Paiva 19: Sandakan

Elikkas siis eilen oltiin juhlimassa ramadanin loppumista eraan mukavan paikallisen kotona. Suuret kiitokset uusille brittiystavillemme, jotka pyysivat meidat mukaansa. Tama juhla siis tapahtui taman paikallisen, olisiko ollut Safa, kotona. Juhlan merkitys on heille samanlainen kuin meille suomalaisille joulu. Paikalle oli kutsuttu koko suku. Kaikki serkut ja tadit ja sedat ja kaikki. Kaukaisimmat sukulaiset olivat saapuneet Amerikasta. Meidat otettiin oikein lampimasti vastaan ja ohjattiin suoraan poydan aareen. Siita sitten syomista hakemaan. Perinteisiin kuuluu, etta ensin tarjoillaan poytaan jalkiruoka, joka on siis tusina erilaisia kasintehtyja pienia pikkuleipia. Oli suklaan-, kookoksen-, ananaksen-, pahkinan-, ja ties minka makuista :) Pikkuleipien valmistus aloitetaan kuukausi ennen juhlaa ja ne tehdaan aina erissa. Eli yhta pikkuleipa lajia tehdaan yhden viikon ajan ja sitten seuraavalla viikolla siirrytaan seuraavaan lajiin. Pikkuleipien valmistaminen on tarkeaa ja niita onkin tekemassa aina kaksi ihmista. Kaikki tama hoidetaan muiden koti-askareiden ohella. Ruokaakin on valmistettava runsaasti, silla esimerkiksi eilen paikalla oli ainakin 30 henkiloa. Perinteinen ruoka on erittain mausteinen currynauta, vihannekset ja tietenkin riisi. Taytyy myontaa etta ruoka oli erittain hyvaa ja juomana oli Coca Cola :) Aika kului oikein joutuisasti ja nautimme suuresti siita kun saimme olla mukana tallaisessa tapahtumassa. Todella harvoin turisteilla on mahdollisuus paasta mukaan viettamaan muslimien suurinta juhlaa heidan kanssaan heidan kotiinsa, joten me olimme kylla erittain onnekkaita.

Vietimme iltaa siella noin kahden tunnin ajan, jonka jalkeen meidat tuotiin takaisin tanne hotellille. Vaihdoimme yhteystietoja brittien kanssa ja toivomme, etta tapaamme heidat uudestaan Thaimaassa. Nyt on pakko kuitenkin lahtea syomaan, silla klo on taalla jo 13.00 ja mina en ole vielakaan syonyt aamupalaa (eilen siis syotiin paljon :)..Joten kuulumisiin taas...