Paiva 15: Jalat remontissa (mt. Kinabalu)

Noniin. Nyt ollaan sitten yhta kokemusta rikkaampia. Eilen aamulla siis lahdettiin noin yhdeksan aikaan kavelemaan tuohon parin kilsan paahan Kota Kinabalu Natural Parkiin. Selvittiin sinne suht hyvissa ajoin ja kaikkien alkuruljanssien jalkeen meille osoitettiin oma opas, noin meidan ikainen kaveri nimelta Ven. Koko ruljanssi oppaineen kiipeilylupineen ja paasymaksuineen maksoi 285 ringgia, eli vajaa 60 euroa. Mutta homma on kaksipaivainen joten pysyttiin lahes budjetin rajoissa koska muuhun tuolla ei rahaa juuri mennyt. Siita sitten lahdettiin minibussilla kohti Timphon-porttia josta kiipeily alkoi. Matkaa huipulle tulisi 8.7 kilometria, mutta ekana paivana nousimme vain 3,5 kilometrin korkeuteen jonne matkaa tuli 6km. Aluksi reitti tuntui ihan mukiinmenevalta ja inhimilliselta mutta muutaman kilometrin jalkeen alkoivat jalat hyytya. Paikoitellen nousut olivat lahes kuin tikapuita olisi kiivennyt ja liukkaat kivet ja 'portaat' eivat helpottaneet asiaa. Oppaallamme ei tuntunut juuri vaikeuksia olevan :) Nuoresta iastaan huolimatta oli kuulemma kiivennyt pitkalti yli sata kertaa huipulle. Mutta verrattuna kokeneempiin oppaisiin se oli viela melko kesya. Hurjimman nakoista oli, kun pienet malesialaiset ukot kantoivat selassaan 40kg tiilia ja muita rakennustarvikkeita ja menivat meista heittamalla ohi. Kovakuntoisia kavereita, pakko myontaa....lopulta kuitenkin paastiin Laban Rata -majapaikkaan jossa sitten yovyttiin pienessa neljan hengen huoneessa mukavan kiinalaispariskunnan kanssa. Majapaikassa ei ollut lammitysta eika muitakaan mukavuuksia.

Aamulla herattiin noin puoli kolmen aikaan ja lahdettiin kohti huippua. Yolla heraillessa kavi molemmilla kylla mielessa ettei ehka oikeen jaksa jalka nousta huipulle asti...mutta niin se vaan nousi. Kolmelta lahdettiin kohti huippua, jonne marssittiin pilkkopimeassa taskulamppujen kanssa 2.7 kilometria. Valilla rinteet huippua kohti olivat todella jyrkkia ja rinteet oli kiivettava koysien avulla ylos. Heidi ehka aavistuksen tottumattomampana sai ainakin kuntoilusta tarpeekseen. Huipulle oli kuitenkin paaosin helpompi nousta, koska maasto oli tasaisempaa eika metrin korkuisia portaita ollut. Huipulle saavuttiin noin kello 05.30...

...ja aurinko nousi noin kuudelta. Vaikkakin taivaalla oli paljon pilvia olivat maisemat silti uskomattomat, kun saattoi nahda lahes sadan kilometrin paassa olevan Kota Kinabalun kaupungin ja merenrannan yli neljan kilometrin korkeudesta. Huipulle kiivetessa alkoi itsellani tulla jo vuoristotaudin oireita, paahan koski ja muutenkin heikotti. Heidi ihme kylla valttyi noilta oireilta, mutta lihaskivut ja vasymys taisivat korvata sen myohemmin. Toivottavasti saadaan huipulta kuvia nettiin pian, nakymat olivat kylla melkoiset. Aikamme ihmeteltya lahdimme tulemaan alaspain...

...joka olikin yllattavan vaikeaa. Koko ajan sai varoa mihin astuu ettei lenna perseelleen. Kaatua ei juuri halunnut kun graniitti ei ota kovin pehmeasti vastaan ja joissain tapauksissa pudotusta olisi saattanut tulla muutama kymmenen metria. Joten varovainen piti olla. Vaikka sanotaan etta Mt. Kota Kinabalu on korkein vuori jonka totaalinen aloittelija voi kiiveta, on se silti melko vaarallinen kokemattomalle. Valoisalla alas tullessa huomattiin paikkoja, joista ei ehka olisi edes kiivennyt jos olisi nahnyt! Onni oli matkassa, ettei viela satanut vetta, silla kallio olisi muuttunut todella liukkaaksi...Laban Rataan paastiin ehjin nahoin, levattiin vahan aikaa ja syotiin paikallisia perunalastuja aamupalaksi (nimelta Mister Potato, purkki on aivan taysi kopio Pringleseista mutta maku on vain melko paska). Lahdettiin sit kamuamaan loppumatka alas joka osoittautui Heidille todelliseksi koetinkiveksi. Jyrkat portaat ja alamaet eivat juuri nivelia saastelleet. Itse kuitenkin selvisin jollain tavalla inhimillisesti, paitsi etta mahaan alkoi koskea aivan jumalattomasti puolessa valin alastuloa. Vettakin satoi lahes koko matkan Laban Ratasta alaspain (eli noin 4 tuntia). Nyt ollaan kuitenkin takaisin majapaikassa, syoneena ja nukkuneena. Olo on melko hyva, ollaanhan nyt virallisesti uraputkessa vuorikiipeilijoina :) Moni kyseli matkalla etta 'is it worth it?' ja meillekin sanottiin matkalla ylospain etta 'it is not worth it'. Mutta kylla se nain jalkeenpain ajatellen ehka oli kuitenkin sen kaiken arvoista, vaikka ei ehka ihan heti uusiksi lahdetakaan. Mutta voidaanpahan sanoa etta ollaan kiivetty kaakkois-aasian korkeimmalle vuorelle (saatiin siita viela todistuksetkin). Eli meille ei kannata vittuilla.


Tama yo nukutaan dormitory-huoneessa eli sellaisessa kymmenen hengen huoneessa. Tosin viela ei ole nakynyt meidan lisaksi juuri muita. Ehka saadaan itselle 4 kertaa isompi huone (toiveajattelua). Huomenna lahdemme iltapaivalla kohti Sepilokia, jonne bussi lahtee noin 15.30 ja perilla ollaan toivottavasti ennen kahdeksaa. Sepilokissa on siis sellainen orankien suojelualue, minne paasysta Heidi on haaveillut jo ties miten kauan. Katsotaan sitten, minne sielta paadytaan. Nyt kuitenkin mennaan lepailemaan lisaa...kuvia laitetaan heti kun keretaan!

Paiva 13: taalla korkealla edelleen...

Hitaasti tuntuu menevan tama ilta. Odotellaan innolla sita huomista kiipeilya. Onneksi Perttu otti tuolle kannettavalle Dexter-sarjan 1.tuotantokauden, niin voidaan aina katsella ohjelmia kun tylsyys meinaa yllattaa :) Kysyttiin myos taman paikan yhdelta omistajalta jatkoyhteyksista Sandakaniin. Saatiinkin sitten kuulla, etta perjantaina Malesiassa on kaikilla lomapaiva. Muslimit juhlivat silloin ramadanin loppumista, ja tama tarkoittaa sita, etta paikalliset lahtevat liikenteeseen eli hotellihuonetta tai bussikuljetusta on vaikeampi saada. Perjantaina ei sitten nailla nakymin ollakaan lahdossa viela yhtaan minnekaan taalta. Valitettavasti kaikki yksityiset huoneet on varattu, eli me majoitutaan sitten sellasessa 8 hengen huoneessa :) Sitten lauantaina paastaan lahtemaan sinne Sandakaniin tai Sepilokiin (siella on ne orangit), tosin vasta iltapaivan kyydissa on tilaa. Kyydin kesto on jotain 4 tuntia, auts.

Mutta nyt haukkaamaan jotain pienta iltapalaa ennenkuin mennaan nukkumaan. Huomenna aiotaan kuitenkin suht ajoissa olla liikenteessa. Jos vaikka ennen klo 9 ollaan kiipeilemassa niin kiva olis :)

Paiva 13: Kota Kinabalu National Park

Terveiset taalta kahden kilometrin korkeudesta. Ilma alkaa olla jo melko ohutta ja pienta huimausta ja paan jomotusta oli havaittavissa, ainakin itsella, kun tanne saavuttiin. Nopeasti ilmastoon kylla tottuu. Majoitutaan siis tassa Rose Cabin -nimisessa hotellissa parin kilometrin paassa itse luonnonpuistosta. Maksettiin tasta yosta 73 ringgia eli noin 14e. Nakymat on varsin upeat. Toivottavasti saadaan nopeasti kuvia tanne lisaa. Ei kaynyt meikalaisen kameran muistikortti tuohon lukijaan tassa koneessa. Mika lie vinku-intialainen viritys.

Kaytiin kavelemassa asken pari tuntia, national parkiin ja takaisin. Taalla on valitettavan pilvista ja nakyvyys on valilla alle 10 metria. Pilvet tulee ja menee tosi nopeasti. Muutamassa minuutissa keli voi muuttua kirkkaasta aivan harmaaksi. Muuten taalla ei kylla ole luonnonpuiston lisaksi juuri mitaan. Majapaikka on tassa vuoren rinteella 'valtatien' vierella. Tuo vieressa oleva tie yhdistaa Kota Kinabalun ja Sandakanin, joten liikennetta piisaa. Meidan huoneen parvekkeelta on tosin nakymat kohti kaunista Mt. Kinabalua. Huomenna lahdetaan ajoissa kohti national parkkia, luultavasti jollain kulkuneuvolla ja siita jatketaan kiipeamaan kohti huippua. Aloitetaan puiston paamajasta ja kiivetaan Laban Rata - nimiseen 'tukikohtaan' joka sijaitsee noin 3500 metrissa. Seuraavana yona lahdetaan noin noin kolmen aikaan kohti huippua ja ollaan siella toivottavasti auringonnousun aikaan. Toivottavasti homma menee hyvin! Huomenna ei siis varmaankaan ilmesty viesteja tahan paivakirjaan.

Tama nykyinen majapaikka on varattu perjantaina joten kun tullaan alas vuorelta jatketaan luultavasti suoraan Sepilokiin tai Sandakaniin ja ollaan yo siella...mutta siita lisaa myohemmin. Ei muuta kun heipparallaa kaikille!

Paiva 13 : Kota Kinabalu ---> Kota Kinabalu National Park

Huomenia vaan teillekin! Elikkas ihan ensimmaiseksi ilmoitan, etta laitettiin eilen Pertun kanssa jokunen kuva nyt aluksi tuonne matkakuva-albumiin. Kaykaa kahtomassa ja ihmettelemassa. Tuossa puolentoista tunnin paasta olis tarkoitus lahtea kolmen tunnin bussimatkalle sinne Mt. Kinabalun lahelle :)

Mutta siis kuvia on nyt esilla....

Soittaminen meille!

Tiedoksi vaan kaikille, kaytiin tanaan ostamassa pre-paid liittyma. Joten meikalaisen puhelinnumero on nyt poissa kaytosta toistaiseksi. Voitte soittaa meille inhimilliseen aikaan teleale.comin kautta seuraavalla tavalla:

Valitse '99533' + maannumero + vastaanottajan numero

eli tassa tapauksessa homman pitaisi menna niin (en tieda varmaksi kun ei voida kokeilla) etta soitatte suomesta numeroon 99533 60 14 3743860...hinta on malesiaan soitettaessa teleale.comin kautta suht edullinen, eli 16 senttia per minuutti + oman operaattorin minuuttiveloitus eli esim. kolumbuksen liittymasta 16 + 6,9 senttia minuutti. Tama on minun tietoni mukaan halvin tapa soitella ulkomaille. Lasku tietysti tulee teille, ei meille :) nuo soitetut puhelut nakyy ihan normaalisti teidan puhelinlaskussa, lisaa voitte lukea www.teleale.com mutta tuo meidan prepaid numero on jokatapauksessa 014-3743860. Heidilla on se vanha suomen puhelinnumero kaytossa...Muistakaa sitten soittaessanne etta kello on taalla 5 tuntia edella, ettette soita 'keskella yota' :) soitelkaa ja pidetaan yhteytta!

Paiva 12: Kota Kinabalu

Taas on matkaa kertynyt jokunen sata kilometria. Lennettiin siis Air Asian koneella tanne Kota Kinabalulle tuossa aamupaivasta. Lento meni kaikin puolin mukavasti ja henkilokunta oli oikein ystavallinen. Vaikka lento kestikin reilut 2,5 tuntia niin mitaan ateriaa ei lennolla tarjottu. Jos sitten halusi jotain syoda niin se maksoi vahan rahaa. Perttu kokeili jotain currynuudeleita ja totesi ihan menevaksi safkaksi :) Lentokentalle kun saavuttiin niin yritettiin nostaa rahaa automaatista, mutta jostain kumman syysta se ei toiminut. Liekko vika korteissa vai automaatissa?( kylla siella tililla viela rahaa on, ei siita sentaan ole huoli :) Rahan tilapainen puute koitui sitten pieneksi ongelmaks. Meillahan ei ole viela paluu lentolippuja Kuala Lumpuriin, ja koska emme omista luottokorttia, niin ainoa tapa varata lentoliput on Air Asian toimisto ja maksuhan tapahtuu meidan tilanteessa kateisalla. Ei sitten voitu varata lentolippuja lentokentalla (Air Asian ainoa toimisto sijaitsee siis lentokentalle). Mietittiin, etta joko kaydaan jostain muualta nostamassa rahaa ja mennaan sitten ostamaan liput tai sitten kysyn isilta kauniisti voisko se vaikka auttaa vahan :)

Talla hetkella ollaan kuitenkin Akinabalu nuoriohostellissa (katsottiin Lonely Planetin oppaasta taas joku kivan oloinen mesta). Ihan OK paikalta vaikuttaa. Hinta kahden hengen huoneessa on 56 ringgia per yo (eli noin 10 euroa). Huomenna olisi tarkoitus jatkaa Kota Kinabalu Parkkiin, joka siis on siina aivan lahella Mt Kota Kinabalua. Soitettiin ja kysyttiin millainen on huone tilanne ja hyvalta kuulemma nayttaa.

Nyt kuitenkin mennaan syomaan tuonne jonnekin, ennen kuin alkaa sataa ja ennen kuin Perttu hiillostuu liikaa (se on nalkaisena aivan tajuttoman akainen :) see you later...

Paiva 11: Viimeiset hetket Kuala Lumpurissa...

...vaikka tullaankin viela takaisin. Tama paiva meni kavellessa ja kierrellessa, Kuala Lumpurin keskusta alkaa olla jo tuttua kauraa, vaikka iso kaupunki onkin niin keskustan alue on melko siedettava ja selkea. Aamulla tosiaan lahdettiin kohti Petronas Towersia, mutta paikan paalla saatiinkin sitten eraalta virkailijalta kuulla etta tornit ja skybridge ovat maanantaisin suljettu. Kiva homma. No, olihan siella kuitenkin upeat nakymat alhaaltakin pain (toivottavasti saadaan niita kuvia piakkoin albumiin kun loydetaan nopeampi kaista tai jaksetaan lahtea kannettavan kanssa etsimaan, niita on napsittu jo pitkalti yli 300) Kuitenkin tornien takana oli pieni lampi ja kiva pikku puisto missa otettiin parit kuvat ja ihmeteltiin helletta. Siis taalla on paikoin aivan helvetillisen tukala ilma, johtunee varmaan siita kun ollaan niin lahella paivantasaajaa...Kuitenkin, paikan sisalta loytyi rahakkaan shoppailijan paratiisi. Kymmenittain erittain kalliita muotiliikkeita, Gucci, Chanel, D&G, Dior jne...heidi ei meinannut poksyissaan pysya, mutta onneksi alysi itsekin etta hinnat oli meille ehka vahan liikaa :) Kaytiin kuitenkin liikkeissa ihmettelemassa hintoja ja designeja.

Kun oltiin juotu pienet smoothiet suunnattiin kohti toista tornia, eli KL toweria joka toivon mukaan olisi auki. Ja olihan se, kun pienen harhailun jalkeen perille selvittiin. Liput olivat maan hintatasoon nahden suht tyyriit (4 euroa) mutta kun paastiin huippunopealla hissilla ylos, nakymat olivat kylla lipun arvoiset. Koko kaupunki levittyi tornista eteemme, kun katseltiin okulaareilla hulppeasta yli kolmen sadan metrin korkeudesta. Tuo KL tower tarjoaa muutenkin kuulemma Petronas Towersia paremmat nakymat ollessaan keskeisemmalla paikalla ja maen paalla. Oli tosiaan hienoa katsella ihmisia katolla rakentamassa vahan pienempia pilvenpiirtajia :)

Loppupaiva menikin kaupungilla kierrellessa, ennen shoppailua postitettiin suomeen ensimmainen paketti (en tieda oliko viimeinen?) Kahden viikon paasta pitaisi Martan tyko paketti kalahtaa, tosin sisaltona on lahinna meidan vaatteita joita ei taalla tarvita ja tietysti joitakin taalta ostettuja kuteita, kuten meikalaisen raatalilla teetatetty paita ja heidin huivi ja laukku. Muutama kilo lahti tavaraa ja rinkatkin kepeni ehka hieman. Hinta oli tietysti suomen hintoihin verrattuna todella edullinen kun tulee viela lentopostina, eli noin 25e. Laivapostina (toimitusaika 3kk) olisi ollut noin puolet halvempi, mutta myos vahan epavarmempi.

Matkalla shoppailemaan joku buddhalainen munkki pysaytti meidat ja esitti asiansa etta kerasi rahaa jonkin paikan uudelleenrakennukseen koska valtio Malesiassa syrjii buddhalaisia. No, heitettiin ukolle muutama euro ja mies katteli ja antoi meille buddhan siunaamat rannekorut jotka kuulemma suojelee pahalta. Itse ainakin ajattelin pitaa ranteessa koko reissun ajan, ihan varmuuden vuoksi...

Ostoskeskuksista ei tarttunut enaa juuri mitaan mukaan, mulle uusi lippis ja heidille pari paitaa ja kengat :) vaatteet on kuitenkin melko halpoja. Onneks heidi oli varannut budjetistaan ison siivun shoppailua varten joten ei tarvitse stressata etta rahat loppuu. Kuitenkin suuret kaupungit on nyt melkein nahty ennen Bangkokia aivan matkan lopussa joten shoppailu varmasti vahenee dramaattisesti tasta eteenpain (Ainakin toivottavasti)

Huomen aamuna herataan puoli seitseman aikoihin ja suunnataan kohti juna-asemaa josta matka jatkuu lentokentalle ja sielta kohti malesian itaista puolta ja Borneon viidakoita seka Mt. Kinabalua. Seuraavat kuulumiset laitetaan varmaankin huomenna Kota Kinabalun kaupungista, saa nahda sen jalkeen, itse kinabalun luonnonpuistossa ei valttamatta ole nettiyhteytta tarjolla mutta yritetaan silti pitaa yhteytta. Nyt suunnataan pikkuhiljaa kohti sankya ja unia...Eikun moikkelis vaan ja kiitoksia taas kommenteista ja terveisista.

Paiva 11: Petronas towers, KL tower ja shoppailua...

Jep, eli tana aamuna oli tarkotus lahtea aikasin varaamaan liput petronas toweriin, sinne kun on rajoitettu kavijamaara eli 200 per paiva. Jonottamassa olisi pitanyt olla jo puoli kahdeksalta mutta eipa jaksettu herata, joten kaydaan siella muuten vaan, mutta ylos ei kait paasta. Jokatapauksessa KL tower tarjoaa kuulemma paremmat nakymat, onhan sekin varmaan parisataa metria korkea ja maen paalla. Tanaan yritetaan laittaa postiin myos paketti kohti suomea, johon laitetaan jotain turhaa roinaa mita otettiin mukaan ja sitten heidin ostamia vaatteita ynnamuita :) toivottavasti onnistuu. Nyt kuitenkin kohti petronas towersia....kirjoitellaan myohemmin lisaa!

Paiva 10 edelleen...

Taas on paiva menny ihan tajuttoman nopsaan. Ulkona sataa talla hetkella kaatamalla vetta ja ukkonenkin taitaa jyrahdella. Ollaan kuitenkin turvassa meidan majapaikassa. Heti kun saatiin itsemme ylos sangysta niin kaytiin syomassa tuossa laheisessa Secret Recipe nimisessa paikassa spagettia :) jalkkariks ihanaa suklaa nami kakkua. Sit mentiin paikallisten tapaan Monoreililla (eli siis tuolla teiden ylapuolella kulkeva kaupunkijuna) KL Centraliin ja kaytiin ostamassa Air Asian toimistosta lentoliput Kota Kinabalulle. Lahto on siis tiistaina klo 11.10 ja liput maksoi kummaltakin yht. 1000 ringgia, eli noin 200 euroa. Ja nama liput on vain yhteen suuntaan :p Onneks on kuitenkin varauduttu tallaisiin kuluihin. Tietenkin jos oltais varattu tarpeeks ajoissa liput, esim. netin kautta Suomessa, niin oltais saatu liput alle 100 eurolla. No naita sattuu. Ei onneks mitaan niin kauheeta kun yks reilaaja tytto Norjasta kertoi eilen, etta sita oli petkutettu, kun oli vaihtanut rahaa. Oli saanu vaarennettya rahaa takaisin ja menetti siina 9000 bahtia, eli 180 euroa. Onneksi kyseiset tapaukset on melko harvinaisia ja matkavakuutus kuulemma korvaa tytolle aiheutuneet tappiot.

Mutta siis takaisin tahan paivaan. Kun olimme varanneet lennot niin otimme taksin Batu-luolille. Taksi maksoi 20 ringgia (4 euroa) ja matkaa noin 13 km. Paikka oli kieltamatta upea ja jossain vaiheessa meinasi ihan hengastya kun kiivettiin ylos nuo kuuluisat 272 askelmaa. Luolan sisalla oli melko valoisaa ja viileaa. Paikka oli tosi korkea ja sielta sai otettua kauniita kuvia. Ihka ensimmaiset apinatkin tuli nahtya :) Siella ne juoksenteli vapaina turistien joukossa, vaikka turisteja ei itseasiassa paljoa ollutkaan. Paikanpaalla oli sitakin enemman hinduja. Jokunen hetki siina meni kun ihasteltiin ymparillemme ja yritettiin saada lahikuvia apinoista. Alastulo ei ollutkaan niin joutuisa kuin ylostulo luolile. Puoleen valiin asti kulku sujui ongelmitta. Ihmiset olivat tosi iloisia ja meita katsottiin sanoisinko suurella mielenkiinnolla. Lapset huutelivat Hello Hello meille ja halusivat katella. Sitten kun kattelit yhta niin jonossa oli kohta 10 muuta. Ihan hassua :) Portaiden alapaassa oli sitten ihan helvetinmoinen tunku ja ei meinattu millaan paasta alas. Ihmiset vain jumi siina ja valilla pitivat kauheaa metelia. 20 askelman alastulo kesti melkein 15 minuuttia. Alas paastyamme kavimme laheisessa kaupassa ja kysyimme, etta oli tanaan jotenkin erikoinen paiva vai miksi ihmisia oli niin paljon. Kavi ilmi, etta Batu Cavesin portailla kuvattiin patkaa johonkin elokuvaan. Ollaan siis erittain suurella todennakoisyydella jossain hinduleffassa :) Matka jatkui erittain kuuman ja tuskallisen portaiden alastulon jalkeen ilmastoituun ja samalla koko Kaakkois-Aasian suurimpaan ostoskeskukseen, Ramjeen time squariin. Siella sitten vierahti taas muutama tunti ja muutama satanen (siis ringgeissa). Mie ostin siis Aivan Ihanan valkoisen paidan (20 euroo, hups), hameen (7 euroo), koruja (5 euroo) ja vyon ( 2 euroo). Perttu oli saastolinjalla ja osti pakolliset housut (oikeasti aidot Reebokit, merkkivaatteet muutenkin jonkin verran halvempia) sita Mt Kota Kinabalua varten (15 euroo). Taa ilta sit ollaan vaan hengaillaan taalla Green Hutissa. Kuulemisiin taas :)

Paiva 10: KL -> Batu Caves

Tanaan nukuttiin myohaan. Kello vetelee puolta paivaa talla hetkella, herattiin noin tunti sitten. Tanaan olis tarkoitus lahtea katsomaan Batu-luolia, jotka sijaitsee tossa noin 13 kilsan paassa. Kyseessa on siis jokin hulppea luolasysteemi, minne on rakennettu joku hindutemppeli. Luolat loydettiin virallisesti noin 120 vuotta sitten, jonka jalkeen nopeasti sinne rakennettiin pieni temppeli joka on sen jalkeen kasvanut hieman isompiin mittasuhteisiin. Luolalle pitaa nousta noin kolmesataa koristeellista porrasta ja luolat ovat sisaltapain kuulemma melko psykedeelisen nakoisia. No, kohta nahdaan! Mutta nyt aamupalalle...