(Lisailtiin nyt vasta kolmen viime paivan tapahtumat tanne paivakirjaan)
Aamulla saatiin nukkua pitkään, peräti puoli yhdeksään, vaikkakin kaikki nousivat jo kahdeksalta. Rauhassa saatiin syödä aamupala ja siinä samalla juteltiin yhden amerikkalaisen parinkunnan kanssa. Oikeastaan matkustettiin koko päivä heidän kanssaan ja ihan mukavaa oli.
Ensimmäiseksi ohjelmassa oli Bamboo rafting, eli kuljimme jokea pitkin isolla bambu-lautalla. Erittäin rentouttava ja mukava kokemus. Maisemat oli hienoja ja halutessaan pystyi myös uimaan joessa. Tämän jälkeen lähdimme kohti elefantti farmia. Ratsastimme elefanttien selässä noin tunnin verran ja halutessaan sai myös itse hypätä ohjaajan paikalle. Eli siis elefantti ratsastuksessa yksi opas istuu elefantin niskan päällä ja ohjaa jaloillaan, käsillään ja huudoillaan elefanttia. Perttu tunsi olonsa hieman flunssaiseksi eikä halunnut kokeilla istua ohjaajan paikalla. Minä taas pienen harkinnan jälkeen uskaltauduin haasteeseen ja siinähän tuo meni. Vähän matkaa kokeilin ohjailla elefanttia, mutta liekö vika elefantin iässä ( ikää norsulla oli jotain 49 vuotta) vai ohjaajassa, kun ei meinattu millään pysyä muiden perässä J Suloisia ja etenkin isoja otuksia. Harmittaa vain suunnattomasti se, että oppainamme olleet lapset (iältään 10-17 -vuotiaita) pyytävät jo nyt rahaa jokaisesta asiasta. Oppivat siis varhaisessa iässä ottamaan turisteilta rahat pois. Lopuksi saatiin vielä syöttää elefanteille banaaneita. Tessalta meinasivat viedä käden mennessään.
Tämän jälkeen käytiin katsomassa vielä yksi vesiputous. Melko turistipaikka, ihan niin kuin kaikki muutkin paikat tähän mennessä. Ostettiin siellä eräästä kojusta paikallisia herkkuja, eli suolattuja banaanilastuja sekä makeita banaanilastuja. Tämän jälkeen taas syömään, ja siitä sitten lähdettiin minibussilla kohti Bangkokia. Bangkokiin saavuttiin tuossa pari tuntia sitten. Pertulle taitaa olla flunssa tulossa, mutta toivotaan parasta, etta pysyisi kunnossa. Huomenna lahdetaan sitten uudestaan yrittamaan sita Kambodian reissua. Eli yritetaan aikaisemmin lahtea liikenteeseen ja menna puolet matkasta sky trainilla. Toivottavasti onnistuu...:) mutta huomenna taas lisaa kuulumisia...
23.11.07
Päivä 55: Kanchanaburi
Jaksettiin herätä aamulla ihan oikeaan aikaan eli klo 7.00. Syötiin englantilainen aamupala, ja siitä sitten jatkettiin matkaa kohti Erawan Waterfallia. Tuolla siis sijaitsee 7 hienoa vesiputousta ja matkaa viimeiselle putoukselle on noin 2,5 km. Kaunista oli, aivan kuin jossain satumetsässä olisi kuljeskellut. Ei olisi ikinä uskonut, että maailmasta löytyy jotain vastaavaa, mutta niin sitä vain löytyy. Harmi vain ettei muistettu ottaa uikkareita mukaan, sillä usealla vesiputouksella olisi ollut hyvä mahdollisuus myös uida. Muutama tunti vierähti nopeasti liikunnan merkeissä ja kivaa oli. Jonkun verran oli turisteja liikenteessä ja etenkin venäläisiä. Reitti oli aluksi helppo kulkuinen, mutta loppua kohden portaita tuli enemmän ja paikoitellen oli melko liukasta, joten sai katsoa eteensä koko ajan.
Tämän liikunta suorituksen jälkeen lähdettiin syömään lounasta samaan paikkaan, missä syötiin tulleille ihmisille ja sen jälkeen lähdettiinkin sitten kohti kuuluisaa Tiikeri temppeliä. Ihan aluksi pitää kertoa, että paikka oli pettymys ja selvästi turisteille tehty kohde. Hyvä että saatiin parkkipaikalta tilaa meidän superhienolle lava-autolle, jonka kyydissä kaikki matkat muuten tehdään täällä J. Paikan perustajana on eräs munkki ja tämä tiikereiden orpokoti on ollut toiminnassa vuodesta 1993 lähtien. Ensimmäiseksi menimme katsomaan tiikereitä, jotka siis oppaiden mukaan "nukkuivat" päiväsaikaan, joten turistit pystyivät menemään ja silittämään niitä ilman mitään pelkoa. Varmasti 90% paikalla olleista on sitä mieltä, että nämä tiikerit olivat täysin huumattuina. Paikan työntekijät kun siirtelivät tiikereitä vähän miten sattui ja yhden tiikerin ympärillä pyöri aina 10 ihmistä yhtä aikaa. Tiikereitä oli kaiken kaikkiaan täällä tiikeri kanjonissa 6 ja pennut olivat erikseen toisessa paikassa. Toisaalta tuntui kamalan pahalta mennä muiden turistien tapaan silittämään tiikereitä, mutta toisaalta kun nyt kerta tänne asti on tultu näkemään tämä niin...
Olihan se ihan hienoa koskettaa oikeaa, huumattua, tiikeriä. Tämän session jälkeen jatkoimme matkaa eteenpäin pois kanjonista. Lähellä kanjonia oli ikään kuin farmi, jossa eläimet ei suinkaan ollut häkeissä, vaan ne juoksentelivat turistien mukana. Nähtiin kanoja, kukkoja, bambeja, jakkeja, villisikoja sekä riikinkukkoja. Eläimet olivat erittäin kesyjä, sillä esimerkiksi ihan helposti pystyi silittämään bambia ja antamaan sille ruokaa. Alueella oli myös sellainen aidattu alue, jossa oli kome tiikerin pentua. Pennut olivat melko vaarattomia ja turistit pystyivät halutessaan ottamaan tiikerin pennun syliin. Pennut eivät tosin näyttäneet nauttivat tilanteesta yhtään L Itse en edes kehdannut yrittää ottaa pentua syliin, sillä kuulosti muutenkin kauhealta kun ne sätkivät ja "itkivät" muiden turistien sylissä. Mutta toisaalta pennuista sai otettua melko hyvin kuvia ja oli ihan kiva silittää ei-huumattua tikrua. Parituntinen paikanpäällä taisi vierähtää ja siitäpä sitten lähdettiinkin illastamaan tuttuun paikkaan.
Ruoka ei nyt ollut parasta mahdollista, mutta kunhan oli jotain mahan täytettä. Siitä sitten siirtyminen omiin kelluviin huoneisiin ja yksille olusille. Ajoissa nukkumaan ja valmistautumaan seuraavaan päivään.
Tämän liikunta suorituksen jälkeen lähdettiin syömään lounasta samaan paikkaan, missä syötiin tulleille ihmisille ja sen jälkeen lähdettiinkin sitten kohti kuuluisaa Tiikeri temppeliä. Ihan aluksi pitää kertoa, että paikka oli pettymys ja selvästi turisteille tehty kohde. Hyvä että saatiin parkkipaikalta tilaa meidän superhienolle lava-autolle, jonka kyydissä kaikki matkat muuten tehdään täällä J. Paikan perustajana on eräs munkki ja tämä tiikereiden orpokoti on ollut toiminnassa vuodesta 1993 lähtien. Ensimmäiseksi menimme katsomaan tiikereitä, jotka siis oppaiden mukaan "nukkuivat" päiväsaikaan, joten turistit pystyivät menemään ja silittämään niitä ilman mitään pelkoa. Varmasti 90% paikalla olleista on sitä mieltä, että nämä tiikerit olivat täysin huumattuina. Paikan työntekijät kun siirtelivät tiikereitä vähän miten sattui ja yhden tiikerin ympärillä pyöri aina 10 ihmistä yhtä aikaa. Tiikereitä oli kaiken kaikkiaan täällä tiikeri kanjonissa 6 ja pennut olivat erikseen toisessa paikassa. Toisaalta tuntui kamalan pahalta mennä muiden turistien tapaan silittämään tiikereitä, mutta toisaalta kun nyt kerta tänne asti on tultu näkemään tämä niin...
Olihan se ihan hienoa koskettaa oikeaa, huumattua, tiikeriä. Tämän session jälkeen jatkoimme matkaa eteenpäin pois kanjonista. Lähellä kanjonia oli ikään kuin farmi, jossa eläimet ei suinkaan ollut häkeissä, vaan ne juoksentelivat turistien mukana. Nähtiin kanoja, kukkoja, bambeja, jakkeja, villisikoja sekä riikinkukkoja. Eläimet olivat erittäin kesyjä, sillä esimerkiksi ihan helposti pystyi silittämään bambia ja antamaan sille ruokaa. Alueella oli myös sellainen aidattu alue, jossa oli kome tiikerin pentua. Pennut olivat melko vaarattomia ja turistit pystyivät halutessaan ottamaan tiikerin pennun syliin. Pennut eivät tosin näyttäneet nauttivat tilanteesta yhtään L Itse en edes kehdannut yrittää ottaa pentua syliin, sillä kuulosti muutenkin kauhealta kun ne sätkivät ja "itkivät" muiden turistien sylissä. Mutta toisaalta pennuista sai otettua melko hyvin kuvia ja oli ihan kiva silittää ei-huumattua tikrua. Parituntinen paikanpäällä taisi vierähtää ja siitäpä sitten lähdettiinkin illastamaan tuttuun paikkaan.
Ruoka ei nyt ollut parasta mahdollista, mutta kunhan oli jotain mahan täytettä. Siitä sitten siirtyminen omiin kelluviin huoneisiin ja yksille olusille. Ajoissa nukkumaan ja valmistautumaan seuraavaan päivään.
Päivä 54: Bangkok – Kanchanaburi
Aamulla heräiltiin aikaisin, aivan liian aikaisin. Kello oli 6 kun piti sängystä ryömiä pois. Siitä sitten aamupalalle, jonka jälkeen minibussi haki meidät kahdeksalta meidan hostellin edestä. Kun bussi oli täynnä lähdettiin sitten viimein kohti Kanchanaburia. Aikaa matkustamiseen meni noin 2 tuntia.
Ensimmäinen pysäkkimme oli hautausmaa, jossa oli toisen maailman sodan aikaan kuolleita sotavankeja mm. Englannista, Hollannista ja Thaimaasta. Siitä jatkoimme matkaa sitten toisen maailman sodan aikaiseen museoon, sekä kävimme katsomassa Death Railwayn eli suomeksi kuoleman rautatie. Tämä rautatie siis rakennettiin japanilaisten pakottamana, jotta heidän olisi ollut helpompi kuljettaa varusteitaan Burmaan ja näin ollen helpottaa hyökkäystä Intiaan. Tämän jälkeen matka jatkui yhdelle rautatie-asemalle, josta nousimme junaan, joka siis kulki tuota kyseistä rautatietä pitkin. Vajaan tunnin mittaisen junamatkan kohokohdaksi nousi puinen silta Kwai-joen yli. Näkymät olivat todella hienot ja ihmiset kurkottelivat kameroidensa kanssa ikkunoista tavoitellessaan sitä täydellistä valokuvaa.
Kun selvittiin rautatiematkasta, jatkettiin pienelle kelluvalle lautalle syömään lounasta. Kanaa hapanimeläkastikkeessa ja muuta perus thaipöperöä oli tarjolla ja ihan hyvin maittoi. Syöpöttelyn jälkeen matka jatkui lava-auton kyydissä kohti Hellfire Pass –museota. Tutustuttiin siinä ehkä puolen tunnin ajan maailman vittumaisimman rautatien rakennukseen. Tilanne oli hyvin sama kuin Death Railwayta rakennettaessa, mutta aikataulu ja maasto olivat paljon hankalammat. Kalliota piti räjäyttää ja raivata runsain mitoin. Yli 100 000 sotavankia ja aasialaista pakkotyöläistä kuoli työtä tehdessään. Eikä rautatie ikinä valmistunut aikataulussaan. Käytiin kävelemässä tuota vaivalla rakennettua reittiä pitkin noin 2.5 kilometriä. Maisemat olivat paikoitellen erittäin upeat, vaikka paikalla olikin surullinen menneisyys.
Patikoinnin jälkeen suunnattiin takaisin lounaspaikalle ja syötiin valitettavan pahanmakuinen päivällinen johon sisältyi riisiä, tofua ja pahanmakuista kanakastiketta (joka oli varmaankin sitrusruoholla maustettua) sekä jälkiruoaksi mielenkiintoista pomeran –hedelmää (joka näytti ja maistui greipin ja appelsiinin sekoitukselta) ja banaania. Syönnin ja parin singhan jälkeen jatkettiin pitkähäntäveneellä matkaa tänne majoituspaikalle, joka on siis kelluva hotelli. Meillä on kiva pikku huone, jossa on ilmastointi, oma vessa ja ties mitä. Käytiin beer-cornerissa juomassa parit isot oluet ja tutustumassa muihin kanssamatkustajiin. Tavattiin mukava ranskalainen pariskunta ja neljä omaperäistä slovenialaista jätkää. Huomenna olisi sitten tarkoitus selvitä 07.30 aamupalalle ja kahdeksalta kohti Erawanin vesiputouksia ja tiikeritemppeliä….
Ensimmäinen pysäkkimme oli hautausmaa, jossa oli toisen maailman sodan aikaan kuolleita sotavankeja mm. Englannista, Hollannista ja Thaimaasta. Siitä jatkoimme matkaa sitten toisen maailman sodan aikaiseen museoon, sekä kävimme katsomassa Death Railwayn eli suomeksi kuoleman rautatie. Tämä rautatie siis rakennettiin japanilaisten pakottamana, jotta heidän olisi ollut helpompi kuljettaa varusteitaan Burmaan ja näin ollen helpottaa hyökkäystä Intiaan. Tämän jälkeen matka jatkui yhdelle rautatie-asemalle, josta nousimme junaan, joka siis kulki tuota kyseistä rautatietä pitkin. Vajaan tunnin mittaisen junamatkan kohokohdaksi nousi puinen silta Kwai-joen yli. Näkymät olivat todella hienot ja ihmiset kurkottelivat kameroidensa kanssa ikkunoista tavoitellessaan sitä täydellistä valokuvaa.
Kun selvittiin rautatiematkasta, jatkettiin pienelle kelluvalle lautalle syömään lounasta. Kanaa hapanimeläkastikkeessa ja muuta perus thaipöperöä oli tarjolla ja ihan hyvin maittoi. Syöpöttelyn jälkeen matka jatkui lava-auton kyydissä kohti Hellfire Pass –museota. Tutustuttiin siinä ehkä puolen tunnin ajan maailman vittumaisimman rautatien rakennukseen. Tilanne oli hyvin sama kuin Death Railwayta rakennettaessa, mutta aikataulu ja maasto olivat paljon hankalammat. Kalliota piti räjäyttää ja raivata runsain mitoin. Yli 100 000 sotavankia ja aasialaista pakkotyöläistä kuoli työtä tehdessään. Eikä rautatie ikinä valmistunut aikataulussaan. Käytiin kävelemässä tuota vaivalla rakennettua reittiä pitkin noin 2.5 kilometriä. Maisemat olivat paikoitellen erittäin upeat, vaikka paikalla olikin surullinen menneisyys.
Patikoinnin jälkeen suunnattiin takaisin lounaspaikalle ja syötiin valitettavan pahanmakuinen päivällinen johon sisältyi riisiä, tofua ja pahanmakuista kanakastiketta (joka oli varmaankin sitrusruoholla maustettua) sekä jälkiruoaksi mielenkiintoista pomeran –hedelmää (joka näytti ja maistui greipin ja appelsiinin sekoitukselta) ja banaania. Syönnin ja parin singhan jälkeen jatkettiin pitkähäntäveneellä matkaa tänne majoituspaikalle, joka on siis kelluva hotelli. Meillä on kiva pikku huone, jossa on ilmastointi, oma vessa ja ties mitä. Käytiin beer-cornerissa juomassa parit isot oluet ja tutustumassa muihin kanssamatkustajiin. Tavattiin mukava ranskalainen pariskunta ja neljä omaperäistä slovenialaista jätkää. Huomenna olisi sitten tarkoitus selvitä 07.30 aamupalalle ja kahdeksalta kohti Erawanin vesiputouksia ja tiikeritemppeliä….
20.11.07
Paiva 53: Melkein Kambodzassa
...Melkein, muttei kuitenkaan. Tarkoitushan oli siis lahtea hakemaan leimaa passiin Kambodzan rajalta tanaan. Bussi tuonne lahti klo 09.30 tuolta itaisen bussiterminaalin vieresta joka on toisella puolella Bangkokin keskustaa. Harmi ettei meilla ollut minkaanlaista tietoa miten ruuhkainen koko kaupunki voi olla aamuisin. Otettiin taksi vaille kahdeksan ja sanottiin minne pitaa ajaa. Puolessa tunnissa oltiin edetty ehka puoli kilometria. Loppua kohti vauhti vahan kiihtyi kun kuski paineli kaasujalkaa vahan syrjemmilla kaduilla ja alkoi itsekin turhautua koko touhuun. Kerettiin paikalle josta bussi lahti kello 09.42, eli sis noin tunti ja 45min vain keskustan lapi ajoon. Kaupunkihan on todella sokkeloinen joten kavelemaankaan ei oikein osannut lahtea. Perille paastiin niin firman manageri oli paikalla joka jarjestaa noita passinleimaus-matkoja. Sanoi vaan etta jos tosi hata on niin puolelta paivin uudeltaan, mutta todettiin etta viela on viikko aikaa olla maassa etta tullaan myohemmin. Nailla nakymin sitten mennaan tekemaan tuo reissu lauantaina, huomenaamulla kun lahdetaan Kanchanaburiin kahdeksi yoksi tutkiskelemaan luontoa ja nahtavyyksia, mutta siita myohemmin.
Kun myohastyttiin bussista ja suunnitelman meni uusiksi alkoi vituttaa aivan tuhottomasti, olin jo melkein soittamassa finnairille lippuja suomeen. Tasta kuitenkin selvittiin ja paatettiin etta tehdaan jotain rentouttavaa, joten mentiin Bangkokin keskustassa olevaan 3D-elokuvateatteriin jossa on joku 20 metria levea kuva ja maailman kehittynein aanijarjestelma. Elokuvan nimihan oli Beowulf. Toimintaa riitti ja tuo teknologia oli tosiaan erittain kehittynytta, viisi minuuttia kun elokuvaa oli katsonut niin alkoi normileffat tuntua aika perustavaralta. Vaikka elokuva ei juonellaan savayttanyt niin varmasti visuaalisesti hienoin elokuvakokemus mita on eteen tullut...ainiin, ja kaytiin myos McDonaldsissa syomassa roskaruokaa ja kierreltiin okykalliita ostoskeskuksia ostamatta mitaan. Nyt ollaan hostellilla rauhoittumassa ja suunnitelmissa on tehda ei mitaan koko loppupaiva...ainiin, Kachanaburissa on sitten luultavasti melko rajoittuneet internet-mahdollisuudet joten voi olla, etta seuraava kirjoitus tulee vasta perjantaina. Mutta kuulemisiin!
Kun myohastyttiin bussista ja suunnitelman meni uusiksi alkoi vituttaa aivan tuhottomasti, olin jo melkein soittamassa finnairille lippuja suomeen. Tasta kuitenkin selvittiin ja paatettiin etta tehdaan jotain rentouttavaa, joten mentiin Bangkokin keskustassa olevaan 3D-elokuvateatteriin jossa on joku 20 metria levea kuva ja maailman kehittynein aanijarjestelma. Elokuvan nimihan oli Beowulf. Toimintaa riitti ja tuo teknologia oli tosiaan erittain kehittynytta, viisi minuuttia kun elokuvaa oli katsonut niin alkoi normileffat tuntua aika perustavaralta. Vaikka elokuva ei juonellaan savayttanyt niin varmasti visuaalisesti hienoin elokuvakokemus mita on eteen tullut...ainiin, ja kaytiin myos McDonaldsissa syomassa roskaruokaa ja kierreltiin okykalliita ostoskeskuksia ostamatta mitaan. Nyt ollaan hostellilla rauhoittumassa ja suunnitelmissa on tehda ei mitaan koko loppupaiva...ainiin, Kachanaburissa on sitten luultavasti melko rajoittuneet internet-mahdollisuudet joten voi olla, etta seuraava kirjoitus tulee vasta perjantaina. Mutta kuulemisiin!
19.11.07
Paiva 52: iltapaiva Bangkokissa
Eli iltapaiva meni melko rattoisasti taalla Thaimaan paakaupungissa. Syotiin ja levattiin. Sen jalkeen loydettiin maagisesti Tessa keskelta kaupunkia ja lahdettiin juna-asemalle hakemaan lippuja Chiang Maihin, jonne piti siis lahtea ylihuomenna....yllattaen kaikki junat oli buukattu tayteen lauantaihin asti joten varattiin sitten liput lauantaille. Tarkoitus oli kayda Kanchnaburin maakunnassa Chiang Main jalkeen mutta nyt mennaankin sinne ensin. Varattiin valtion matkatoimiston (joita ei ole kovin montaa, epavirallisia on satoja pelkastaan Bangkokissa) kautta kahden yon all-inclusive retki joka viepi meidat joka paikkaan, kattaa ruuan ja majoituksen ja muut huvit. Hintaa tuli noin 70 euroa, eli ei juuri menna paivabudjetin yli edes. Matkatoimiston muija oli kylla ihan mahdoton hoyry, kikatteli ja paasteli ties mita aania ja kovaan aaneen posmetti koko matkan mutkat ja kiemurat. Selvaksi tuli, saa nahda milta tuntuu matkustaa tuollaisella retkella kun ei saakaan menna miten haluaa :) no, kaksi yota nyt menee miten pain vaan.
Juna-asemalta selvittiin hikisesti takaisin Khao Sanille, vetta sateli koko matkan. Siita sitten virkistaydyttiin majapaikassa hetki ja lahdettiin porukalla syomaan. Heidi veteli jotain tonnikalasalaattia, itse soin kanaa ja riisia cashewpahkinoilla ja Tessa mutusteli jotakin nuudelisettia. Jatkettiin viela burger kingiin jatkoille ja otettiin pirtelot. Tytot jai katselemaan jotain kauppoja ja itse tulin tanne majapaikkaan ja lahden kohta nukkumaan. Piti kayda ottamassa viela tosi rumat passikuvatkin, jotka tarvitaan huomenna siihen viisumihassakkaan. Huomisesta on siis tulossa melkoisen pitka paiva, aamulla lahdetaan taksilla kohti paikkaa josta bussi lahtee yhdeksan jalkeen. Rajalla kaydaan kaantymassa ja syodaankin jossain valissa. Sitten illalla ollaan takaisin varmaan ennen yhdeksaa. Eli koko paiva menee kaytannossa bussissa istumiseen. Wipii...kirjoitellaan huomenna lisaa jos voimia riittaa :P
Juna-asemalta selvittiin hikisesti takaisin Khao Sanille, vetta sateli koko matkan. Siita sitten virkistaydyttiin majapaikassa hetki ja lahdettiin porukalla syomaan. Heidi veteli jotain tonnikalasalaattia, itse soin kanaa ja riisia cashewpahkinoilla ja Tessa mutusteli jotakin nuudelisettia. Jatkettiin viela burger kingiin jatkoille ja otettiin pirtelot. Tytot jai katselemaan jotain kauppoja ja itse tulin tanne majapaikkaan ja lahden kohta nukkumaan. Piti kayda ottamassa viela tosi rumat passikuvatkin, jotka tarvitaan huomenna siihen viisumihassakkaan. Huomisesta on siis tulossa melkoisen pitka paiva, aamulla lahdetaan taksilla kohti paikkaa josta bussi lahtee yhdeksan jalkeen. Rajalla kaydaan kaantymassa ja syodaankin jossain valissa. Sitten illalla ollaan takaisin varmaan ennen yhdeksaa. Eli koko paiva menee kaytannossa bussissa istumiseen. Wipii...kirjoitellaan huomenna lisaa jos voimia riittaa :P
Paiva 51 ja 52: Ko Samet --> Bangkok
Eilinen oli siis viimeinen kokonainen paiva Ko Sametilla. Nyt ollaan jo takaisin Bangkokissa...mutta siis hieman eilisesta..
Paiva sujui aivan kuten odotettiinkin, eli rennosti. Aamupaiva loikoiltiin vaan rannalla ja yritettiin saada lisaa rusketusta, tai siis mina yritin :) Oikeastaan kun tarkemmin ajattelen niin olemme olleet aika onnekkaita, silla eilinen oli ensimmainen paiva Ko Sametilla kun oli pilvista. Hyvin se rusketus tarttui silti vaikkei aurinkoa ihan koko aikaa nakynytkaan. Itse kavin iltapaivasta hieman kiertelemassa saarta Tessan (hollatilainen tytto) kanssa. Kaveltiin takaisin omalle rannalle pitkaa rantaa pitkin ja nahtiin samalla todella kaunis auringonlasku. Sittenpa syotiin taas rannalla koko poppoon kanssa. Pakko myontaa, etta oli ehka koko reissun kallein ateria :) Perttu otti tuttuun tapaan jotain pihvia ja itse maistelin ensimmaista kertaa jotain paikallista kalaa nimelta Red Snapper. Hyvaa oli, sanoisinko jopa etta erinomaista :) syotiin myos jalkkariksi sunday jaatelo-annokset, juotiin parit oluet seka yhdet hienot drinksut :) alkaa pelatko kotona, ei me alkoholisoiduta taalla reissussa :) Hintaa tuli yhteensa 20 euroa.
Aikaisin nukkumaan ja tanaan sitten aamulla aikainen heratys. Syotiin nopsaan aamupala ja kaveltiin Ko Sametin satamaan. Siita sitten lautalla sisamaahan ja minibussilla Bangkokiin. Bangkokissa oltiin siina klo 14.00. Nyt sitten Perttu varasi meille huomiseksi taas uuden retken :) mennaan nimittain kaymaan Kambodian rajalla hakemassa lisa-aikaa Thaimaassa oleskeluun. Retki kestaa koko paivan, mutta eipahan tarvitse sitten enaa huolehtia oleskelustaan taalla.
Mutta nyt pakko menna syomaan jotain...kirjoitellaan tasta paivasta taas lisaa...
Paiva sujui aivan kuten odotettiinkin, eli rennosti. Aamupaiva loikoiltiin vaan rannalla ja yritettiin saada lisaa rusketusta, tai siis mina yritin :) Oikeastaan kun tarkemmin ajattelen niin olemme olleet aika onnekkaita, silla eilinen oli ensimmainen paiva Ko Sametilla kun oli pilvista. Hyvin se rusketus tarttui silti vaikkei aurinkoa ihan koko aikaa nakynytkaan. Itse kavin iltapaivasta hieman kiertelemassa saarta Tessan (hollatilainen tytto) kanssa. Kaveltiin takaisin omalle rannalle pitkaa rantaa pitkin ja nahtiin samalla todella kaunis auringonlasku. Sittenpa syotiin taas rannalla koko poppoon kanssa. Pakko myontaa, etta oli ehka koko reissun kallein ateria :) Perttu otti tuttuun tapaan jotain pihvia ja itse maistelin ensimmaista kertaa jotain paikallista kalaa nimelta Red Snapper. Hyvaa oli, sanoisinko jopa etta erinomaista :) syotiin myos jalkkariksi sunday jaatelo-annokset, juotiin parit oluet seka yhdet hienot drinksut :) alkaa pelatko kotona, ei me alkoholisoiduta taalla reissussa :) Hintaa tuli yhteensa 20 euroa.
Aikaisin nukkumaan ja tanaan sitten aamulla aikainen heratys. Syotiin nopsaan aamupala ja kaveltiin Ko Sametin satamaan. Siita sitten lautalla sisamaahan ja minibussilla Bangkokiin. Bangkokissa oltiin siina klo 14.00. Nyt sitten Perttu varasi meille huomiseksi taas uuden retken :) mennaan nimittain kaymaan Kambodian rajalla hakemassa lisa-aikaa Thaimaassa oleskeluun. Retki kestaa koko paivan, mutta eipahan tarvitse sitten enaa huolehtia oleskelustaan taalla.
Mutta nyt pakko menna syomaan jotain...kirjoitellaan tasta paivasta taas lisaa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
