotelliin tultuamme yhteen englantilaispariskuntaan jotka nahtiin myos Sepilokissa vilaukselta. Tyypit ovat olleet reissun paalla jo 7 kuukautta. Kaytiin porukalla syomassa jossakin paikallisten suosimassa intialaisessa katuraflassa. Joku mies kutitteli Heidia niskasta aina ohikulkiessaan...kannattaa ehka lykata kunnolla vaatetta paalle, eika kavella minihameessa ja topissa :) Meidan brittikaverit saivat puhelun edellisesta hotellista missa he olivat, josko he haluaisivat lahtea viela juhlimaan Ramadanin loppumista jonnekin paikallisten kemuihin (Pariskunta oli eilen kaynyt kiertelemassa jossain juhlissa ja oli kuulemma ollut tosi kivaa) ja me paastiin mukaan. Joten illalla puoli yhdeksalta lahdetaan katsomaan paikallisten juhlimista ja syomaan ilmaista ruokaa....kirjoitellaan sen jalkeen lisaa.

Laitetaan muuten tassa samalla lisaa matkakuvia albumiin joten kaykaa katsomassa. Linkki albumiin loytyy siis sivun oikeasta alareunasta jos ette ole huomanneet.

Paiva 17: Sepilokin orankitarha

2007-10-15T10:19:00.000+03:00

(Teksti on kirjoitettu eilen mutta netti meni poikki joten saadaan tama tanne vasta nyt)

Aikamoinen päivä on taas takana. Eilinen ja tämä päivä ei ole mennyt ihan putkeen. Eilen kun lähdettiin Mt. Kota Kinabalusta kohti Sepilokia bussilla, niin matka ei mennyt ihan odotetusti. Ensiksi kävi ilmi, ettei meillä ollut mitään paikkoja varattuna bussissa. Kävi oikeastaan tuuri, että saimme istumapaikat, tosin minä istuin bussin takana vessan vieressä jollain lavetilla (siis kaukana penkistä). Perttu oli hieman huonovointinen (flunssa ja kaikkee..) niin sai sitten istua kunnon penkillä. Vuoristoinen tie oli mutkainen ja kuski aivan kaheli (ajeli melko kovaa kaikkiin mutkiin ja ohitteli muita autoja). Tästä seurauksena oli monella matkustajalla matkapahoinvointi, aivan kuten Pertulla, jolle matka taisi olla pahin ikinä. Oksentaminen ja monen tunnin matka oli kuulemma kuin bussimatka helvetistä. No kuitenkin, perille päästiin ja majapaikkamme täällä Sepilokissa vaikuttaa oikein mukavalta. Deluxe-huone oli kuin lahja joulupukilta matkanteon jälkeen. Yleensäkin täällä matkustaessa juuri se matkanteko on kaikkein inhottavinta.

Tänään sitten lähdettiin heti aamupalan jälkeen kävellen suunnistamaan kohti Orang Utahia :) Ensiksi käveltiin paahtavassa auringon paisteessa väärään suuntaan ( siis minä suunnistin :), mutta löydettiin kuitenkin perille. Orang Utahissa syötetään orankeja yleisön edessä kaksi kertaa päivässä, aamulla klo 10.00 ja iltapäivällä klo 15.00. Hintaa tälle katselulle tulee ei-malesialaiselta 30 ringgiä (eli noin 6 euroa), kun taas malesialaisille hinta on vain 5 ringgiä (1 euro). Kamerasta veloitetaan sitten 10 ringgiä (2 euroa). Saavuimme paikalle hieman klo 11.00 jälkeen. Ostimme liput ja kävimme katsomassa hieman ympärillemme. Aikaa tähän meni ehkä noin 20 minuuttia. Sittenpä se odottelu alkoi. Paikanpäällä ei ollut mitään tekemistä. Koko yritysidea perustui tunnin mittaiseen orankien syöttämiseen. Istuttiin ja ihmeteltiin siellä noin 3 tuntia ennen kuin päästiin katsomaan itse orankeja. Hermot oli molemmilla vähän väliä kireällä. Kuuma oli ja ei voinut kuin odottaa. Paikka oli sinällään pettymys, mutta onpahan nähty nyt sitten orankeja 5 metrin etäisyydeltä J Huomenna mennään sitten Sandakaniin, joka on kaupunki tuossa noin 20 kilometrin päässä. Siellä ajateltiin olla pari yötä, jonka jälkeen luvassa olisi taas ihana vuoristoinen tie kohti Kota Kinabalua.

Paiva 15: Jalat remontissa (mt. Kinabalu)

2007-10-12T13:54:00.000+03:00

Noniin. Nyt ollaan sitten yhta kokemusta rikkaampia. Eilen aamulla siis lahdettiin noin yhdeksan aikaan kavelemaan tuohon parin kilsan paahan Kota Kinabalu Natural Parkiin. Selvittiin sinne suht hyvissa ajoin ja kaikkien alkuruljanssien jalkeen meille osoitettiin oma opas, noin meidan ikainen kaveri nimelta Ven. Koko ruljanssi oppaineen kiipeilylupineen ja paasymaksuineen maksoi 285 ringgia, eli vajaa 60 euroa. Mutta homma on kaksipaivainen joten pysyttiin lahes budjetin rajoissa koska muuhun tuolla ei rahaa juuri mennyt. Siita sitten lahdettiin minibussilla kohti Timphon-porttia josta kiipeily alkoi. Matkaa huipulle tulisi 8.7 kilometria, mutta ekana paivana nousimme vain 3,5 kilometrin korkeuteen jonne matkaa tuli 6km. Aluksi reitti tuntui ihan mukiinmenevalta ja inhimilliselta mutta muutaman kilometrin jalkeen alkoivat jalat hyytya. Paikoitellen nousut olivat lahes kuin tikapuita olisi kiivennyt ja liukkaat kivet ja 'portaat' eivat helpottaneet asiaa. Oppaallamme ei tuntunut juuri vaikeuksia olevan :) Nuoresta iastaan huolimatta oli kuulemma kiivennyt pitkalti yli sata kertaa huipulle. Mutta verrattuna kokeneempiin oppaisiin se oli viela melko kesya. Hurjimman nakoista oli, kun pienet malesialaiset ukot kantoivat selassaan 40kg tiilia ja muita rakennustarvikkeita ja menivat meista heittamalla ohi. Kovakuntoisia kavereita, pakko myontaa....lopulta kuitenkin paastiin Laban Rata -majapaikkaan jossa sitten yovyttiin pienessa neljan hengen huoneessa mukavan kiinalaispariskunnan kanssa. Majapaikassa ei ollut lammitysta eika muitakaan mukavuuksia.

Aamulla herattiin noin puoli kolmen aikaan ja lahdettiin kohti huippua. Yolla heraillessa kavi molemmilla kylla mielessa ettei ehka oikeen jaksa jalka nousta huipulle asti...mutta niin se vaan nousi. Kolmelta lahdettiin kohti huippua, jonne marssittiin pilkkopimeassa taskulamppujen kanssa 2.7 kilometria. Valilla rinteet huippua kohti olivat todella jyrkkia ja rinteet oli kiivettava koysien avulla ylos. Heidi ehka aavistuksen tottumattomampana sai ainakin kuntoilusta tarpeekseen. Huipulle oli kuitenkin paaosin helpompi nousta, koska maasto oli tasaisempaa eika metrin korkuisia portaita ollut. Huipulle saavuttiin noin kello 05.30...

...ja aurinko nousi noin kuudelta. Vaikkakin taivaalla oli paljon pilvia olivat maisemat silti uskomattomat, kun saattoi nahda lahes sadan kilometrin paassa olevan Kota Kinabalun kaupungin ja merenrannan yli neljan kilometrin korkeudesta. Huipulle kiivetessa alkoi itsellani tulla jo vuoristotaudin oireita, paahan koski ja muutenkin heikotti. Heidi ihme kylla valttyi noilta oireilta, mutta lihaskivut ja vasymys taisivat korvata sen myohemmin. Toivottavasti saadaan huipulta kuvia nettiin pian, nakymat olivat kylla melkoiset. Aikamme ihmeteltya lahdimme tulemaan alaspain...

...joka olikin yllattavan vaikeaa. Koko ajan sai varoa mihin astuu ettei lenna perseelleen. Kaatua ei juuri halunnut kun graniitti ei ota kovin pehmeasti vastaan ja joissain tapauksissa pudotusta olisi saattanut tulla muutama kymmenen metria. Joten varovainen piti olla. Vaikka sanotaan etta Mt. Kota Kinabalu on korkein vuori jonka totaalinen aloittelija voi kiiveta, on se silti melko vaarallinen kokemattomalle. Valoisalla alas tullessa huomattiin paikkoja, joista ei ehka olisi edes kiivennyt jos olisi nahnyt! Onni oli matkassa, ettei viela satanut vetta, silla kallio olisi muuttunut todella liukkaaksi...Laban Rataan paastiin ehjin nahoin, levattiin vahan aikaa ja syotiin paikallisia perunalastuja aamupalaksi (nimelta Mister Potato, purkki on aivan taysi kopio Pringleseista mutta maku on vain melko paska). Lahdettiin sit kamuamaan loppumatka alas joka osoittautui Heidille todelliseksi koetinkiveksi. Jyrkat portaat ja alamaet eivat juuri nivelia saastelleet. Itse kuitenkin selvisin jollain tavalla inhimillisesti, paitsi etta mahaan alkoi koskea aivan jumalattomasti puolessa valin alastuloa. Vettakin satoi lahes koko matkan Laban Ratasta alaspain (eli noin 4 tuntia). Nyt ollaan kuitenkin takaisin majapaikassa, syoneena ja nukkuneena. Olo on melko hyva, ollaanhan nyt virallisesti uraputkessa vuorikiipeilijoina :) Moni kyseli matkalla etta 'is it worth it?' ja meillekin sanottiin matkalla ylospain etta 'it is not worth it'. Mutta kylla se nain jalkeenpain ajatellen ehka oli kuitenkin sen kaiken arvoista, vaikka ei ehka ihan heti uusiksi lahdetakaan. Mutta voidaanpahan sanoa etta ollaan kiivetty kaakkois-aasian korkeimmalle vuorelle (saatiin siita viela todistuksetkin). Eli meille ei kannata vittuilla.

Tama yo nukutaan dormitory-huoneessa eli sellaisessa kymmenen hengen huoneessa. Tosin viela ei ole nakynyt meidan lisaksi juuri muita. Ehka saadaan itselle 4 kertaa isompi huone (toiveajattelua). Huomenna lahdemme iltapaivalla kohti Sepilokia, jonne bussi lahtee noin 15.30 ja perilla ollaan toivottavasti ennen kahdeksaa. Sepilokissa on siis sellainen orankien suojelualue, minne paasysta Heidi on haaveillut jo ties miten kauan. Katsotaan sitten, minne sielta paadytaan. Nyt kuitenkin mennaan lepailemaan lisaa...kuvia laitetaan heti kun keretaan!

Paiva 13: taalla korkealla edelleen...

2007-10-10T15:02:00.000+03:00

Hitaasti tuntuu menevan tama ilta. Odotellaan innolla sita huomista kiipeilya. Onneksi Perttu otti tuolle kannettavalle Dexter-sarjan 1.tuotantokauden, niin voidaan aina katsella ohjelmia kun tylsyys meinaa yllattaa :) Kysyttiin myos taman paikan yhdelta omistajalta jatkoyhteyksista Sandakaniin. Saatiinkin sitten kuulla, etta perjantaina Malesiassa on kaikilla lomapaiva. Muslimit juhlivat silloin ramadanin loppumista, ja tama tarkoittaa sita, etta paikalliset lahtevat liikenteeseen eli hotellihuonetta tai bussikuljetusta on vaikeampi saada. Perjantaina ei sitten nailla nakymin ollakaan lahdossa viela yhtaan minnekaan taalta. Valitettavasti kaikki yksityiset huoneet on varattu, eli me majoitutaan sitten sellasessa 8 hengen huoneessa :) Sitten lauantaina paastaan lahtemaan sinne Sandakaniin tai Sepilokiin (siella on ne orangit), tosin vasta iltapaivan kyydissa on tilaa. Kyydin kesto on jotain 4 tuntia, auts.

Mutta nyt haukkaamaan jotain pienta iltapalaa ennenkuin mennaan nukkumaan. Huomenna aiotaan kuitenkin suht ajoissa olla liikenteessa. Jos vaikka ennen klo 9 ollaan kiipeilemassa niin kiva olis :)

Paiva 13: Kota Kinabalu National Park

2007-10-10T11:38:00.000+03:00

Terveiset taalta kahden kilometrin korkeudesta. Ilma alkaa olla jo melko ohutta ja pienta huimausta ja paan jomotusta oli havaittavissa, ainakin itsella, kun tanne saavuttiin. Nopeasti ilmastoon kylla tottuu. Majoitutaan siis tassa Rose Cabin -nimisessa hotellissa parin kilometrin paassa itse luonnonpuistosta. Maksettiin tasta yosta 73 ringgia eli noin 14e. Nakymat on varsin upeat. Toivottavasti saadaan nopeasti kuvia tanne lisaa. Ei kaynyt meikalaisen kameran muistikortti tuohon lukijaan tassa koneessa. Mika lie vinku-intialainen viritys.

Kaytiin kavelemassa asken pari tuntia, national parkiin ja takaisin. Taalla on valitettavan pilvista ja nakyvyys on valilla alle 10 metria. Pilvet tulee ja menee tosi nopeasti. Muutamassa minuutissa keli voi muuttua kirkkaasta aivan harmaaksi. Muuten taalla ei kylla ole luonnonpuiston lisaksi juuri mitaan. Majapaikka on tassa vuoren rinteella 'valtatien' vierella. Tuo vieressa oleva tie yhdistaa Kota Kinabalun ja Sandakanin, joten liikennetta piisaa. Meidan huoneen parvekkeelta on tosin nakymat kohti kaunista Mt. Kinabalua. Huomenna lahdetaan ajoissa kohti national parkkia, luultavasti jollain kulkuneuvolla ja siita jatketaan kiipeamaan kohti huippua. Aloitetaan puiston paamajasta ja kiivetaan Laban Rata - nimiseen 'tukikohtaan' joka sijaitsee noin 3500 metrissa. Seuraavana yona lahdetaan noin noin kolmen aikaan kohti huippua ja ollaan siella toivottavasti auringonnousun aikaan. Toivottavasti homma menee hyvin! Huomenna ei siis varmaankaan ilmesty viesteja tahan paivakirjaan.

Tama nykyinen majapaikka on varattu perjantaina joten kun tullaan alas vuorelta jatketaan luultavasti suoraan Sepilokiin tai Sandakaniin ja ollaan yo siella...mutta siita lisaa myohemmin. Ei muuta kun heipparallaa kaikille!

Paiva 13 : Kota Kinabalu ---> Kota Kinabalu National Park

2007-10-10T04:38:00.000+03:00

Huomenia vaan teillekin! Elikkas ihan ensimmaiseksi ilmoitan, etta laitettiin eilen Pertun kanssa jokunen kuva nyt aluksi tuonne matkakuva-albumiin. Kaykaa kahtomassa ja ihmettelemassa. Tuossa puolentoista tunnin paasta olis tarkoitus lahtea kolmen tunnin bussimatkalle sinne Mt. Kinabalun lahelle :)

Mutta siis kuvia on nyt esilla....

Soittaminen meille!

2007-10-09T14:09:00.000+03:00

Tiedoksi vaan kaikille, kaytiin tanaan ostamassa pre-paid liittyma. Joten meikalaisen puhelinnumero on nyt poissa kaytosta toistaiseksi. Voitte soittaa meille inhimilliseen aikaan teleale.comin kautta seuraavalla tavalla:

Valitse '99533' + maannumero + vastaanottajan numero

eli tassa tapauksessa homman pitaisi menna niin (en tieda varmaksi kun ei voida kokeilla) etta soitatte suomesta numeroon 99533 60 14 3743860...hinta on malesiaan soitettaessa teleale.comin kautta suht edullinen, eli 16 senttia per minuutti + oman operaattorin minuuttiveloitus eli esim. kolumbuksen liittymasta 16 + 6,9 senttia minuutti. Tama on minun tietoni mukaan halvin tapa soitella ulkomaille. Lasku tietysti tulee teille, ei meille :) nuo soitetut puhelut nakyy ihan normaalisti teidan puhelinlaskussa, lisaa voitte lukea www.teleale.com mutta tuo meidan prepaid numero on jokatapauksessa 014-3743860. Heidilla on se vanha suomen puhelinnumero kaytossa...Muistakaa sitten soittaessanne etta kello on taalla 5 tuntia edella, ettette soita 'keskella yota' :) soitelkaa ja pidetaan yhteytta!

Paiva 12: Kota Kinabalu

2007-10-09T10:59:00.000+03:00

Taas on matkaa kertynyt jokunen sata kilometria. Lennettiin siis Air Asian koneella tanne Kota Kinabalulle tuossa aamupaivasta. Lento meni kaikin puolin mukavasti ja henkilokunta oli oikein ystavallinen. Vaikka lento kestikin reilut 2,5 tuntia niin mitaan ateriaa ei lennolla tarjottu. Jos sitten halusi jotain syoda niin se maksoi vahan rahaa. Perttu kokeili jotain currynuudeleita ja totesi ihan menevaksi safkaksi :) Lentokentalle kun saavuttiin niin yritettiin nostaa rahaa automaatista, mutta jostain kumman syysta se ei toiminut. Liekko vika korteissa vai automaatissa?( kylla siella tililla viela rahaa on, ei siita sentaan ole huoli :) Rahan tilapainen puute koitui sitten pieneksi ongelmaks. Meillahan ei ole viela paluu lentolippuja Kuala Lumpuriin, ja koska emme omista luottokorttia, niin ainoa tapa varata lentoliput on Air Asian toimisto ja maksuhan tapahtuu meidan tilanteessa kateisalla. Ei sitten voitu varata lentolippuja lentokentalla (Air Asian ainoa toimisto sijaitsee siis lentokentalle). Mietittiin, etta joko kaydaan jostain muualta nostamassa rahaa ja mennaan sitten ostamaan liput tai sitten kysyn isilta kauniisti voisko se vaikka auttaa vahan :)

Talla hetkella ollaan kuitenkin Akinabalu nuoriohostellissa (katsottiin Lonely Planetin oppaasta taas joku kivan oloinen mesta). Ihan OK paikalta vaikuttaa. Hinta kahden hengen huoneessa on 56 ringgia per yo (eli noin 10 euroa). Huomenna olisi tarkoitus jatkaa Kota Kinabalu Parkkiin, joka siis on siina aivan lahella Mt Kota Kinabalua. Soitettiin ja kysyttiin millainen on huone tilanne ja hyvalta kuulemma nayttaa.

Nyt kuitenkin mennaan syomaan tuonne jonnekin, ennen kuin alkaa sataa ja ennen kuin Perttu hiillostuu liikaa (se on nalkaisena aivan tajuttoman akainen :) see you later...

Paiva 11: Viimeiset hetket Kuala Lumpurissa...

2007-10-08T16:40:00.000+03:00

...vaikka tullaankin viela takaisin. Tama paiva meni kavellessa ja kierrellessa, Kuala Lumpurin keskusta alkaa olla jo tuttua kauraa, vaikka iso kaupunki onkin niin keskustan alue on melko siedettava ja selkea. Aamulla tosiaan lahdettiin kohti Petronas Towersia, mutta paikan paalla saatiinkin sitten eraalta virkailijalta kuulla etta tornit ja skybridge ovat maanantaisin suljettu. Kiva homma. No, olihan siella kuitenkin upeat nakymat alhaaltakin pain (toivottavasti saadaan niita kuvia piakkoin albumiin kun loydetaan nopeampi kaista tai jaksetaan lahtea kannettavan kanssa etsimaan, niita on napsittu jo pitkalti yli 300) Kuitenkin tornien takana oli pieni lampi ja kiva pikku puisto missa otettiin parit kuvat ja ihmeteltiin helletta. Siis taalla on paikoin aivan helvetillisen tukala ilma, johtunee varmaan siita kun ollaan niin lahella paivantasaajaa...Kuitenkin, paikan sisalta loytyi rahakkaan shoppailijan paratiisi. Kymmenittain erittain kalliita muotiliikkeita, Gucci, Chanel, D&G, Dior jne...heidi ei meinannut poksyissaan pysya, mutta onneksi alysi itsekin etta hinnat oli meille ehka vahan liikaa :) Kaytiin kuitenkin liikkeissa ihmettelemassa hintoja ja designeja.

Kun oltiin juotu pienet smoothiet suunnattiin kohti toista tornia, eli KL toweria joka toivon mukaan olisi auki. Ja olihan se, kun pienen harhailun jalkeen perille selvittiin. Liput olivat maan hintatasoon nahden suht tyyriit (4 euroa) mutta kun paastiin huippunopealla hissilla ylos, nakymat olivat kylla lipun arvoiset. Koko kaupunki levittyi tornista eteemme, kun katseltiin okulaareilla hulppeasta yli kolmen sadan metrin korkeudesta. Tuo KL tower tarjoaa muutenkin kuulemma Petronas Towersia paremmat nakymat ollessaan keskeisemmalla paikalla ja maen paalla. Oli tosiaan hienoa katsella ihmisia katolla rakentamassa vahan pienempia pilvenpiirtajia :)

Loppupaiva menikin kaupungilla kierrellessa, ennen shoppailua postitettiin suomeen ensimmainen paketti (en tieda oliko viimeinen?) Kahden viikon paasta pitaisi Martan tyko paketti kalahtaa, tosin sisaltona on lahinna meidan vaatteita joita ei taalla tarvita ja tietysti joitakin taalta ostettuja kuteita, kuten meikalaisen raatalilla teetatetty paita ja heidin huivi ja laukku. Muutama kilo lahti tavaraa ja rinkatkin kepeni ehka hieman. Hinta oli tietysti suomen hintoihin verrattuna todella edullinen kun tulee viela lentopostina, eli noin 25e. Laivapostina (toimitusaika 3kk) olisi ollut noin puolet halvempi, mutta myos vahan epavarmempi.

Matkalla shoppailemaan joku buddhalainen munkki pysaytti meidat ja esitti asiansa etta kerasi rahaa jonkin paikan uudelleenrakennukseen koska valtio Malesiassa syrjii buddhalaisia. No, heitettiin ukolle muutama euro ja mies katteli ja antoi meille buddhan siunaamat rannekorut jotka kuulemma suojelee pahalta. Itse ainakin ajattelin pitaa ranteessa koko reissun ajan, ihan varmuuden vuoksi...

Ostoskeskuksista ei tarttunut enaa juuri mitaan mukaan, mulle uusi lippis ja heidille pari paitaa ja kengat :) vaatteet on kuitenkin melko halpoja. Onneks heidi oli varannut budjetistaan ison siivun shoppailua varten joten ei tarvitse stressata etta rahat loppuu. Kuitenkin suuret kaupungit on nyt melkein nahty ennen Bangkokia aivan matkan lopussa joten shoppailu varmasti vahenee dramaattisesti tasta eteenpain (Ainakin toivottavasti)

Huomen aamuna herataan puoli seitseman aikoihin ja suunnataan kohti juna-asemaa josta matka jatkuu lentokentalle ja sielta kohti malesian itaista puolta ja Borneon viidakoita seka Mt. Kinabalua. Seuraavat kuulumiset laitetaan varmaankin huomenna Kota Kinabalun kaupungista, saa nahda sen jalkeen, itse kinabalun luonnonpuistossa ei valttamatta ole nettiyhteytta tarjolla mutta yritetaan silti pitaa yhteytta. Nyt suunnataan pikkuhiljaa kohti sankya ja unia...Eikun moikkelis vaan ja kiitoksia taas kommenteista ja terveisista.

Paiva 11: Petronas towers, KL tower ja shoppailua...

2007-10-08T05:48:00.000+03:00

Jep, eli tana aamuna oli tarkotus lahtea aikasin varaamaan liput petronas toweriin, sinne kun on rajoitettu kavijamaara eli 200 per paiva. Jonottamassa olisi pitanyt olla jo puoli kahdeksalta mutta eipa jaksettu herata, joten kaydaan siella muuten vaan, mutta ylos ei kait paasta. Jokatapauksessa KL tower tarjoaa kuulemma paremmat nakymat, onhan sekin varmaan parisataa metria korkea ja maen paalla. Tanaan yritetaan laittaa postiin myos paketti kohti suomea, johon laitetaan jotain turhaa roinaa mita otettiin mukaan ja sitten heidin ostamia vaatteita ynnamuita :) toivottavasti onnistuu. Nyt kuitenkin kohti petronas towersia....kirjoitellaan myohemmin lisaa!

Paiva 10 edelleen...

2007-10-07T14:38:00.000+03:00

Taas on paiva menny ihan tajuttoman nopsaan. Ulkona sataa talla hetkella kaatamalla vetta ja ukkonenkin taitaa jyrahdella. Ollaan kuitenkin turvassa meidan majapaikassa. Heti kun saatiin itsemme ylos sangysta niin kaytiin syomassa tuossa laheisessa Secret Recipe nimisessa paikassa spagettia :) jalkkariks ihanaa suklaa nami kakkua. Sit mentiin paikallisten tapaan Monoreililla (eli siis tuolla teiden ylapuolella kulkeva kaupunkijuna) KL Centraliin ja kaytiin ostamassa Air Asian toimistosta lentoliput Kota Kinabalulle. Lahto on siis tiistaina klo 11.10 ja liput maksoi kummaltakin yht. 1000 ringgia, eli noin 200 euroa. Ja nama liput on vain yhteen suuntaan :p Onneks on kuitenkin varauduttu tallaisiin kuluihin. Tietenkin jos oltais varattu tarpeeks ajoissa liput, esim. netin kautta Suomessa, niin oltais saatu liput alle 100 eurolla. No naita sattuu. Ei onneks mitaan niin kauheeta kun yks reilaaja tytto Norjasta kertoi eilen, etta sita oli petkutettu, kun oli vaihtanut rahaa. Oli saanu vaarennettya rahaa takaisin ja menetti siina 9000 bahtia, eli 180 euroa. Onneksi kyseiset tapaukset on melko harvinaisia ja matkavakuutus kuulemma korvaa tytolle aiheutuneet tappiot.

Mutta siis takaisin tahan paivaan. Kun olimme varanneet lennot niin otimme taksin Batu-luolille. Taksi maksoi 20 ringgia (4 euroa) ja matkaa noin 13 km. Paikka oli kieltamatta upea ja jossain vaiheessa meinasi ihan hengastya kun kiivettiin ylos nuo kuuluisat 272 askelmaa. Luolan sisalla oli melko valoisaa ja viileaa. Paikka oli tosi korkea ja sielta sai otettua kauniita kuvia. Ihka ensimmaiset apinatkin tuli nahtya :) Siella ne juoksenteli vapaina turistien joukossa, vaikka turisteja ei itseasiassa paljoa ollutkaan. Paikanpaalla oli sitakin enemman hinduja. Jokunen hetki siina meni kun ihasteltiin ymparillemme ja yritettiin saada lahikuvia apinoista. Alastulo ei ollutkaan niin joutuisa kuin ylostulo luolile. Puoleen valiin asti kulku sujui ongelmitta. Ihmiset olivat tosi iloisia ja meita katsottiin sanoisinko suurella mielenkiinnolla. Lapset huutelivat Hello Hello meille ja halusivat katella. Sitten kun kattelit yhta niin jonossa oli kohta 10 muuta. Ihan hassua :) Portaiden alapaassa oli sitten ihan helvetinmoinen tunku ja ei meinattu millaan paasta alas. Ihmiset vain jumi siina ja valilla pitivat kauheaa metelia. 20 askelman alastulo kesti melkein 15 minuuttia. Alas paastyamme kavimme laheisessa kaupassa ja kysyimme, etta oli tanaan jotenkin erikoinen paiva vai miksi ihmisia oli niin paljon. Kavi ilmi, etta Batu Cavesin portailla kuvattiin patkaa johonkin elokuvaan. Ollaan siis erittain suurella todennakoisyydella jossain hinduleffassa :) Matka jatkui erittain kuuman ja tuskallisen portaiden alastulon jalkeen ilmastoituun ja samalla koko Kaakkois-Aasian suurimpaan ostoskeskukseen, Ramjeen time squariin. Siella sitten vierahti taas muutama tunti ja muutama satanen (siis ringgeissa). Mie ostin siis Aivan Ihanan valkoisen paidan (20 euroo, hups), hameen (7 euroo), koruja (5 euroo) ja vyon ( 2 euroo). Perttu oli saastolinjalla ja osti pakolliset housut (oikeasti aidot Reebokit, merkkivaatteet muutenkin jonkin verran halvempia) sita Mt Kota Kinabalua varten (15 euroo). Taa ilta sit ollaan vaan hengaillaan taalla Green Hutissa. Kuulemisiin taas :)

Paiva 10: KL -> Batu Caves

2007-10-07T07:00:00.001+03:00

Tanaan nukuttiin myohaan. Kello vetelee puolta paivaa talla hetkella, herattiin noin tunti sitten. Tanaan olis tarkoitus lahtea katsomaan Batu-luolia, jotka sijaitsee tossa noin 13 kilsan paassa. Kyseessa on siis jokin hulppea luolasysteemi, minne on rakennettu joku hindutemppeli. Luolat loydettiin virallisesti noin 120 vuotta sitten, jonka jalkeen nopeasti sinne rakennettiin pieni temppeli joka on sen jalkeen kasvanut hieman isompiin mittasuhteisiin. Luolalle pitaa nousta noin kolmesataa koristeellista porrasta ja luolat ovat sisaltapain kuulemma melko psykedeelisen nakoisia. No, kohta nahdaan! Mutta nyt aamupalalle...

Ilta 9: Edelleen Kuala Lumpurissa

2007-10-06T18:42:00.000+03:00

Jees, eli vaikka meikalaisen maha on ollut koko illan vahintaan vahan sekaisin, nyt se alkaa asettua ja kaytiin syomassa tuossa vahan matan paassa yhdessa kiinalaisessa. Kyseessa oli siis aito kiinalainen ravintola, kun taalla KLssa on melko paljon kinukkeja. Tilasin paahdettua ankkaa ja heidi jotain nauta-nuudelikamaa. No, minulle pamahti sitten nenan eteen todellakin puolikas paistettu ankka, eika mitaan muuta. Syomapuikot antoivat myos kateen ja jotain helvetin tulista kastiketta. No, sanomatta selvaa etta syomatta se jai suurimmaksi osaksi. Annos oli tosi iso ja eika sita ankkaa oltu juurikaan puhdisteltu rasvan tai rustojen osalta etta bon appetit vaan. Heidin annos oli myos sarjassaan ehka vahan liian eksoottinen, vaikkakin todellinen kulinaristinen nautinto verrattuna meikalaisen satsiin.

Syonnin jalkeen selviydyttiin ja vaelleltiin pitkin kaupungin pimeita kujia ja loydettiin lopulta petronas towers, joka sijaitsee noin reilun kilometrin paassa. Tornit oli todella upean nakoiset, varsinkin illalla kun taydessa valossaan ne nayttavat ikaankuin liimatuilta pimeaan taivaaseen. Toivottavasti saadaan kuvia tanne, kun talta koneelta ainakin tuo lahettaminen on vauhtia 1 kuva per tunti.

Ps. kokeillaan liittaa vanhoihin posteihin jotakin kuvia...

Paiva 9: Shoppailua Kuala Lumpurissa

2007-10-06T14:09:00.000+03:00

Taalla alkaa jo pimeta kun siella on paiva viela taydessa kaynnissa. Muutama tunti saatiin odotella aamulla taalla majapaikaa sohvalla ennenkuin huone meille vapautui. Sitten klo 12.30 meile sanottiin, etta huone olisi nyt vapaa :) Perttu nukui jonkin aikaa tai siis tunnin tuossa sohvalla ja mina meinasin monesti nukahtaa. Juteltiin parin australialaisen reppumatkaajan kanssa. Yksi reissun parhaista puolista on se kun saa vaihtaa kuulumisia toisten samanhenkisten kanssa. Jutellessa sita tulee sellainen tunne, etta reppumatkailijat ovat yhta suurta perhetta keskenaa, oma perhe kun on talla hetkella niin kaukana.....

Mutta siis mita tanaan on jo tehty, eli shoppailtu :) Kuala Lumpur on ISO mesta. Rakennukset on ainakin talla Golden Triangelin alueella (Kuala Lumpurin keskus) korkeita ja isoja. Kauppoja on liikaa tallaiselle pienen budjetin reissaajalle. Tanaan kerettiin kaymaan kahdessa isossa (ihan vieressa sijaitsevat onneksi :) ostokeskuksessa, LOT 10:ssa ja BB plazassa (kaikki Big Brother fanit varmaan diggais ;) Mukaan lahti kylla taas vaikka mita. Ensin miun hankinnat : eli vihdoin ja viimein loytyi sellainen kaupunki, josta loytyy farkkuja myos minun kokoiselle lansimaalaiselle (hintaa oli 14 euroo) , perus pikee paita (5 euroa), aidot helmikorvakorut ja sormus (siis ovat Borneon sademetsan jarvihelmia, hinta yht. 12 euroa), ja jotain muuta pienta. Pertulle sit yks paita lisaa (4 euroo), boksereita ja sit en enaa muista :) Muuten yleisesti ottaen Kuala Lumpur on Bangkokia kalliimpi paikka, mutta siis yleensa aina jossain liikkeessa on alennusmyynnit kaynnissa. Taalta siis loytyy ihan samanlaisia vaateliikkeita, joissa tosi kivoja vaatteita, mutta hinnat on vahintaan suomen tasolla. Itse kuitenkin pidan paljon enemman tasta paikasta kuin Bangkokista. KL on paljon sivistyneempi ja siistimpi paikka.

Pertun maha tuntuu olevan aina hetkittain hieman sekaisin :) Tanaankin kun kaytiin syomassa ensimmaisen kerran taas vuorokauteen oikeaa ruokaa, niin pakki silla rassulla meni sekaisin. Piti ottaa taas vahan rauhallisemmin ja siita se sitten taas asettui aloilleen, onneks. Tosin vijka saattoi mita luultavammin olla pitsassa, minka Perttu tilasi. Reunat pitsassa oli mustat tai hyvin paistuneet :) mutta muten pitsa oli sisalta hieman kylma. Kaikkea voi siis sattua. Mutta me syopot lahdetaan syomaan taas tassa jossain vaiheessa kunhan tuo nalka tulee ensin takaisin :)

Mielessamme on talla hetkella yksi kysymys, kun ei tiedeta miten varattais lennot Kota Kinabalulle tiistaiks......

Paiva 9: Kuala Lumpur

2007-10-06T02:37:00.000+03:00

Noin tunti sitten saavuttiin Kuala Lumpuriin, kaksi yota ollaan junassa seilattu, valissa ollaan vain kayty hataisesti suihkussa. Kun saavuttiin Kuala Lumpuriin, napattiin asemalta taksilipuke jolla paastiin keskustaan ja juurikin talle kadulle missa nyt ollaan. Taksimatka (muutama kilometri) maksoi noin 2e joten ei mitaan jarkyttavan kallista. Nyt loydettiin muutaman yrityksen jalkeen mukava majatalo jossa on paljon muita backpackereita ja viela jopa tilaa yoksi. Otettiin sitten kerralla 3 yota taalla Green Hut Lodgesissa. Yo maksaa yhteensa noin 70 ringgia, eli noin 14e, johon kuuluu pienimuotoinen aamiainen. Kunhan ollaan seikkailtu Kuala Lumpurissa, olisi tarkoitus lahtea lentamalla Kota Kinabaluun malesian toiselle saarelle. Lentaminen tapahtuu luultavasti Air Asian kautta, joka on ainakin virallisten lahteiden (ja lonely planetin) mukaan turvallinen ja moderni lentoyhtio. Lentolipun hinta on varmaankin noin 40e per larvi, ja lento kestaa n. 3 tuntia.

Nyt joudutaan kuitenkin odottamaan muutama tunti etta huone vapautuu. Taalla Kuala Lumpurissa on viela low season, mutta silti joka paikka on aika taynna. No, ei se mitaan. Paa-asia etta saatiin huone ja voidaan olla muutama yo paikallaan. Nyt menen kuitenkin tuohon sohvalle lepailemaan ennen kuin huone vapautuu....

Paiva 8: Hat Yai --> Kuala Lumpur

2007-10-05T08:17:00.001+03:00

Selvittiin tanne etelaisen Thaimaan vieraaksi. Alku oli hieman kiireinen sanoisinko. Meidan junamme oli tarkoitus lahtea Hua Hinista klo 19.11, mutta olimme kuitenkin tuohon aikaan juuri lahdossa pois syomasta, kiitos vain todella hitaan raflapalvelun :) Siina sitten mentiin epatoivoisina juna-asemalle nopeasti tuk-tukin kyydissa ja onneksemme huomattiin, etta juna oli tavalliseen tapaansa myohassa. Ehka noin 5 minuuttia asemalle tultuamme meidan junammekin saapui. Hypattiin kyytiin ja etsittiin omat paikat makuuvaunusta. Meilla oli varattuna yla- ja alapunkka. Ylapunkkaan meni rinkat ja muut matkatavarat ja alhaalla nukuttiin sitten somasti vierekkain sulassa sovussa. Molemmat nukkui koko junamatkan ajan koiran unta, mutta muuten siis ihan jees :) Aamulla kun aurinko alkoi nousta niin esiin tuli myos kauniit maisemat, jalleen kerran. Juna oli jonkun varttitunnin myohassa ja saavuttiin Hat Yaihin siis joskus vahan ennen klo 8.00.

Hat Yai on yksi suurimmista kaupungeista Thaimaassa. Asukkaita on noin 190 ooo. Aluksi luulimme, etta paikka on taynna isoja monikerroksisia taloja ja kauppoja, mutta toisin kavi. Ymparilla nakyy ehka 2-3 isoa hotellia, mutta siihen se sitten taitaa jaadakin. Paikka on ihan ok, mutta ei taalla kylla pitkaan viihdy. Hua Hiniin verrattuna tama on todellakin kaukana turismista. Muutama lansimaalainen on nahty itsemme lisaksi. Yksin en uskaltaisi taalla paljoa liikkua. Poliiseja on 5 metrin valein kaduilla, johtuen varmaankin niista muslimien ja buddhalaisten erimielisyyksista. Hua Hinissa meita hieman varoiteltiin tulemasta tanne (kuulemma 1-2 pommia per paiva), mutta junassa yksi mukava tyyppi kertoi, etta tilanne on rauhoittunut paljon ja Hat Yai on nykyisin ihan turvallinen. Tieda sitten. Me ainakin lahdetaan heti pois kun vaan paastaan.

Pitkan junamatkan jalkeen kavimme varaamassa rautatie-aseman lahelta huoneen itsellemme (ihanaa paasta suihkuun). Siella nyt nukuttiin univelkoja pois muutaman tunnin ajan ja kaytiin sen jalkeen syomassa Lonely Planetin suosimassa ravintolassa. Taman hetkinen sijainti on ihan hotellimme viereisessa internet- kirjakaupassa. Heti kun menee vahan syrjempaan niin netissa kayntikin on edulisempaa, vain 20 bahtia tunti. Nyt kuitenkin odotellaan etta paastaan lahtemaan kohti Malesiaa. Saas nahda miten vaivatta se rajan ylitys hoituu. Kuultiin myos taalla, etta nopeimmin Hat Yaista Kuala Lumpuriin paasee jollain paatilla, matka kestaa 7 tuntia ja ei kai se kauheen kalliskaan ole. Heippa taas ja seuraaviin kuulumisiin :) Kiva kun kaytte kommentoimassa!

Paiva 7: Hua Hin -> Hat Yai

2007-10-04T09:29:00.000+03:00

Jaahas, kello lahentelee taalla puoli kahta. Herailtiin tuossa vaille 11 kun meni eilen jonnekin kolmeen asti yolla paikallista 'viskia' nauttiessa. Kyseessa on siis Mehkong eli mekkala. Helvetin pahanmakusta myrkkya mutta kokiksen kanssa menee joten kuten. Kaytiin pienen rapulan vaivatessa syomassa jotkut hampurilaiset aamiaiseks, oli vahan tuoreempaa tavaraa kun mcdonaldsissa, ja maksokin vahan yli euron per naama.

Tanaan olis illalla edessa aika pitka junamatka Hat Yaihin, juna lahtee taalta paikallista aikaa kello 19.11 (jos ei ole myohassa, kuten yleensa aina) ja on perilla Hat Yaissa aamulla seitseman jalkeen (jos ei ole taaskaan myohassa). Hat Yaissa ja yleensakin Thaimaan etelarajalla on ollut jotain kahinoita buddhalaisten ja muslimien valilla ja homma on kai siella aika kireena joten sinne ei jaada, vaan lahdetaan suoraan junalla Kuala Lumpuriin paivemmalla. Se matka kestaa taas jotain 14 tuntia....Kuala Lumpurista sit varmaan seuraavat viestit laitellaan, jos ei Hat Yaissa ole heti rautatieaseman laheisyydessa toimivaa nettimestaa. Tanaan ostettiin myos varmuuden vuoksi myos Lonely Planet: Malaysia -matkaopas joka on aika kattava katsaus koko maahan ja kulttuuriin, ettei olla taaskaan ihan puilla paljailla kun paastaan perille Kuala Lumpuriin. Malesiassa on tosiaan huomattavasti enemman muslimeja kuin Thaimaassa, mutta mitaan kiihkouskoa siella ei esiinny, kuten lahi-idan maissa. Varsinkin isommissa paikoissa ei tarvitse juuri pukeutumistaan tarkastella, tosin mitaan kaikista eroottisimpia rytkyja ei kannata niskaan vetaa. Saa nahda mita koko mesta sisaansa katkee.

Mut nyt lahdetaan viela nauttimaan ihanasta Hua Hinista rantoineen, ravintoloineen ja kauppoineen. Adios!

Paiva 6: Bangkok-Hua Hin

2007-10-03T18:50:00.000+03:00

Taallapa sita ollaan, Hua Hinin sydamessa. Aamulla oli aikainen heratys, perati klo 6.00. Siina sitten pakattiin kamat kasaan ja nopsaan aamupalalle. Uloskirjautuminen hotellista, kalliista sellaisesta, ja sitten taksilla Hualamphonin rautatieasemalle. Asema oli suhteellisen selkea ja junakin tuli ajallaan. Tosin tama asema on Bangkokin paa-asema. Tavattiin myos pari muuta reppumatkaajaa, poika oli italialainen ja tytto ranskalainen. Olivat olleet reissussa jo 10 kk :) Niinpa, miettikaas jos myo jaadaan kans tanne vahan pitemmaks aikaa lomailee :) no tuskin sentaan.

Junamatka meni ihan OK:sti. Luultiin junaa vahan isommaksi. Junassa oli vaan kaksi vaunua ja niistakin yksi vaunu oli aina jaettu kahteen eri vaunuun. Mutta siis kakkosluokassa matkustettiin, ilmastointi toimi hyvin ja perati ilmainen ruoka tarjoiltiin matkan aikana. Juna ei kulkenut ihan samaa speedia mita ne kulkee meilla Suomessa :) huippunopeus saattoi olla jopa 80 km\h. Kauniita maisemia tuli nahtya. Kauniit sokeritolppavuoret kaukana horisontissa peltojen takana, aivan jotain uskomatonta. Tavalliseen tapaan, juna oli hieman myohassa. Kaverimme (johon siis tutustuimme Helsingin lentokentalla) oli meita vastassa Hua Hinissa ja oli odottanut karsivallisesti melkein tunnin. Hua Hinissa katselimme ensin ymparillemme ja siita suoraan syomaan. Paikka on ollut tahan asti tosi mukava. Majapaikkana on keskustassa sijaitseva joku Hotelli :) Naatte sitten kuvia myohemmin. Kaytiin myos ekaa kertaa thai-hieronnassa, 300 bahtia (6 euroa) yksi tunti. Ja oli hyva :) eika naiset ainakaan pahemmin ahistellu miehia. Paikat rusahteli ja kipeet hartiat sai kyytia. Taa ois kylla jokaisen koettava.

Nyt on sit kierrelty markkinoilla. Perttu osti itselleen farkut, 700 bahtia (14 euroa) ja mie en taaskaan oikein mitaan itelleni. Ai niin..taalla olis ollu myos myynnissa aivan tajuttoman suloisia koiranpentuja, mm. huskyja, tiibetinpalatsikoiria, kaneja, akvaariokaloja yms.

Mutta nyt jatkamme kaljoittelua ja palaamme astioille taas huomenna :)

Paiva 5: Viimeinen ilta Bangkokissa

2007-10-02T16:08:00.001+03:00

Eli vietetaan viimeista iltaa Bangkokin hulinan keskella. Huomenna lahdetaan aamulla kohti Hua Hinin paratiisirantoja. Ylihuomenna sitten jatkamme kohti Hat Yaita, Thaimaan etelaista rajakaupunkia josta jatkamme miltei heti Kuala Lumpuriin.

Tamakin paiva meni kuin siivilla ja MBKn ostoskeskuskin tuli tutuksi, vaikka ei keritty kuin viidenteen kerrokseen kun koko rakennuksessa on seitseman kerrosta. Tuohon viiteen kerrokseenkin meni melkein koko hiton paiva. Heidin shoppailuinto meinasi ryostaytya kasista, mutta selvittiin kuitenkin lahes budjetin rajoissa. Itse kavin hakemassa eilen tilatun paidan raatalilta, joka maksoi kaikkiaan 1000 (20e) bahtia...okei, myonnetaan, tuli maksettua ylihintaa mutta ei voi mitaan. Paita kylla istuu todella hyvin ja on mukava paalla. Heidi taas osti pari laukkua (n. 8e yhteensa), topin (n. 4e) rannekorun (5e) ja Thai-silkkisen huivin (6e)....itse ostin noin neljan euron aurinkolasit ja samanhintaisen paidan. Syotiin hyvin parissa eri paikassa, kokeiltiin erilaisia nuudeliruokia ja kevatrullia (noin 4e) ja itsella kofeiininpuute alkoi potkia sisaan ja paivalla alkoi massiivinen paansarky joten paikkasin asian juomalla paikallista (yllattavan hyvaa) cappucinoa. Tilattiin myos Khao San roadilta jostain kuppilasta Singapore Slingit, viinaa oli ainakin puolet ja maku aika karvas, yhteensa juomat maksoivat noin vitosen, olivat ilmeisesti aika spesiaali drinkkeja kuitenkin...Bangkokissa muutenkin juomapuoli on melko kallista ja drinkit varsinkin hintavia (2-3 e :) kalja on kylla melko halpaa, noin 50 senttia tolkki.

Nyt lahdemme kuitenkin laittamaan tavaroita kasaan ja lepailemaan huomista junamatkaa varten, kellohan on taalla 5 tuntia edella joten kun te olette suomessa viela toissa, on taalla jo pimeaa. Mutta nyt ei muuta kun heippa hei, toivottavasti voidaan kirjoitella Hua Hinista lisaa, ja ehka lisata kuviakin kuva-albumiin!

Ps. Olokin on parantunut huimasti aamuisesta :)

Paiva 5: MBK shopping center

2007-10-02T09:11:00.000+03:00

Jepjoo, eli nyt ollaan bangkokin ehka suurimmassa ostoskeskuksessa, MBKssa. Matka kesti Tuk Tukilla hotellilta noin puolisen tuntia, kun piti kayda tsekkaamassa pari liiketta etta kuski sai bensaa mopoonsa 'sponsoriltaan.' No kuitenkin, noiden sponsorien takia tuo kyyditseminen on todella edullista joten matka maksoi vain 20 bahtia, eli jotain 40 senttia puolen tunnin kyydista. Kuitenkin, ollaan keretty vasta ekaan kerrokseen tassa puljussa, eika tanaan kereta kaikkia kiertaa. Aivan valtava mesta, taynna kaikennakoista kauppaa ja putiikkia. Anoppi sekoaisi varmaan laukkujen paljoudesta :) terveiset vaan Martalle...Maha oli tosiaan aika setissa aamulla, nyt alkaa jo tuntua paremmalta. Varmaankin vieras ymparisto rupeaa potkimaan. Viela on Heidikin pysynyt housuissaan eika ole viela ostanut taalta mitaan. Minun pitaisi tosin kayda hakemassa raatalilta kauluspaita jonka tilasin eilen. Mutta nyt jatkamaan tutkailua.. Tuk Tukin kyydissa huomaa kylla kaupungin hajut ja melut hyvin...valilla tuoksahtaa paska ja valilla jokin viela pahempi. Suurelta osin kuitenkin ihan ok siisti paikka.

5 paiva. Bangkok

2007-10-02T07:07:00.000+03:00

No niin, eka paiva takana, toinen vasta alussa. Eilen mentiin nukkumaan joskus puol yhden aikaan ja aamulla sitten aamupalalle. Aamupalalla oli tarjolla thaimaalaisia ruokia (erilaisia riiseja, kana-, kasvis-, maksakastikkeita), pannukakkuja, hedelmia, munakkaita ja nakkeja. Ihan oli ok safkat. Tosin talla hetkella Perttu makailee meidan huoneessa vatsaansa valittaen. Otti kylla tuossa asken laakkeita ja tuntuu auttavan, mutta hyva lepailla silti viela hetki. Sitten varmaankin suunnataan shoppailu kierrokselle :) Varattiin tanaan yksi yo lisaa tassa hotellissa. Suolainen hinta paikanpaalla, 1700 bahtia per huone, eli noin 34 euroa. Etukateen kun varattiin ennen matkan alkua niin huoneelle jai hintaa per yo noin 25 euroa.

Eilen illalla kaytiin hieman kavelemassa ja katselemassa ymparillemme. Eksyttiin myos kuuluisalle Khao San Roadille. Hirveesti erilaisia pikkukauppoja ympariinsa ja ihan edulliseen hintaan. Perttu osti itselleen T-paidan, 150 bahtia, mina tunikan 200 bahtia. Syotiin myos aivan mahdottoman hyvaa ruokaa kadulla olevista kojuista (itsella nuudeleita ja kevatkaaryleita, pertulla kanavartaita) ja eika menny maha kipeeks :) jalkkariksi sitten bananashaket, namii :)

Mutta taidanpa lahtea tassa katselemaan sita toista siella huoneessa. On muuten suhteellisen kallista kayda netissa tassa meidan hotellin koneella, 5 bahtia yksi minuutti. Esimerkiksi Khao Sanilla yhdessa kahvilassa oli tunti 20 bahtia :)

kuulumisiin taas

Paiva 4: Delhi -> Bangkok

2007-10-01T14:25:00.000+03:00

Lopultakin perilla. Kaytetaan hotellin konetta tahan hommaan niin saatatte huomata etta tietyt kirjaimet puuttuu..Kuitenkin, vaihtolento Delhin kautta oli uskomattoman raskas, ja nyt ollaan molemmat kuolemanvasyneita. Heti kun tultiin hotelliin, nukuttiin aluksi viitisen tuntia. Nyt vasyttaa taas. Kuitenkin, kun oltiin nukuttu ja virkistaydytty lahdettiin pihalle ja heti ystavaksi tarjoutunut thaimaalainen Sambuli tai joku muu vastaava kyyditti meita pitkin Bangkokia. Hetihan se tietysti arvattiin etta miekkonen vei meita turistikauppoihin mutta eipa tuo haitannut, saatiin halvalla hyva yleiskuva Bangkokista ja samalla saatiin varattua junaliput Hua Hiniin ylihuomenna ja siita Hat Yaihin josta jatketaan Kuala Lumpuriin. Mutta tulomatkasta tanne sen verran, etta Delhin matkaa ei olla ihan heti varaamassa. Kentta oli kuin painajainen, kiire kiire joka paikkaan ja oltiin olevinaan myohassa vaihtolennolta johon kuitenkin kamalan rumban jalkeen paastiin ilman ongelmia. Kentta oli taynna sotilaita, ilmeisesti rauhanturvaajia lahdossa Burmaan. Heidia alkoi jo pelottaa mutta hyvin selvittiin kuitenkin :) Jet Airways (tai Airlines) lennatti meidat kuitenkin muutaman ilmakuopan kautta ihan turvallisesti tanne. Turvatarkastukset ja passitarkastukset olivat Bangkokissa pirun tarkkoja ja saataminen oli vaihteeksi aivan kauheata. Kuitenkin tullin porteista ulos paastya Bangkok vaikuttaa mielenkiintoiselta paikalta eika laheskaan niin likaiselta tai saasteiselta mita ensi alkuun kuvittelin. Liikenne on kylla aivan karmeaa mutta muuten homma tuntuu menettelevan. Ekat thaisapuskatkin on vedetty nassuun, heidi otti kanaa ja cashewpahkinoita, itse soin jonkin sortin ankkaa valkosipulilla ja pippurilla. Ihan ok sorsselit nain alkuun, mutta toivottavasti parempaa on luvassa. Kohta taas lahdettava syomaan, mutta ensin vahan rentoutumaan huoneeseen... Rahaa on kylla menny budjetin yli aika reilusti, mutta junaliput maksoivat melko paljon, ja junamatkan aikana rahaa ei mene juuri mihinkaan. 2 henkilolta junaliput Hua Hinin kautta Hat Yaihin maksoivat noin 3000 batia, eli 60 euroa. Matkaa kertyy kuitenkin jotain yli 15 tuntia...jeps, mutta nyt lepailemaan.

Päivä 3: Helsinki-Vantaa -> Delhi -> Bangkok

2007-09-30T09:10:00.000+03:00

Aurinkoista huomenta vaan kaikille. Suunnitelmat menivät valitettavasti myttyyn eilen kun kone oli ylibuukattu joten meille tarjottiin hotelliyötä Finnairin piikkiin. No, alkuun olimme vastahakoisia kun Heidikin oli tulossa vähän kipeäksi ja halusimme vain koneeseen nukkumaan ja Bangkokiin hotellille lepäämään. No, vastahakoisuutemme ansiosta tarjousta sitten hieman nostettiin ja nyt ollaan syöty sisäfilettä tässä lentokentän vastavalmistuneessa Hilton hotellissa, käytetty huoneen kylpyammetta ja rentouduttu muutenkin. Tämän lisäksi tietysti kuittasimme Finnairin antaman "hyvityksen" joka nyt meidän vastahakoisuuden takia nousi sinne 600 euroon per nuppi. Eli siis yö huippuhotellissa aterioineen, mahdollisuus nähdä (varmasti mielenkiintoinen) Delhin lentokenttä ja vielä tietysti se kuus sataa ekee. Kiitokset vaan Finnairille hyvästä palvelusta :) Tässä justiinsa käytiin aamupalalla, jollaiseen kumpikaan meistä ei ollut oikein tottunut kun oli pöytääntarjoilut ja vastapuristetut mehut ja munatkin olisi keitetty oman mielen mukaan. Mutta nyt pikkuhiljaa valmistautumaan tulevaan (pitkään) päivään, uusi lento lähtee Delhiin kello 14.15 ja perillä Bangkokissa ollaan paikallista aikaa noin kuudelta aamulla. Eli lentoaika on suunnilleen sama kuin suoralla lennolla, sellaiset rapiat 11 tuntia. Heh...

vielä suomessa...

2007-09-29T17:15:00.000+03:00

Nonniin..kohta lähdetään ajelemaan kohti lentokenttää. Tuli tarkastettua äsken lennon ajankohta ja huomattiin, että lentohan lähtee jo klo 20.00. Aluksi siis meillä oli jostain kumman syystä käsite, että se lähtisi klo 20.30 ?:) mutta siis, aikaisemmin päästään matkaan. Perttu on jo muutaman rohkaisuryypyn ottanut tuossa, ja luulenpa että otetaan kummatkin yhdet pienet kunhan päästään istumaan miellyttäville lentokoneen penkeille.

Seuraava merkintä kirjoitetaan näillä näkymin sitten Thaimaasta :) Hyvää matkaa meille!

2.päivä. Nummala-Helsinki-Vantaa-->Bangkok

2007-09-29T15:00:00.001+03:00

Vielä reilut kolme tuntia ja sitten pitäisi olla tekemässä Helsinki-Vantaan lentokentällä lähtöselvitystä. Matka on muuten sujunut oikein mukavasti, paitsi että ikävä syysflunssa on ottanut minusta otteen. Pitikin äsken käydä Nummelan apteekista ostamassa lisää lääkkeitä ja nenäliinoja matkaa varten. Toivottavasti olo nyt paranee... Hyvin on ollut itsekuria, kun en saanut rahojani tuhlattua äskeiseen Ikean reissuu. On perttu osannut oikein manipuloida noiden heräteostosten suhteen :) Nyt alkaa jo vatsassa kurnia. Odotellaan, kun miehet tuolla keittiössä väsäävät Lapinukon keittoa :) Hassua, mutta huomenna tähän aikaan, tarkoitan suomen aikaa, ollaan toivottavasti onnekkaasti päästy perille, syöty maittavaa ruokaa, tehty ostoksia ja oltu vähemmän nuhaisia. ...taitaa tulla nyt jännitys....:)

1. päivä

2007-09-28T22:05:00.000+03:00

Ensimmäinen matkaetappi on saavutettu ja ilta on mennyt hyvässä ilmapiirissä täällä nummelassa. Velipoika ja hänen vaimonsa järjestivät melko mieluisan vastaanoton, ruokalistalta löytyi esimerkiksi naudan sisäfilepihvejä cajun-kastikkeessa, yrttilohkoperunoita, cheddar-jalapenoja yms. Jotenka täydellä vatsalla on mukava lähteä reissaamaan! Tästä lähdetäänkin pikkuhiljaa nauttimaan suomalaisesta saunasta ja perisuomalaisesta oluesta, viimeistä kertaa vähään aikaan...

Matkaan!

2007-09-28T10:28:00.001+03:00

Puolentoista tunnin päästä noustaan junaan. Viimekäden valmistelut on nyt tehty ja tavarat kutakuinkin pakattu. Käydään enää palauttamassa kirjastosta lainatut matkaoppaat ja ostamassa shampoota ja saippuaa…Niin se vaan kävi, että luvattoman pitkältä tuntuneen ajan jälkeen lopultakin saadaan matkakuumeiset jalat liikkeelle. Pärjäilkäähän ystävät hyvät täällä loskaisessa ja pimeässä suomessa, me yritetään puolestamme pärjäillä siellä auringonpaisteisilla hiekkarannoilla…

Adios!

TJ 0

2007-09-27T23:53:00.000+03:00

Laskeskelin aivan itse, että noin 12 tunnin kuluttua istumme junassa matkalla kohti Helsinkiä, josta matka jatkuu kohti aurinkoisempia rantoja. Jännitys tuntuu tiivistyvän, itselläni vatsalaukun alueelle. Heidin hermoja koetellaan rinkan pakkaamisen kanssa, kiroilu kuuluu makuuhuoneen puolelta tänne olkkariin harmonisena ja aina yhtä virkistävänä. Suuntaamme siis huomenna Helsingistä isoveikan ja hänen vaimonsa luo Nummelaan, jossa sitten ollaan yötä ja jännitetään lisää. Käytiin sanomassa heipat molempien vanhemmille tänään ja kuten arvata saattaa, vetistelyähän siitä seurasi. Koti-ikävä kaivaa jo tavallaan nyt, kun tietää että on poissa niinkin kauan aikaa. Kuitenkin kaikki uudet kokemukset, paikat ja ihmiset vievät nopeasti turhan koti-ikävän mennessään.

Väsyttää jo melkoisesti, pitäisi mennä jo nukkumaankin, kun huomenna on aamu täynnä erilaista tehtävää ja askaretta. Sänky on vain hirviömäisen tavarakasan peitossa…

5 yötä matkaan on...

2007-09-24T09:16:00.000+03:00

Apuva! Matkan lähestyminen tuntuu jo todella nopealta tässä vaiheessa. Kaikki tarpeellinen on oikeastaan jo hankittu. Vielä junaliput perjantaiksi Helsinkiin ja sitten...:) Alustavasta suunnitelmasta poiketen emme varanneetkaan lentolippuja Thaimaasta Malesiaan (→ meillä olisi todiste siitä ettemme vietä yhtäjaksoisesti yli 30:ntä päivää Thaimaassa) vaan varasimme netin kautta junaliput Hat Yaista Kuala Lumpuriin.

Aluksi luulin ettei junalippuja voi ostaa netin kautta, mikä olisi sääli, koska ne on kuitenkin niin paljon halvempia kuin lentoliput. Onneksi olen lueskellut aika paljon matkaoppaita, koska yhdessä niissä oli juttua, että junaliput on mahdollista varata ennakkoon netin kautta. Se pointti siinä oli, että ne liput piti varata Malesian junasivujen kautta, ei siis Thaimaan mikä tuntuisi kaikkein luontevimmalta.Varsinainen sivu, jonka kautta varasimme junaliput on http://www.ktmb.com.my/ ja www.seat61.com sivuilta löytyy muuten kaikkea tarpeellista tietoa. Lippujen hinnaksi tuli noin 23 euroa yhteensä meistä kahdesta, mikä ei todellakaan ole paljon kun junamatkalla on kestoa noin 13 tuntia, HUH!

Meillä on siis nyt lentoliput, 2 yöksi hotelli Bangkokista (Royal Hotel Bangkok), junaliput sekä varasimme myös etukäteen majoituksen siksi yöksi kun aiomme valloittaa Mt Kota Kinabalun :)

Nyt alkaa jo jännittää aika paljon, mitähän se on viikon loppupuolella :)

...Läksiäiset

2007-09-23T23:19:00.000+03:00

Halusin vain kiittää kovasti kaikkia teitä, jotka olitte mukana saattamassa meitä kohti suurta matkaamme. Postikortteja ja muuta sälää pistetään sitten tulemaan reissun myötä niille ketkä osoitetietonsa jättivät. Vielä kiitos kaikille ja jos ei nähdä ennen reissua niin voikaa hyvin, kirjoitelkaa kommentteja ja sähköpostia niin paljon kuin vain suinkin jaksatte. Nähdään joulun tienoilla!

Khop khun, laa kon! (kiitos ja näkemiin)

Kuorma

2007-09-07T16:50:00.000+03:00

Tässä syyskuun pimeinä tunteina kerkisin jo hätäpäissäni mietiskelemään mitä sinne rinkkaan tulisi pakata mukaan. Äkkiä päässä pyöriteltynä ymmärsin, miten paljon erilaista roinaa sinne on todella otettava. Ajattelinkin sepustaa oman rinkkani sisältöä tänne. Jos jollain on jotain vinkkejä sen suhteen mitä tulisi matkatavaroihin lisätä, kommentoikaa ihmeessä! Eli, uusi käytetty Haglöfs-rinkkani tulee sisältämään ainakin seuraavaa (listaan on ympätty myös Heidin kamoja):

• 4 alusvaatekertaa
• Uikkarit
• Pyyhe
• Pussilakana
• Farkut
• Pellavahousut
• Tuulipuvun takki
• Pitkät kalsarit
• Pipo
• Ohuet sormikkaat
• Poolopaita
• Maastojuoksukengät (yleiskäyttöön)
• Sandaalit
• Deodorantti
• Hammasharja
• Hammastahna
• Shampoo
• Saippua
• Hiusgeeli
• Heidin meikit
• Parranajovälineet
• Käsien desinfiointiainetta
• Erilaisia särky, vatsa ym. lääkkeitä
• Yleistyökalu (Leatherman)
• Otsalamppu
• Kännykkä + Laturi
• MP3-soitin
• Canon G5 –digitaalikamera
• Kameralaukku, vara-akku, muistikortit
• Kannettava tietokone
• Laturi
• Verkkovirta-adapteri
• Haarotin
• Riippulukko + avain
• Pyykkinaru + pyykkipoikia
• Pelikortit
• Mahdollinen videokamera
• Kynsileikkurit
• Aurinkovoidetta
• Salmiakkia
• Hyttysmyrkkyä
• Lonely Planet Thailand –opas
• Tärkeät asiapaperit: Passi, passin kopiot, malarialääkkeiden reseptikopiot, ajokortti, lentoliput, junaliput, ennakkoon varatun hotellin voucher, osoitekirja, vakuutuspaperit, verkkopankkitunnukset
• Maksuvälineet: käteistä, Visa Electron, mahdolliset matkashekit.

Äkkiseltään katsottuna kamaa kertyy valtava läjä, eikä tässä luultavasti ole vielä edes kaikki. Mitenhän nuo kaikki mahtuu kahteen rinkkaan? Kaiken lisäksi tuliaiset pitäisi vielä saada survottua johonkin. Ääk.

Viisumi hömppää

2007-08-24T15:21:00.000+03:00

Paripäivää sitten soittelin Suomen Thaimaan suurlähetystöön ja kyselin hieman niistä viisumi jutuista. No sieltä ne sanoi, että viisumi pitäs hankkia, tai se olis ainakin varmin nakki tässä jutussa. OK, ei siinä muuten mitään vaan kun se olis niin pirun kallis meidän matkabudjetille. Kun tarkoituksenamme on käydä matkan aikana Malesiassa ja Kambodzassa, eli yhteensä meille tulisi 3 maahantuloa Thaimaahan ja 1 maahantulo on 25 euroa. Joten turistiviisumi kolmella maahantulolla olis lyhyen matematiikan kirjoittaneena yhteensä 75 euroa/nenä. Liian kallista meille. Onneksi viisumi ei ole pakollinen. Jos meillä on lentokentällä todiste näyttää, ettemme ole koko matkan aikaa Thaimaassa, niin pääsemme ongelmitta lähtemään. Katsoimme netistä lentolippujen hintoja Bangkokista Kuala Lumpuriin, noin 40-46 euroa (pelkkä meno). Junaliput muuten parempi vaihtoehto, mutta niitä ei onnistu varata netin kautta...Sitten kun tulemme Malesiasta niin meillä täytyy olla rajaa ylittäessä jokin todiste siitä, ettemme ole yli 30 päivää Thaimaassa, vaan käymme jossain muualla. Aiommekin varata jotkut toooosi edulliset bussi- tai matkaliput Kambodzaan, Siem Reappiin  Joten ei tarttee hommata viisumia, kun ei olla Thailandissa yli 30 päivää kerralla ja voitetaan selvää rahaa! Jos viisumit hommais, niin pitäis ne matkat Malesiaan ja Kambodzaan joka tapauksessa vielä ostaa, joten sama olla ja tehdä näin. Lentolippuja Malesiaan ei olla vielä ostettu kun ei ole mikään kiire.
Tänään saadaan taas piikistä, kun meille pistetään toiset rokotteet Japanin aivotulehduksesta, JAIKS!

Vähän taustaa ennen varsinaista reissua.

2007-08-20T14:12:00.000+03:00

Ajattelin tässä joutessani vielä kertailla koko tämän matka tapahtuman kulkua. Elikkäs, ihan ensimmäinen ajatus taisi lähteä liikkeelle noin vuosi sitten. Heti sen jälkeen kun oltiin palattu Suomeen meidän ensimmäiseltä yhteiseltä viikon matkalta Rhodoksen lämpöön. Asiaa ei kuitenkaan noteerattu sen paremmin, koska tuleva vuosi tulisi olemaan melko tapahtumarikas. Pertulla oli intti edessä, minulla koulua ja en vielä tiennyt kuinka pitkään se kestäisi. Vasta kun sain selville, että valmistuisin jo keväällä 2007, ensimmäiset oikeat toiveet matkan toteutumisesta alkoivat putkahdella mieleeni. Seuraava tavoite oli, että Perttu pääsisi intin käymään 6 kk:ssa. Ja niinhän siinä sitten kävikin, kun vain osasi oikein käyttäytyä ;) ja tuurista oli myös osittain kiinni, täytyy myöntää.

Sitten seuraavaksi eteen tuli raha, tai ennemminkin sen puute. Tyhjätaskuina ei kuitenkaan pitkälle lennetä, joten töitä oli saatava. Olen ollut kyllä uskomattoman onnekas, mutta ensimmäinen
työhakemus ja heti tärppäsi :D jippii!!! Keväällä sitten aloitin työt, jotka jatkuu muuten syyskuun puolelle ja samaan aikaan kirjoitin opinnäytetyöni loppuun. Valmistuin, tein töitä, odotin että perttu pääsee intistä, tein töitä vielä enemmän ja unelmoin matkasta :)

6.7. rakkaani pääsi takaisin sivistyksen pariin, jonka jälkeen alkoi oikeastaan ratkaisevin vaihe tässä matkaprojektissa. Pertun oli saatava töitä. Monien hakemusten ja puheluiden jälkeen sitten tärppäsi. Raksalla on kiva raataa :) Aika viimetinkaan kyllä meni, mutta pääasia, että sai töitä. Täytyy muistuttaa, että Perttu alkoi kasvattaa matkakassaansa vasta elokuun alussa. 5 päivää viikossa ei kuitenkaan tässä vaiheessa ole enää tarpeeksi, joten viikonloput vietetään sitten kaupankassalla. Olen minä ylpeä ihanaisestani kun jaksaa!! Sitten saimme sovittua vielä asunnon vuokraamisen matkan ajaksi toivomallamme tavalla, niin johan alkoi hymyilyttää :)

Liput varattiin heti kun saatiin varmuus Pertun töistä. Siellä ne nyt olohuoneen lasivitriinissä kauniisti odottaa syyskuun loppua x) Tänään kävin varaamassa tutusta matkatoimistosta hotellin 2 ensimmäiseksi yöksi Bangkokiin ettei tipahdeta ihan tyhjän päälle. Viisumi asiaa en ole saanut vielä selvitettyä, mutta jospa sitten huomenna...

Rokotuksistakin melkein kaikki on jo ruiskutettu milloin kankkuun ja milloin käsivarteen. Huokeat hinnat on lääkkeillä, huh! yhteensä meiltä kahdelta menee rokotuksiin (A- ja B-hepatiitti, Japanin aivotulehdus, Lavantauti) ja malarialääkkeisiin rahaa noin 500 euroa. Malarialääkkeistä olisi voinut valita vielä sen kalliimman ja uudemman merkin (10 kertaa kalliimpi), mutta jostain kumman syystä se jäi ottamatta :) Sitä paitsi tätä halvempaa antibiootti-pohjaista lääkettä suositeltiin mieluummin niille alueille, missä aiomme vierailla. Aika hassua
tavallaan.

Nyt sitten pähkäilemme ja ynnäilemme matkan reittiä tarkemmin. Pitää ottaa selvää hinnoista eri retkillä ja miettiä mihin muuhun sitä rahaa pitää vielä satsata ennen matkaa :) Yritän kovasti olla ostamatta uusia vaatteita "matkaa" varten, paikan päällä kaikki on kuitenkin pökerryttävän halpaa o_0

matka lähenee..

2007-08-19T20:29:00.000+03:00

kohta enää kuukausi aikaa ja sit istutaankin finskin 9 tunnin lennolla päämääränä aurinko ja "kesäloma" :D on tätä kyllä jo odotettukin...vaikkei saa nuolaista ennenkuin tipahtaa.. Vielä on muutamia asioita jotka pitä hoitaa pois alta ennen matkaa..yhtenä suurena kysymysmerkkinä on viisumi -kysymys..tartteeko sitä viisumia vai ei? olen yrittänyt selvittää vastausta nettifoorumeiden kautta ja keskustelupalstoja lukemalla, mutta en ole päässyt kuin ojasta allikkoon. Paras ohje on soittaa suoraan Suomessa sijaitsevaan Thaimaan konsulaattiin. Tämän tehtävän yritän suorittaa tulevalla viikolla jossain kumman välissä töiden lomassa. Käsittääkseni konsulaatti on auki klo 9-12? no tämä asia selviää aikanaan. Siihen asti keskityn tämän hetkisiin töihin ja ennen kaikkea säästämiseen :) mitä enemmän rahaa mukana, sitä enemmän voin
ostella kaikkea kivaa, eli siis vaatteita :)

Matkakuumetta....

2007-08-19T19:14:00.000+03:00

41 päivää koneen nousuun....töitä tehdään siihen asti 7 päivää viikossa, joten matkan suoman terveen vaihtelun luulisi maistuvan kaupan kassalla seisomista paremmalle...