Paiva 22: Kipea paiva...

Aina ei voi menna kaikki nappiin..Pertulla on kuumetta ja flunssa vaivaa hieman. Sangyssa on pysytellyt oikeastaan koko paivan tahan mennessa. Sarkylaakkeita ja juomista olen tarjonnut koko ajan. Toivottavasti se nyt alkaa helpottaa eika tauti vaan pahene. Inhottavaa olla kumeessa kuumassa maassa. Perttu sanoi, etta vilunvareetkin tuntuu erilaisilta kuin koti-suomessa. Kylma tulee elimiston sisalta, eika ulkopuolelta...

Itse kavin hetken verran (noin tunnin) oleilemassa tuossa laheisessa ostorissa ja samalla kavin ostamassa juomista ja tuoreita banaaneita Pertulle. Taa paiva mennaan kylla ihan hissukseen ja toivotaan, etta tuo kuume laskee...taidankin menna katsomaan miten se potilas huoneessa jakselee..kuulumisiin taas..:)

Paiva 22: Kuala Lumpur

Taas yksi paiva vierahti vain.. Nukuttiin aamulla pitkaan ja puolen paivan jalkeen lahdettiinkin sitten shoppailemaan. Jokunen tuntihan siina vierahti :) mukaan tarttu talla kertaa itselle sellainen kiva paita, joskin ehka hintava (69 ringgia, eli 16 euroa) seka korvakoruja (yht 10 ringgia 3 paria), toppi hintaan 4 euroa, seka joitain tuliaisia ;) Perttu osti itsellaan T-paidan (8 euroa). Ostettiin myos 3 kasinmaalattua kuvaa, jotka sitten laitetaan jossain vaiheessa joensuun kampan seinalle (yht 30 ringgia, 6 euroa). Tarkoitus oli kayda tanaan illlalla Chinatownissa, mutta Pertun olo ei ole korjaantunut. Taitaa tulla syysflunssa, vaikka ollaankin taalla asti Suomen kylmista saista..Toivotaan, etta huomenna on jo parempi olo...Ollaankin sitten maanantaihin asti taalla KLssa..kummatkin tykkaa tosi paljon tasta kaupungista, vaikka onkin ihan hitsin suuri. Jopa Perttu ihan mielellaan haluaa lahtea paivaksi ostoskeskuksiin seikkailemaan. Luulenpa etta moni mies ei siihen pystyisi :)

Nyt lahden hoitamaan tuota poloista parempaan kuntoon...huomiseen siis :)

Paiva 21: Kota Kinabalu - Kuala Lumpur

...ja turvallisesti saavuttiin tanaan Kuala Lumpuriin, shoppailija Heidin paratiisiin :) Lento meni ihan hyvin, mita nyt pelottelivat juuri ennen laskeutumista. Kapteeni ilmoitti, etta Kuala Lumpurissa on huono saa ja saattaa siis olla turbulensseja, eli ilmakuoppia, laskun aikana...onneksi niita ei nyt pahemmin ollu, huh! vaikkei mitaan varsinaista hataa siina kuitenkaan olisi ollut, mutta kylla se aina vahan pelottaa jos lentokone heiluu ja rymisee :)

Kuala Lumpurin lentokentalla oli hieman ruuhkaa ja saatiin ootella matkatavaroita noin puolen tunnin ajan. Siita kun selvittiin niin Air Asian bussilla KL sentraliin. Paatettiin sitten hieman saastaa rahaa, eika otettukaan taksia suoraan hotellille (olisi maksanu 20 ringgia, eli 4 euroa). Menimme monoreililla (ne ilmassa kulkevat junat) Bukit Bingtaniin ja kavelimme siita vahan matkaa tahan hotellille. Hinnaksi tuli yhteensa noin 4 ringgia, eli 80 senttia. Reitti oli meille jo entuudestaan tuttu edelliselta Kuala Lumpurin vierailulta, joten sikali helppo nakki :) Hotelliin paastyamme vaihdoimme vaatteet ja lahdimme kaupungille, shoppailemaan tietysti :) Itselleni ostin pari perus T-paitaa, yht. 7 euroa. Perttu osti kans 2 paitaa yhteishintaan 10 euroa. Ostelin kylla muutamia koruja taas kun koti Suomessa ne on niin hirvittavan kalliita. Taalla esimerkiksi 3 korvakorut saa 10 ringgilla, eli 2 eurolla :) ja valikoimaa on liikaa....Kaytiin syomassa aivan tautisen hyvat kanakeitot yhdessa ranskalaistyylisessa paikassa seka juomassa kahvit. Pertun sanoin paikka oli ihan trendipellemesta. Ja osittain olikin, silla maksettiin vahan ylihintaa kahdesta, tosin erikois-, kahvista. Pertulle cappucnina, kuten aina ja mina kokeilin jotain frappe a'la caffea, joka siis jai minulta juomatta (hyi hitto!). Kahvit siis maksoi 25 ringgia, eli 5 euroa ja se on kallista taalla.

Kaupunkikierroksen jalkeen tultiin takas hotellille, levattiin hetki ja lahdettiin takas kaupungille syomaan. Ihan sellasta perus kanariisisafkaa kummallekin. Ja nyt ollaan takas hotellilla (Green Hut on siis tama paikka, eli sama mika viimeksikin KLssa). Kylla muutamat taman hotellin asukkaat houkutteli meita mukaan illanvietoon, tai siis suomeksi ryyppaamaan, mutta taidetaan passata tama kerta valista. Sen verran vasynyt on paivasta ja tarkoituksena olis herata huomisaamuna taas aikaisin, jos vaikka lahettas metsastamaan niita lippuja sinne Petronas Towerin skybridgelle. Saa nyt nahda miten jaksaa..huomenna taas kuitenkin lahdetaan shoppailemaan :) tanne on pakko tulla uudestaan ostoksille!!nyt jo tiedan sen..ja olen niin varma etta meidan aitille tai niinalle ei yksi viikko riittais taalla alkuunkaan :) mutta siis huomiseen....

Paiva 20: Kota Kinabalu

Päästiin turvallisesti lentäen Kota Kinabaluun, lento kestikin huimat puolisen tuntia. Laukkuja saatiin odotella melkein saman verran. Pyyhällettiin taksilla tänne samaan majapaikkaan missä oltiin viimeksikin, kun majailtiin KKssa. Langaton verkkokin toimii täällä, varmaan melkein ensimmäisen kerran koko matkalla. Käytiin myös syömässä ähkypossuateriat kun molemmilla oli kiljuva nälkä. Heidi otti tuplakanahampurilaisen ranskalaisilla ja mie söin fish and chipsejä. Lopuksi isot Moctailit, eli makeat drinksut. Paikka oli melko hintava, yhteensä rahaa meni ruokaan n. 10e jos verrataan esim. eiliseen illalliseen, jossa itse söin rapusalaatin, kanakeiton, sisäfilettä bombay-kastikkeessa, hedelmiä ja kahvin yhteishintaan alle 4 euroa :)

Nyt kuitenkin on jonkinlainen ukkonen päällä ja odotellaan että se menee ohitse niin lähdetään varmaan kaupungille päin hiippailemaan. Huomenna aamulla sitten kohti Kuala Lumpuria. Lento lähtee 10.45 ja perillä ollaan joskus puoli kahden maissa. Siitä vielä bussilla keskustaan joten majapaikkaan päästäneen joskus kolmen aikoihin. Kuala Lumpurin lentokenttä on nimittäin yli 70 kilometrin päässä keskustasta, mutta onneks Air Asian bussit kulkee jatkuvasti kentän ja keskustan väliä hintaan 2 euroa/kyyti.

Ja sen verran vielä niiltä läheisiltä jotka toivoo jotakin erikoisempia tuliaisia, Kuala Lumpur on kaakkois-aasian paras ostospaikka joten laittakaa kommenttia tulemaan. Voidaan yrittää tuoda jotain pienempiä artikkeleita kun meillä on vielä vara kantaa parikymmentä kiloa tavaraa :)

Nyt mennään sulattelemaan ravintoa...

Paiva 20: Sandkan - KK (Kota Kinabalu)

Eilinen ilta vietetiin rennoin meiningein ja katsottiin vaan dvd-elokuvia :) Taalla majapaikassa kun on niin hitsisti noita elokuvia ja niita saa katsoa ihan ilmatteeks, joten miksikas ei...Eilen saatiin sitten selville, etta kaikki bussit, jotka lahtee tanaan Kota Kinabaluun on taynna..No, eipa siina auttanut muu kuin etsia joku muu kyyti. Kaytiin sitten Air Asian (lentoyhtio) toimistolla kyselemassa lentojen hintoja ja vapaita paikkoja talle paivalle. Paikkoja oli vapaana ja yhden henkilon hinta oli 156 ringgia, eli noin 30 euroa. Bussilippu olisi ollut 36 ringgia per naama, eli noin 7 euroa. Hieman havittiin hinnassa, mutta toisaalta ollaan eletty nama muutamat paivat itseasiassa alibudjetilla :) Ei taalla ole oikein mitaan mihin rahansa laittaa, ja ruokakin on ollut tosi edullista, joten 100 ringgia (20 euroa) yhteensa per paiva on ollut aika hyva budjetti. Lento on muutenkin miellyttavampi vaihtoehto. Kesto on vain 45 minuuttia, kun bussimatka kestaa sitten sen 7 tuntia ja viimeksi Pertulle tuo bussimatka oli yhta painajaista joten..

Nyt ollaan kuitenkin viela taalla May Fair Hotellissa ja tuossa tunnin paasta lahdetaan taksilla kohti lentokenttaa. Lento lahtee klo 13.10 ja perilla KK:ssa ollaan klo 13.55. Kirjoitellaan sitten lisaa sielta..

Paiva 19: Sandakan

Elikkas siis eilen oltiin juhlimassa ramadanin loppumista eraan mukavan paikallisen kotona. Suuret kiitokset uusille brittiystavillemme, jotka pyysivat meidat mukaansa. Tama juhla siis tapahtui taman paikallisen, olisiko ollut Safa, kotona. Juhlan merkitys on heille samanlainen kuin meille suomalaisille joulu. Paikalle oli kutsuttu koko suku. Kaikki serkut ja tadit ja sedat ja kaikki. Kaukaisimmat sukulaiset olivat saapuneet Amerikasta. Meidat otettiin oikein lampimasti vastaan ja ohjattiin suoraan poydan aareen. Siita sitten syomista hakemaan. Perinteisiin kuuluu, etta ensin tarjoillaan poytaan jalkiruoka, joka on siis tusina erilaisia kasintehtyja pienia pikkuleipia. Oli suklaan-, kookoksen-, ananaksen-, pahkinan-, ja ties minka makuista :) Pikkuleipien valmistus aloitetaan kuukausi ennen juhlaa ja ne tehdaan aina erissa. Eli yhta pikkuleipa lajia tehdaan yhden viikon ajan ja sitten seuraavalla viikolla siirrytaan seuraavaan lajiin. Pikkuleipien valmistaminen on tarkeaa ja niita onkin tekemassa aina kaksi ihmista. Kaikki tama hoidetaan muiden koti-askareiden ohella. Ruokaakin on valmistettava runsaasti, silla esimerkiksi eilen paikalla oli ainakin 30 henkiloa. Perinteinen ruoka on erittain mausteinen currynauta, vihannekset ja tietenkin riisi. Taytyy myontaa etta ruoka oli erittain hyvaa ja juomana oli Coca Cola :) Aika kului oikein joutuisasti ja nautimme suuresti siita kun saimme olla mukana tallaisessa tapahtumassa. Todella harvoin turisteilla on mahdollisuus paasta mukaan viettamaan muslimien suurinta juhlaa heidan kanssaan heidan kotiinsa, joten me olimme kylla erittain onnekkaita.

Vietimme iltaa siella noin kahden tunnin ajan, jonka jalkeen meidat tuotiin takaisin tanne hotellille. Vaihdoimme yhteystietoja brittien kanssa ja toivomme, etta tapaamme heidat uudestaan Thaimaassa. Nyt on pakko kuitenkin lahtea syomaan, silla klo on taalla jo 13.00 ja mina en ole vielakaan syonyt aamupalaa (eilen siis syotiin paljon :)..Joten kuulumisiin taas...

Paiva 18: Sandakan

Eli paastiin puolen paivan aikoihin perille tanne Sandakaniin. Saavuttiin pieneen May Fair -hotelliin jota pitaa pieni erikoinen kiinalaisukko. Paikka vaikuttaa ihan peruskaupungilta, hotellin vieressa on iso veneranta ja paljon kalastaja-aluksia. Ei mitaan erikoista. Tutustuttiin heti hotelliin tultuamme yhteen englantilaispariskuntaan jotka nahtiin myos Sepilokissa vilaukselta. Tyypit ovat olleet reissun paalla jo 7 kuukautta. Kaytiin porukalla syomassa jossakin paikallisten suosimassa intialaisessa katuraflassa. Joku mies kutitteli Heidia niskasta aina ohikulkiessaan...kannattaa ehka lykata kunnolla vaatetta paalle, eika kavella minihameessa ja topissa :) Meidan brittikaverit saivat puhelun edellisesta hotellista missa he olivat, josko he haluaisivat lahtea viela juhlimaan Ramadanin loppumista jonnekin paikallisten kemuihin (Pariskunta oli eilen kaynyt kiertelemassa jossain juhlissa ja oli kuulemma ollut tosi kivaa) ja me paastiin mukaan. Joten illalla puoli yhdeksalta lahdetaan katsomaan paikallisten juhlimista ja syomaan ilmaista ruokaa....kirjoitellaan sen jalkeen lisaa.

Laitetaan muuten tassa samalla lisaa matkakuvia albumiin joten kaykaa katsomassa. Linkki albumiin loytyy siis sivun oikeasta alareunasta jos ette ole huomanneet.

Paiva 17: Sepilokin orankitarha

(Teksti on kirjoitettu eilen mutta netti meni poikki joten saadaan tama tanne vasta nyt)

Aikamoinen päivä on taas takana. Eilinen ja tämä päivä ei ole mennyt ihan putkeen. Eilen kun lähdettiin Mt. Kota Kinabalusta kohti Sepilokia bussilla, niin matka ei mennyt ihan odotetusti. Ensiksi kävi ilmi, ettei meillä ollut mitään paikkoja varattuna bussissa. Kävi oikeastaan tuuri, että saimme istumapaikat, tosin minä istuin bussin takana vessan vieressä jollain lavetilla (siis kaukana penkistä). Perttu oli hieman huonovointinen (flunssa ja kaikkee..) niin sai sitten istua kunnon penkillä. Vuoristoinen tie oli mutkainen ja kuski aivan kaheli (ajeli melko kovaa kaikkiin mutkiin ja ohitteli muita autoja). Tästä seurauksena oli monella matkustajalla matkapahoinvointi, aivan kuten Pertulla, jolle matka taisi olla pahin ikinä. Oksentaminen ja monen tunnin matka oli kuulemma kuin bussimatka helvetistä. No kuitenkin, perille päästiin ja majapaikkamme täällä Sepilokissa vaikuttaa oikein mukavalta. Deluxe-huone oli kuin lahja joulupukilta matkanteon jälkeen. Yleensäkin täällä matkustaessa juuri se matkanteko on kaikkein inhottavinta.

Tänään sitten lähdettiin heti aamupalan jälkeen kävellen suunnistamaan kohti Orang Utahia :) Ensiksi käveltiin paahtavassa auringon paisteessa väärään suuntaan ( siis minä suunnistin :), mutta löydettiin kuitenkin perille. Orang Utahissa syötetään orankeja yleisön edessä kaksi kertaa päivässä, aamulla klo 10.00 ja iltapäivällä klo 15.00. Hintaa tälle katselulle tulee ei-malesialaiselta 30 ringgiä (eli noin 6 euroa), kun taas malesialaisille hinta on vain 5 ringgiä (1 euro). Kamerasta veloitetaan sitten 10 ringgiä (2 euroa). Saavuimme paikalle hieman klo 11.00 jälkeen. Ostimme liput ja kävimme katsomassa hieman ympärillemme. Aikaa tähän meni ehkä noin 20 minuuttia. Sittenpä se odottelu alkoi. Paikanpäällä ei ollut mitään tekemistä. Koko yritysidea perustui tunnin mittaiseen orankien syöttämiseen. Istuttiin ja ihmeteltiin siellä noin 3 tuntia ennen kuin päästiin katsomaan itse orankeja. Hermot oli molemmilla vähän väliä kireällä. Kuuma oli ja ei voinut kuin odottaa. Paikka oli sinällään pettymys, mutta onpahan nähty nyt sitten orankeja 5 metrin etäisyydeltä J Huomenna mennään sitten Sandakaniin, joka on kaupunki tuossa noin 20 kilometrin päässä. Siellä ajateltiin olla pari yötä, jonka jälkeen luvassa olisi taas ihana vuoristoinen tie kohti Kota Kinabalua.