Joulun jälkeen....

Aika on mennyt ehkä nopeimmin nyt täällä kotimaassa jos verrataan koko reissuun. Tällä hetkellä on aika hassu fiilis matkasta. Tuntuu kuin se olisi ollut kokonaan unta tai että siitä on aikaa monta vuotta :) Ihan hassua. Kaikki reissussa otetut "epäonnistuneilta" näyttäneet valokuvatkin alkavat näyttää ihan hyviltä :) Ikävä siis on takaisin..

Nyt on kuitenkin jo joulu miltei ohi ja täytyy valmistautua ottamaan uutta vuotta vastaan. Joulu vietettiin Pertun kanssa kumpaisenkin kotona. Välimatkaa on kuitenkin vain 10 kilometriä, joten ei paha :) Kiltistikin oltiin näköjään oltu, sen verran tuli lahjoja :) Sellaiseen odotettuun joulutunnelmaan oli silti hyvin hankala päästä. Suureksi osin siksi, koska lunta ei paljoa maassa ollut ja koko joulu tuli niin yllättäen, kuitenkin, joten ei siinä kerennyt paljon mitään miettimään :)

Nyt kun ollaan kotiuduttu jo paremmin, niin ollaan lisäilty niitä lupaamiamme matkakuvia tuonne albumiin. Ja lisäillään varmaan vielä jonkun aikaa, joten jos satutte vilkaisemaan tätä blogia, niin käykää kurkkaamassa myös kuvia :) Yhteensä kuvia tuli räpsittyä koko reissun aikana joku 4000-5000 :D Eilen sitten yritin niistä valita ne parhaat teetätettäväksi ja voin sanoa, että aikaa meni oikeastaan koko päivä :) Yhteensä valitsin noin 350 kuvaa, vain :)

Mutta siis Oikein Hyvää Uutta Vuotta!

Päivä 73: Bangkok - Helsinki

Täällä sitä nyt ollaan turvallisesti Suomen maaperällä. Lento meni ihan hyvin ja saatiin jopa nukuttua muutama tunti. Silti väsymys painaa ja tietää sen, että illalla ollaan varmaan ihan kuoleman väsyneitä. Lento kesti 10 h 20 min, j0ka on siis tunnin pidempi kuin menomatkalla.

Otettiin sitten paikallisbussi lentokentältä tänne rautatieasemalla. Tänne päästyämme käytiin heti ensimmäiseksi ostamassa junaliput klo 10.00 lähtevään junaan. Nyt sitten chillailllaan Helsingin hienolla rautatieasemalla ja odotellaan. Täytyy kyllä myöntää, että ainakin itselle tuli hieman ikävä jo Thaimaata kun astuttiin ulos lentokoneesta. Lähinnä sitä aurinkoa ja lämpöä, kun taas Suomessa on aivan vastakohtainen sää. Mutta siis, erittäin mukavaa tulla takaisin kotiin ja pikku hiljaa alkaa se "oikea" joulufiiliskin löytymään, kunhan pääsee ensin jouluostoksille :D

Laitellaan tässä muutaman päivän sisällä uusia kuvia tuonne matka-albumiin, mutta ilmoitellaan siita sitten erikseen. Kiitokset vielä vain kovasti kun olette jaksaneet käydä lukemassa ja kommentoimassa blogiamme :) Ihan kaikille ei kylla valitettavasti nyt laitettu korttia matkan varrelta, mutta sitäkin suuremmalla syyllä TE KAIKKI olitte koko ajan meidän mielessä :)

Paiva 72: Hyvasti Thaimaa!

Viimeisia tunteja vietellaan taalla Bangkokin kaupungissa ja Thaimaassa yleensakin. Viimeiset tuliaiset on ostettu ja kamat pakattu lahtovalmiiksi. Lento lahtee vajaan viiden tunnin kuluttua, ja tunnin paasta lahdetaan suunnistamaan kohti lentokenttaa, jonne taksimatka kestanee noin tunnin. Helsingissa ollaan noin 06.40 aamulla (Suomen aikaa) josta matka jatkuu kymmenen junalla joensuuhun, jos suunnitelmat pitavat. Eli iltapaivalla ollaan jo astuttu kotikynnyksen yli. Yli kymmenen viikkoa ollaan oltu poissa joten voidaan kylla myontaa etta ihan mukava on tulla takaisin :)

Kiitoksia kaikille ketka ovat matkaamme taman blogin kautta seuranneet ja toivotaan turvallista ja mukavaa kotimatkaa meille. Blogitekstejakin tuli juuri nyt tayteen tasan sata. Viela viimeiset kirjoitukset kotoa, ennenkun blogi sulkeutuu. Tekstit jaavat kuitenkin kaikkien luettavaksi, jos joku haluaa seikkalujamme muistella. Mutta nyt: Sawa di khap!

Paiva 71: Bangkok

Huhhuijjaa! Ensimmainen shoppailu paiva takana ja toinen edessa :) Aamulla herattiin tekstiviestiin, joka oli hollantilaiselta ystavaltamme Tessalta. Han oli juuri saapunut kanttis hotellimme, eli siis samaan hotelliin meidan kanssa. Sittenpa aamupalan merkeissa kello yhdeksan aikoihin nahtiin taas ja kerrottiin kuulumisia. Tosi kiva oli kuulla Paista ja Chiang Raista, eli paikoista, jotka meilta nyt jai seuraavalle Thaimaan reissulle ;)

Siitapa sitten Pertun kanssa lahdettin etenemaan ja otettiin mittaritaksi viikonloppumarkkinoille. Reippaan vartin paasta oltiinkin jo suuren ihmisjoukon keskella markkinakojujen aarella. Muutama tunti vierahti melko nopeasti ja mukaan tarttui tuliaisia kotiin viemisiksi :) Siita sitten iltapaivan puolella mentiin skytrainin kyydilla suurten ostoskeskusten aarelle. Ihan ensimmaiseksi kylla kaytiin syomassa Subwayssa terveelliset patongit :D ja sitten lahdettiin suunnistamaan kohti MBK:ta (7 kerroksinen ostari, todella halpa muiden kalliiden ostareiden vierella). Siellapa sitten vietettiinkin loppupaiva. Jotain loytyi itsellekin, mutta lahinna tuliaisia osteltiin. Kellon lahestyessa seitsemaa otettiin taksi kohti Khao Sania ja siita sitten jatkettiin jalan kohti hotellia.

Nyt sitten ollaan otettu ihan rennosti tassa pari tuntia ja ehkapa kohta mennaan thai hierontaan, viela kun se on mahdollista. Mutta siis, viimeinen kokonainen yo taalla Thaimaassa. Seuraava vietetaankin sitten ei niin mukavasti lentokoneessa :p Mutta miettikaa nyt, paiva 71!!! :)

Huomenna jatkuu....

Paiva 70: Ko Chang - Bangkok

Niin se aika vaan vierahti etiapain ja paratiisisaari jai taakse. Aamulla herailtiin siina kahdeksan aikoihin, pakattiin loput kamat ja kaytiin viela rannalla merta ihailemassa. Sitten aamupalalle ja sen jalkeen lavataksilla satamaan. Taas hieman odoteltiin ja sitten lautan kyytiin. Kaikessa rauhassa siis saavuttiin Trattiin, jossa odoteltiin noin tunti meidan bussin lahtoa. Ihan hyva oli bussi ja nayttivat perati yhden elokuva 6 tunnin matkalla :p

Bangkokiin saavuttiin ihan ajallaan ja kellon ollessa melkein 18.30 saavuttiin tanne meidan kanttis hotelliin, Wild Orchid Villaan. Kamat nopeesti huoneeseen ja sitten syomaan hotellin alakerrssa sijaitsevaan ravintolaan. Kumpainenkin otti ihan perus thai-sapuskaa. Siitapa sitten jatkettiin hetken paasta tuohon 2 minuutin kavelymatkan paassa sijaitsevalle Khao San Roadille. Tarkoitus oli tehda ostoksia, mutta kumpikin oltiin melko uupuneita bussimatkasta ja ollaan ehka 20 kertaa kayty ko. kadulla, joten ei ollut suurta intoa tehda ostoksia. Toista se on sitten huomenna kun meinataan herata aamulla aikaisin niille 15 000 kojun viikonloppumarkkinoille. Sielta sitten toivottavasti mukaan lahtee osa tuliaisista :) Sitten varmaan shoppaillaan naissa Bangkokin suurimmissa ostoskeskuksissa.

Mutta siis, nyt suihkuun, nukkumaan ja Perttu valmistautumaan henkisesti huomiseen :)

Paiva 69: Viimeista viedaan Ko Changilla...

Eli viimeista paivaa ollaan vietetty rauhallisissa merkeissa talla Ko Changin paratiisisaarella. Suomessa siis tosiaan on itsenaisyyspaiva ja taalla taytti kuningas eilen 80v. Kovat oli karkelot kun viinan myynti oli kielletty joka ravintolassa ja kaupassa :)

Kun noustiin ylos aamulla (ja syotiin runsas ja ennenkaikkea ilmainen aamiainen) niin paatettiin heti kattelyssa etta skootterista ei luovuta viela tanaan, vaan vuokrattiin se toiseksikin paivaksi. Huristeltiin sitten tuota saaren itapuolta ympari, missa ei viela oltu kayty. Maisemat oli paikoitellen sanoinkuvaamattoman hengityksensalpaavia, niin sanoekseni. Tiekin oli inhimillisempi ja vahemman mutkaisempi kuin taalla lansipuolella. Iltapaiva meni Heidin toiveiden mukaisesti: rannalla maatessa ja uiskennellessa. Lampoa ja merituulta tulee kylla varmasti Suomessa ikava, taalla kun +20 astetta tuntuu jo pirun viilealta.

Illansuussa makselin huoneen vuokran kuluneelta viikolta ja saatiin pieni alennuskin. Palauttelin myos skootterin ja varasin puhelimitse meille paikat huomiseen Bangkokin bussiin. Bussimatkahan kestaa taas sen kuutisen tuntia, mutta se onkin sitten kotimatkan lisaksi viimeinen pitempi matka talla reissulla, luojan kiitos siita. Tien paalla ollaan oltu reissun aikana yhteensa varmaankin aika monta vuorokautta, joten ajatus paikallaan olosta tuntuu vaihteeksi aika houkuttelevalta...Kun istuttiin rannalla ja syotiin illallista, muisteltiin kotia ja kaikkia niita asioita mita ikava on. Koti-ikavaa ei ainakaan helpottanut tieto siita, etta kotona olisi tuoreita karjalanpiirakoita ja paistia. No, kohtahan niista paastaan nauttimaan.

Nyt lahdetaan kuitenkin hotellin suuntaan ja pakkaillaan vahan kamoja valmiiksi. Huomenna lahtee lautta saarelta klo 10.30 ja bussi klo 12.00...Bangkokissa pitaisi olla puoli kuuden aikoihin. Mutta sen kummemmitta juoruitta, viela seuraavaan kertaan!

Ja Hyvaa Itsenaisyyspaivaa!

Paiva 68: Ko Chang

Ko Chang on ihana paikka ja tanaan oli ihana paiva :) Aamulla herattiin joskus puol kymmenen aikoihin ja mentiin siita melkeinpa suoraan hotellin aamupalalle. Huoneen hintaan sisaltyy aamupala ja se tarkoittaa siis sita, etta saadaan tilata aamupala listalta mita vaan ilmatteeks :) Siis kun siina meidan hotellin yhetydessa on myos sellanen teksasilaistyyppinen UUSI ravintola, niin tilataan siita ruokalistalta se aamupala....Ei paha tarjous, kun normaalisti huoneen hintaan sisaltyva aamupala on ollut vaan paahtoleipaa ja teeta tai kahvia. Syotiin sitten ihan tukevat aamupalat ja lahdettiin metsastamaan 100 metrin paahan skootteria. Vuokrattiin skootteri paivaksi kayttoomme hintaan 200 bahtia, eli siis 4 euroa.

Sitten muutaman tunnin ajan ajeltiin saaren lansi puolta aina saaren etela osaan asti ja tietysti takaisin. Matkaa tuli yhteensa noin 40 kilometria. Tiet lantisella puolella on paljon makisempia, kuin itaisella puolella. Vahan valia on melko jyrkkia ja aika tiukkoja mutkia ja makia. Monta kertaa ajateltiin, ettei tuo skootteri jaksa kyydittaa meita kahta ylos isoja makia, mutta niinpa se vain jaksoi. Tosi kauniita maisemia ja luonto on vihreaa koko ajan, joten mikas siina on ajellessa. Loydettiin muuten aivan ihana ranta, jossa ei paljon edes turisteja ollut :) Oikeesti, koko matkan ajan on ollut sellainen pieni toive tuolla pienessa mielessa, etta vahanko olisi hienoa jos saisi viettaa aikaa autiolla rannalla. No taman paivan ranta kylla melkeinpa vastasi toivetta. Loydettiin sellanen syrjemmassa oleva ranta, jossa oli ravintola ja baari. Paikalla oli myos muita ihmisia, jotka oli myos saapuneet paikalle omilla mopoillaan. Siita sitten lahdettiin rantaa pitkin kavelemaan ja ei edes tarvinnut pitkalle kavella kun loytyi sellainen kohta, jossa ei paljon muita nakynyt. Kaytiin uimassa ja otettiin arskaa seka tietysti valokuvia :) Tunti viihdyttiin paikallaan ja sen jalkeen lahdettiin jatkamaan matkaa takaisin pain. Pysahdyttiin viela ottamaan muutama kuva tosi hienolta nakoala paikalta ja sitten takaisin hotellille.

Hotellilla Perttu jai lepailemaan huoneeseen hetkeksi ja mina suuntasin viela rannalle. Sitten kello laheni jo puoli neljaa ja oli paivan ensimmaisen aterian vuoro. Ruokapaikaksi valittiin rannalla sijaitseva rafla. Perttu otti thai-ruokaa ja mina tonnikalasalaatin. Harmi vain, etta Pertulle teki todella pahaa nahda tonnikalaa ja salaattia asken pitamansa taudin jalkeen, joten hanelle jai sitten ruoka syomatta :( No, tuossa asken kaytiin syomassa meidan hotellin omassa ravintolassa, joka siis on puhtaasti pihvi painotteinen, ja Perttu otti tietysti jonkun pihvin sinihomejuustokastikkeella ja perunoilla :) Itse soin joitain juustojuttuja ja jalapeno salaattia. Jalkkariksi otettiin pari jaatelopalloa...

Tanaan on muuten Kuninkaan syntymapaiva ja se tarkoittaa taalla sita, etta alkoholia ei anniskella tana paivana missaan ravintolassa. Eli siis kaikki baarit on myos kiinni, mutta ne voivat avata ovensa heti klo 24.00 jalkeen jos haluavat. Tanaan kaydaan siis aikaisin nukkumaan ja huomenna olisi tarkoitus lahtea uudelleen kiertelemaan saarta skootterilla. Meinattiin aluksi kayda vierailemassa lahi saarilla, mutta ehka on kuitenkin parasta vain pysya paikallaan ja nauttia tasta saaresta :)

Kuvia olisi kylla laitettu nettiin, mutta meidan muistitikulla on virus, joten ei oikein onnaa talla hetkella :( Viimeistaan sitten viikon paasta laitetaan kun ollaan takas Suomessa :p Kiva tulla kotiin, mutta jo nyt tuntuu haikeelta pelkka ajatuskin jattaa Thaimaa taakseen...

Paiva 67: Ko Chang

Perttu voi jo paremmin, eli ei ole enaa suurta hataa. Aamulla oli ollut olo jo paljon parempi ja laakari sanoi, etta jos pystyy aamupalan syomaan ilman etta tarvitsee lahtea vessaan, niin saa lahtea pois sairaalasta. Ja niinhan siina sitten kavi, etta mina menin sairaalaan heti aamusta, odoteltiin reippaan tunnin verran, maksettiin laakarissa kaynti ja sitten lahdettiin hotellille. Sairaalareissu tuli nyt odotettua kalliimmaksi, koska kyseessa oli yksityinen sairaala. Onneksi sairaala sijaitsee meidan hotellista noin 2 kilometrin paassa ja on siis kansainvalinen sairaala, eli siella puhutaan englantia. Saaren toisella puolella on myos sairaala, mutta kasittaakseni siella ei juurikaan englantia puhuta ? eli parempi nain, vaikka tulikin kalliiksi. Ja onhan meilla tietysti matkavakuutus, jonka pitaisi siis korvata kaikki nama kulut. Yhteensa Pertun sairaala reissu tuli maksamaan 25, 000 bahtia, eli noin 500 euroa. Hyva sairaala, puhtaat tilat, mukava henkilokunta ja ennen kaikkea Perttu terveempana, se on kuitenkin kaikista tarkeinta.

Ennen puolta paivaa siis oltiin takaisin hotellilla ja siina sitten lepailtiin hetkinen. Perttu jai viela nukkumaan huoneeseen ja mina suuntasin 50 metrin paassa sijaitsevalle rannalle. Ranta on muuten ehka paras tahan mennessa, jos ei oteta huomioon Phi Phi Lehin MaYaBayta :) Vaikka tama on saaren vilkkain ranta, niin silti ihmisia ei ole liikaa. Mielestani mikaan suomalainen matkanjarjestaja ei tee tanne lomamatkoja ja ei ehka tarvitse tehdakaan. Hyva vaan jos saavat paikan pidettya vahemman turistisena. Jos tanne haluaa kuitenkin tulla, mita suosittelen nyt jokaiselle Thaimaan matkaa suunnittelevalle, niin se on todella helppoa. Ottaa vaan lennot Bangkokiin ja Bangkokista sitten bussilla tanne :) Ihmiset on tahan mennessa ollut myos ehka ystavallisempia, kuin muilla saarilla. Muuten puheen ollen thaimaalaisten ystavallisyydesta, ollaan Pertun kanssa sita mielta, etta asia on liian yliarvostettua. Ihmiset ei todellakaan aina ole ystavallisia saati jaksavat sitten hymyilla ravintoloissa, mika on kuitenkin mielestani kaikkein tarkein ele. Monessa ihan kivassa raflassa ei ole saanut hymya tai kiitosta takaisin jos on vaikka jattanyt pienta tippia. Onko syyna sitten liian pitkat tyopaivat (nahtiin esim. Ko Sametilla tarjoilijoiden tekevan yli 10 tuntisia paivia), huono palkka (keskimaarainen palkka 300 bahtia (6 euroa) per paiva) vai eiko ihmiset oikeasti vaan tykkaa meista turisteista niin paljon.

Kylla on Thaimaalla paljon kehitettavaa viela tuon turismin suhteen. Tietysti tavan pakettimatkalaiset eivat ehka nae niita Thaimaan huonoja puolia niin helposti jos pysyy vain tietylla paikalla loman ajan ja tekee matkanjarjestajan retkia. Mutta siis, Ko Chang vaikuttaa erittain mukavalta paikalta :) Oleilin rannalla pari tuntia, kavin syomassa rannalla sijaitsevassa ravintolassa paivan ensimmaisen ruoan ja sitten menin takaisin Pertun luo. Perttu kavi ihan minuutin oleilemassa rannalla, mutta ilma oli liian kuuma hanella. Meni takaisin huoneeseen lepailemaan ja on siella lepailemassa parasta aikaa. Kohta pitaa kuitenkin lahtea syomaan herran jotain kevytta. Soppa taitaa olla tanaan ruokalistalla :)

Kirjoitellaan taas varmaan huomenna lisaa...ai niin, kerroinko jo, etta Ko Chang on TOSI mukava paikka ;)

Paiva 66: Bangkok - Ko Chang

Eilinen paiva oltiin siis ihan rennosti. Kaytiin illalla vahan kiertelemassa Khao San Roadilla ja siina samalla nautittiin parit oluet. Aikaisin nukkumaan, silla tanaan piti aamulla herata jo ennen kello seitsemaa.

Ihan hyvissa voimin ja ajoissa herattiin, syotiin aamupalaksi tonnikalavoileivat ja sitten meidat jo haettiinkin Ko Changin -saarelle menevaan bussiin. Bussi oli ihan ok. Matkan kesto oli 6,5 tuntia (mukana myos lauttamatka) ja valissa tehtiin yksi pysahdys. Vastoinkaymiset alkoi sitten heti kun paastiin lautalle. Pertun olo huonontui yks kaks ja mahataudin poikasta alkoi olla mahassa. Siita kun sitten selviydyttiin saarelle niin taksilla mentiin lahimmalle rannalle ja mentiin heti lahimpaan hotelliin. Hotelli on vasta avattu Buffalo Bill, ja melko hintava. Yksi yo maksaa huoneessa 1700 bahtia, eli reilut 30 euroa. Mutta ei haluttu riskeerata pertun terveytta ja lahtea etsimaan halvempaa, joten jaatiin siis tahan. Muutaman tunnin sisalla Pertun olo kuitenkin huononi entisestaan ja alkoi tuntua, etta koko mies kuivuu kasaan. Ripulointia ja oksentelua, eika tule mitaan muuta enaa kuin vain vetta.

Soitettiin siis sairaalaan ja lahivakuutukseen ja lopuksi tilattiin kyyti parin kilometrin paassa sijaitsevaan kansainvaliselle klinikalla. Vakuutuksen pitaisi siis korvata kaikki, joten ei syyta huoleen. Ambulanssilla sairaalaan ja siita sitten Perttu tutkittavaksi. Ottivat verikokeet ja kyselivat kysymyksia. Mukana oli kaksi tosi mukavaa sairaanhoitajaa ja laakarina ihan patevan tuntuinen mies. Muutenkin sairaala vaikuttaa siistilta ja hyvalta paikalta. Laakari totesi, etta Pertulla on joku bakteeri veressa ja antibiooteilla sita sitten hoidetaan. Tiputukseenkin herra joutui ensimmaista kertaa elamassaan. Antoivat viela unilaaketta, etta varmasti saa levattya kunnolla. Itse paasin sitten ambulanssin kyydissa takaisin hotellille, joten ei tarvinnut etsia taksia. Saarella taksit on todella kalliita, koska tietty matka yleensa jaetaan useamman kyydissa olijan kesken. Taksimatkat on siis kontta summia ja niista ei oikein voi tinkia, vaikka olisikin yksin matkustamassa.

Perttu siis on ainakin taman yon sairaalassa ja huomenna heti aamulla menen hanta sinne sitten katsomaan. Muuten paikkana Ko Chang vaikuttaa todella mukavalta. Pakko sen verran sanoa, etta tasta nykyisesta huoneesta on merinakoala ja tamaniltainen auringonlasku oli aika upea :) Mutta huomenna on pakko muuttaa johonkin halvempaan ja eksoottisempaan, eli siis elelemaan suloisten gekkojen kanssa :)

Huomenna taas lisaa...

Paivat 64 ja 65: Chiang Mai -> Bangkok

Viimeinen paiva Chiang Maissa meni ihan mukavasti, latailtiin akkuja ja nukuttiin pitkaan. Syotiin pariin otteeseen ja kierreltiin vahan syrjakujien putiikkeja. Heidille tarttui mukaan pari huivia, yhteishintaan 2e. Tarkalleen sama huivi kuulemma maksaa Vero Modassa 16e. No, kuitenkin, juna lahti asemalta 16.30 ja kerettiin tuk-tukilla paikalle ihan hyvissa ajoin.

Siina sitten muutama minuutti aikataulusta myohassa lahdettiin liikeneteseen ja kerettiinkin tuksutella joku puolitoista tuntia, kunnes junan kone levisi ja ilmeisesti tilasivat uuden veturin. Kaikenlisaksi meidan makuupaikat oli aivan vaunun paassa, oven vieressa...ja ovi oli rikki joten melu oli melkoinen. Kaikesta huolimatta saatiin kuitenkin unta jollain tapaa ja herailtiin siina seitseman-kahdeksan aikoihin. Junan piti saapua 3 tuntia myohassa Bangkokiin, eli noin 9.30. Saavuttiin kuitenkin perille klo 11.15 kun alkuperainen aika oli 06.30. Eli sellainen vajaa 19 tuntia hurahti junassa. Nalka alkoi loppuajasta kiristaa hermoja mutta nyt ollaan turvallisesti Bangkokin vakiohostellissa ja ruokaakin on mahassa. Nyt pitanee varata vaan huomisen matka Koh Changin saarelle, joka kestanee noin kuutisen tuntia. Siella sitten loikoillaan melkein koko loppuaika....tarkoitus olisi tulla Bangkokiin perjantaina ja suunnata kohti Suomea sunnuntai-maanantai valisena yona.

Tama paiva menee varmaan toipuessa tuosta suorastaan vittumaisesta junamatkasta, katsoo jos jaksaa jotakin tehda. Mutta nyt suihkuun ja vahan siistiytymaan...

Paiva 63: Chiang Mai

Eilinen paiva meni vaihteeksi ihan leppoisasti. Aamulla herailtiin kaikessa rauhassa, maksettiin huoneen 'vuokra' ja hiippailtiin aamupalalle laheiseen katuraflaan. Itse soin jotakin thaisapuskaa (aamupalaksi! riisi ja kana ovat itseasiassa ihan maistuva yhdistelma aamulla, heti kun niihin tottuu) ja heidi otti jotain lansimaalaisempaa tavaraa. Tessa liittyi meidan seuraan ja alettiin kappailla kohti kaupungin laitaa, josta oli tarkoitus ottaa kyyti laheisen vuoren kupeelle: Doi Suthepin temppeliin. Hamaraperaisen oloinen taksikuski viittoili meille ja pienen hintakamppailun jalkeen paastiin lava-autosta rakennetun taksin kyytiin. Melko mutkikkaan puolituntisen jalkeen paastiin temppelin eteen, maksettiin noin euro taksikyydista ja lahdettiin tutkimaan mita temppeli piti sisallansa...

...ja ensimmaisena olikin edessa ainakin parisataa rappusta, jonka jalkeen paastiin sisalle. Turisteja parveili melkoisesti, mutta ei laheskaan niin paljoa kuin esim. Bangkokin Grand Palacessa. Yhden euron lahjoituksella paasi temppeliin sisalle ja ihailtiin taas upeita koristeluja, mahtavaa nakoalaa ja (turisteista huolimatta) sereenisen rauhallista ilmapiiria. Temppeli oli rakennettu alunperin joskus 1300-luvulla, joten aika vanhasta paikasta on kyse. Itse ostin paikasta pienen Buddhalaisuuteen liittyvan kirjan, jonka luin eilen jo lapi. Mielenkiintoista tekstia, vaikka lansimaalaiselle kirjassa selitetyt tavat ja uskomukset ovat ehka hieman ylitseampuvia.

Kun temppeli oli kierrelty kyseltiin kyytia vuoren huipulla olevaan kansallispuistoon. Kyyti olisi kuitenkin maksanut monta euroa ja matkaa oli temppelilta viela 20km...tie oli siis erittain mutkikas ja siina vaiheessa ajattelin etta parempi passata, koska huono olo tuli jo temppelille ajellessa. Alastulo oli viela pahempi. Lahdettiin sitten kolmestaan huvikseen kavelemaan mutkikasta vuoristotieta alas, ihaillen maisemia ja vilkutellen vastaantuleville autoille. Kolmisen kilometria kaveltiin alas ja sitten hypattiin taksin kyytiin ja takaisin kaupunkiin.

Kello kaantyilikin jo myohaiselle iltapaivalle joten lahdettiin hotellille vahan siistiytymaan. Siita suunnistettiin kaupungin keskustaan illallistamaan. Pitkan etsiskelyn jalkeen loydettiin mukava ja kohtuuhintainen ravintola, joka tarjoili meksikolaistyyppista ruokaa. Heidi otti kanasalaattia, Tessa veteli nacholautasen ja itse riipaisin ison burgerin. Kaytiin viela vahan kiertelemassa yomarkkinoilla ja tehtiin jotain ihan pienia ostoksia. Lopulta ajeltiin tuk-tukilla takaisin majapaikkaan ja kaytiin viereisessa pubissa juomassa jaahyvaisdrinkit, silla Tessa jatkoi tana aamuna matkaa pohjoiseen ja me lahdetaan takaisin Bangkokiin. Lopulta yomyohaan paastiin nukkumaan...

...ja tanaan nukuttiin makeasti ja pitkaan. Lahdetaan viela luultavasti tutustumaan kaupungin pieniin ja kapeisiin sivukujiin jotka pursuavat pienia putiikkeja ja muita kauppoja. Kaupunki on myos pullollaan vanhoja ja kauniita temppeleita joten niitakin keretaan viela varmasti nahda. Mutta nyt talta eraa Adios! Seuraavan kerran sitten terveisia Bangkokista...(jalleen kerran)

Paiva 62: Chiang Mai

Nyt ollaan sitten amatooreja thaikokkeja :) osataan valmistaa ulkoa ainakin kolme erilaista thai- ruokaa. Kokkikurssi sijaitsi tuossa noin 500 metrin paassa meidan hotellilta. Yhdessa ryhmassa oli aina 6 henkea. Meidan lisaksi meidan seurana oli kaksi tyttoa Belgiasta ja kaksi tyttoa Englannista. Paiva sujui melko nopsaan ja ei ne rahat tainnu hukkaan menna :)

Ensimmaiseksi tehtiin Phad Thai, eli siis nuudeleita, kanaa ja kasviksia sekaisin ja se on siina. Seuraavaksi kokeiltiin tehdaan kalasalaattia, jossa kala ensin uppopaistettiin. Lisaksi tehtiin joku rapukeitto. Sitten pidettiin melkein tunnin mittainen tauko ja jatkettiin kokkausta. Vuorossa oli Green curry chicken riisin kanssa ja jalkiruoaksi jotain water chestnut whit coconut milk, joista jalkimmainen oli itseasiassa melko pahaa :) Mutta paaosin ruoat onnistui kaikilla tosi hyvin ja ihan oltiin tyytyvaisia omiin taidonnaytteisiin.

Oppaana meilla oli Tom. Varsin mukava kaveri ja puhui hyvaa englantia. Kurssi oli sinallaan helppo, koska meidan ei tarvinnut missaan vaiheessa siivota omia jalkiamme :) Aamulla kaytiin ensimmaiseksi torilla ostelemassa ruokatarvikkeita ja siina samalla saatiin parempaa tietoa thaimaalaisista ruoka-aineksista. Sitten vain kokkailtiin oppaan johdolla ja syotiin ja kokkailtiin taas ja syotiin taas jne...:) Mukaan saatiin sellainen pieni reseptivihko, josta loytyy ne kaikkein tavallisimmat thai-ruoat.

Iltapaivalla sitten Perttu kavi taas pulikoimassa tuossa jaatavassa uima-altaassa ja siita sitten pikku hiljaa lahdettiin kohti rautatie-asemaa. Kaytiin nimittain ostamassa junaliput Bangkokiin. 
Lahto on lauantaina klo 16.30 ja perilla Bangkokissa ollaan seuraavana aamuna klo 06.40. Myohempi juna olisi kylla otettu, mutta kun ei ollut enaa vapaita paikkoja :( Bangkokista sitten katsotaan minne edetaan, mutta siis jonnekin lampimaan :)

Nyt sitten illalla vietettiin muutama tunti tuolla night bazaarilla, eli yomarkkinoilla. Siina on kylla juuri turisteille tehty paikka :) mutta ihan kivaa kuitenkin oli. Mukaan ei lahteny paljoa, mutta sitakin suuremmalla syylla kaytiin herkuttelemassa Pertun kanssa ihan tajuttoman kalliilla jaateloannoksilla :) Hinta oli yhteensa jotain 600 bahtia, eli 12 euroa. Mutta siis, olihan ne aika hienot annokset ja kerrankos sita reissullansa....;) Jotain pienta suolaista oli kylla pakko syoda kanssa, vaikka oltiinkin koko paiva ruoan parissa. Ei me siella kurssilla kuitenkaan niiiiiiiiin paljon syoty :)

Huomisesta ei viela tiedeta, etta mita tehdaan. Ehkapa kaydaan katsomassa jotain temppelia kenties ja vieraillaan luonnonpuistossa. Mutta kirjoitellaan huomenna taas lisaa :)

Ai niin, tarkistettiin tuo lampotila juttu, niin saatiin tietaa, etta puolen yon jalkeen lampotila laskee taalla 10 asteeseen, joten kesa on todellakin tuolla etelampana :)

Paiva 61: Chiang Mai

Eli eilinen meni ihan leppoisasti. Noin yhdentoista maissa kaytiin kiertelemassa tuota kasityolaiskylaa joka on noin reilun kymmenen kilometrin paassa tasta majapaikasta. Kyseessa oli siis aivan kasitysteni vastainen moderni kyla. Alue oli tavallaan kasityoteollisuus-aluetta, jossa oli monia tehtaita joissa ihmiset tekivat kasityona silkkia, koruja, huonekaluja, sateenvarjoja ja ties mita. Vaikuttavin kaikista oli ehka tuo puuteollisuus, ukot kaivertelivat taltalla ja vasaralla tiikkipuuhun mita uskomattomampia kuvioita. Ison (noin 2,5m x 1m) seinakoristeen kaivertamiseen menee yhdelta miehelta noin vuosi, mutta jalki on aivan upeaa. Elefantit, viidakko ja asumukset on kaiverrettu puuhun todella tarkasti ja vielapa kolmiulotteisesti. Eras mies esitteli meille tauluun kaiverrettua koppia, jonka sisalle oli kaivertanut kanan. Sateenvarjoja tekevat kaverit maalaavat muuten varjonsa kasin, ja mahdollisuus oli maalata hienoja kuvioita mihin tahansa vaatekappaleeseen pienta maksua vastaan.

Muutama tunti vierahti katsellessa kadentaitoja (ja lopputuloksia) josta sitten syomaan lounasta ja lepailemaan hetkeksi. Kavin taas virkistaytymassa mukavan viileassa uima-altaassa. Illemmalla lahdettiin sitten Tuk-tukilla kohti yomarkkina-aluetta, jonne on kuulemma viela pakko paasta uudestaan. Kaikennakoista halpaa ja halvempaa tavaraa oli tarjolla, osa jopa ihan laadukasta paikallista kamaa joka on Bangkokissa huomattavasti kalliimpaa...

Illan kohokohtana suunnistettiin Chiang Main stadiumille katsomaan thainyrkkeilya...ostettiin eturivin paikat alennuksella hotellin mukavalta tadilta, joka tunsi jonkun paikan tyontekijoista. Meikalaisen mielesta ihan mielenkiintoista oli tuo paikallinen urheilu, mita on itsekkin tullut joskus kokeiltua. Illan ensimmaiset matsit alkavat aina kokemattomammista ja nousevat 'kovempiin' matseihin. Vaikka ehka illan rumin tyrmays nahtiin ekassa ottelussa kun teini-ikainen kakara sai vastustajan polvesta otsaan ja pyortya pamahti kertalaakista. Illan kohokohtana (ainakin paikallisille) oli varmasti Thaimaa vs. Burma ottelu jossa kaksi 56-kiloista melko taitavaa pikkumiesta hakkasivat ja potkivat toisiaan. Koko illassa oli 7 matsia joista katsottiin 6. Heidia ei niin homma napannut, mutta itse mietiskelin lahtevani perjantaina stadiumille, tiedossa olisi kovemman tason thainyrkkeilya....paljain kasin :)

Viiden minuutin paasta kuitenkin thai-kokkikurssille joka kestaa iltapaivalle asti. Toivottavasti opitaan jotain....ja kirjoitellaan myohemmin lisaa.

Paiva 60: Chiang Mai

Rankka paiva pitkasta aikaa. Oikeastaan ei edes ollut kovin rankka, mutta 14 tunnin junamatka alkaa jossain vaiheessa hieman uuvuttaa. Kuitenkin, onneksi junassa sai melko hyvin nukuttua ja aamulla juna oli yllatyksena hieman etuajassa saapuessaan Chiang Maihin. Siita sitten taksilla etsimaan majapaikkaa. Ensin kokeiltiin Julie Guesthousea, jota on kehuttu Lonely Planetissa. Paikka oli taynna, joten seuraavaksi kokeiltiin S.K Guesthousea ja taalla sitten tarppasi. Chiang Maissa majoitus on paljon edullisempaa kuin esimerkiksi Bangkokissa. Kahden hengen huone tuulettimella (ilmastointia ei tarvitse taalla) ja omalla kylpparilla maksaa taalla 400 bahtia, eli 8 euroa. Hotelli on tosi viihtyisan nakoinen ja taalla on myos sisapihalla iso uima-allas, jossa on tosin ihan jarkyttavan kylmaa vetta :)

Kuitenkin, kun oltiin saatu huone meille niin hetken paasta lahdettiin sitten katselemaan ymparillemme. Kaytiin syomassa meksikolaisessa ravintolassa ja ruoka oli hyvaa. Huomattiin myos, etta Chiang Mai on paljon enemman lansimaalaisempi esim. ravintoloiden suhteen, kuin Bangkok. Taalla on monta erilaista meksikolaista ravintolaa, kun esimerkiksi Bangkokissa ei nahty ainuttakaan. Aika hassua, kun voisi luulla etta tama on paikkana kaikista eniten thaimaalainen kuin muut paikat etelampana.

Kierreltiin viela muutama tunti ja tehtiin pienia ostoksia :) Sitten kaveltiin takaisin hotellille ja kaytiin testaamassa uima-allas. Ja siis voin suoraan sanoa, etta missaan ei ole koko reissun aikana ollut yhta kylmaa vetta kuin tuossa altaassa :) Hyrrrrr...siita sitten akkia kuumaan suihkuun ja laittautumaan. Illalla kaytiin viela kaupungilla kavelemassa jo yritettiin loytaa kuuluisat yomarkkinat. Ihan varma en ole, etta loydettiinko ne markkinat, mitka oli tarkoitus loytaa vai jotkut ihan muut :) no, markkinat kuin markkinat, halpaa oli ja jotain sita lahti taas mukaan. Pertulle paita (2 euroa), itselle vyo (1 euron), huivi (1 euron) ja pertulle kello (2 euroa). Sittenpa kello laheni jo kymmenta ja painuttiin pehkuihin. Ihan ihmeellinen unirytmi on tullut, kun nukkumaan mennaan jo kymmenelta ja aamulla herataan jo klo 7.00. Kun siis lomallahan pitaisi nukkua joka aamu tuonne klo 10.00 :)

Nyt sitten ollaan puolen tunnin paasta lahdossa katsomaan yhta kasityopaikka ja varmaankin vieraillaan elaintarhassa, jossa on myos pandoja :) Pertulla oli nuha pari paivaa sitten ja minulla on nyt. Toivotaan vaan ettei tauti pahene ja pystyy nauttimaan tasta loppuajastakin. Chiang Mai on yllataen kylma paikka verrattuna noihin aurinkoisille rannoille. Paivalla taallakin lampoa riittaa ihan yllin kyllin, mutta illalla taalla meinaa palella. Ulkona on lamminta 18 astetta :) Mutta taallahan on talvi parhaillaan menossa ja sen huomaa, kun paikalliset kulkee varhain aamulla ja sitten taas illalla toppatakin paalla :) mutta siis kirjoitellaan myohemmin lisaa taas :)

p.s. hyva etta paketti tuli perille, meinasin jo saikahtaa :p

Paiva 59: Bangkok -> Chiang Mai

Nyt on sitten kayty katsomassa Bangkokin pakolliset nahtavyydet, eli Grand Palace ja Makaava Buddha. Grand Palace on siis tuollaisen pienen smaragdibuddhan ymparille rakennettu jumalattoman kokoinen temppelialue johon kuuluu ties mita toinen toistaan hienompaa rakennusta ja temppelia. Koska se on Bangkokin suosituin nahtavyys, tarkoittaa se myos jumalatonta laumaa tursteja ja ihmisia jotka haluavat hyotya rahallisesti naista turisteista, lahinna huijaamalla. Lahdettiin kavelemaan tuonne Grand Palaceen, matkaan menee taalta majatalolta noin vartti. Matkalla moni tyyppi sanoi etta "no no, Grand Palace is closed, come with me, I'll take you to another temple"...ehka yleisin huijaus, Tuk-Tuk kuskit haluavat vaan tyhmilta turisteilta helppoa rahaa. Grand Palace on auki joka paiva. Inhottavampi tapaus oli ehka kolmen hengen lauma jotka tulivat siemenien kanssa ja laittoivat niita meidan kateemme ja sanoivat etta syottakaa noita lintuja, se tuottaa hyvaa onnea. Oltiin koko ajan etta 'ei ei ei, ei kiinnosta, menkaa pois' mutta nama tyypit vain tyontavat siemenia kateen ja viskaavat ne kaytannossa meidan puolesta. Sitten sanottiin etta kiitos vaan ja lahdetaan kavelemaan niin nama mulkerot kehtaavat rueta pyytamaan rahaa (160 bahtia) muutamasta siemenesta, vaikkei niita edes haluttu. Siina vaiheessa paloi pinna ja Heidikin suuttui ensimmaista kertaa tosissaan. No, paastiin kuitenkin turvallisesti perille palatsiin jossa haahuiltiin pari tuntia ja haivyttiin katsomaan makaava buddha...

...joka olikin paljon miellyttavampi kokemus. Paasylippu oli 50 bahtia ja kaikki menee suoraan temppelin kunnostukseen. Turisteja ei ollut niin paljoa ja tuo 'makaava buddha' olikin melko hieno. Ilmeisesti se on koko maailman suurin makaava buddhan kuva, varmaa noin 30 metria pitka ja ties miten monta metria korkea kullattu kuvatus. Kuvia laitellaan kun keretaan.

Iltapaivalla jatkettiin kohti Dusit Zoota, joka oli enemmankin puisto kuin elaintarha. Kuninkaan asuinpaikkaa vastapaata sijaitseva elaintarha oli sinansa erittain rauhallinen ja ilmapiiriltaan viihtyisa. Ihmisiakaan ei ollut paljoa ja lippu maksoi vaivaiset sata bahtia (2e). Paikasta loytyi tiikereita, valkoisia tiikereita, apinoita, leijonia, karhuja, kirahveja, kaarmeita....melkein kaikkea mita mieleen tulee. Harmittamaan jai ainoastaan elainten olosuhteet vaihtelevan kokoisissa (pienissa) hakeissa. Nyt kun on tottunut nakemaan elaimia vapaana niin kavi vahan saaliksi muutaman nelion hakeissa makaavia elaimia. Kuitenkin, tutkiskeltiin paikkaa pari tuntia ja takaisin hotellille. Pakattiin kamat ja syotiin asken paivallista, nyt odotellaan sitten juna-asemalle lahtoa. Juna lahtee paikallista aikaa 19.35 ja on perilla seuraavana paivana 09:30 joten muutama tunti menee matkustamiseen. Meilla on kuitenkin makuupaikat joten ei hataa. Kirjoitellaan huomenna lisaa, kunhan perille paastaan...

Paiva 58: Bangkok

Yksi paiva lisaa Bangkokissa. Tanaan kaytiin sitten tsekkaamassa ne kuuluisat viikonloppumarkkinat, eli Chatuchakin markkinat, jotka o muuten maailman suurimmat markkinat. Alueella on kokoa yli neliokilometri ja kojuja sielta loytyy yli 15 000 kpl. Eli siis on sanomattakin selvaa, ettei yhden paivan aikana kerkea todellakaan kaikkea nakemaan :)

Aamulla herailtiin ihan kaikessa rauhassa ja nautittiin hyva aamupala. Sen jalkeen kaytiin verestamassa tuk tukin kyytia. Tessa ei ole viela toistaiseksi koskaan ollut tuk tuk:n kyydissa, joten pitaahan se kokeilla :) Sen verran oli oppi mennyt kuitenkin perille, etta sanottiin kuskille, etta halutaan pysahtya vain yhden kerran koko matkan aikana, eika siis viittakymmenta kertaa niinkuin silloin ensimmaisella kerralla :p Kaytiin siis katsomassa joku koruliike ja jatkettiin matkaa Siam Squerille. Taalta sitten skytrainilla viikonloppumarkkinoille. Markkina-alue on todellakin iso ja kojut on ihan vieri vieressa. Myytavana oli vaatteita, ruokaa, huonekaluja, lemmikkeja (etenkin suloiset koiranpennut oli aivan ihania :), koruja, silkkia, erilaisia liinavaatteita, laukkuja, tauluja jne. Kaikkea ei siis keretty nakemaan, mutta kuitenkin jotain. Ihme kylla, mutta tama reissu yllatti sinallaan, koska rahaa ei oikeastaan kulunut kuin muutama euro. Perttu osti repun, mina koruja ja jotain muuta pienta. Liekko syyna tavaran paljous, etta on oikeasti vaikea paattaa mita haluaa, vai sitten se, etta paikalla oli ihan jarkyttavan paljon vakea eli siis tungosta. Toisaalta ihan hyva vaan, vaikka nyt matkan loppuvaiheen haamottaessa ei oikein tarvitse enaa elaa niin tiukasti.

Muutama tunti markkinoilla ja oltiin kypsia lahtemaan jo pois. Ehdottomasti paras aika on menna ihan aamulla. Me menimme siina klo 12.00 jalkeen, joten kuumuus ja vaen paljous ei helpottanut oloa. Tasta siis jatkoimme takaisin ydinkeskustaan skytrainilla. Paatettiin sitten kayda huvin vuoksi katsomassa millainen on Bangkokin Sea World. Lipuilla oli hintaa 750 bahtia, eli 15 euroa, mika on siis paljon, mutta kun nyt ei kerta paivalla mennyt rahaa oikein mihinkaan niin miksikas ei...Heti ensimmaiseksi huomasi sen, etta paikan laittamiseen oli laitettu aika hulppeasti rahaa. Esilla oli erilaisia merenelavia, jotka siis oikeastaan nahtiin jo Langkawilla. Jotain erikoista kuitenkin koettiin, silla nahtiin ekaa kertaa isoja hai kaloja, paastiin koskettamaan pythonia (joka tuntui siis aivan kammottavalle, hyi!), silitettiin ihan oikeaa meritahtea( se oli vedessa ja laitettiin vaan kasi sinne veteen ja kosketettiin sita) seka nahtiin huippuhieno 4D -elokuva. Oikeasti tuo elokuva oli kylla paskin mita ollaan ikina nahty :) Kesto oli 15 minuuttia, se oli animaatio apollo 11 lennosta kuuhun (miten se liittyy meri -teemaan??), penkit heilui vahan ja valilla tuli jotain ilmaa kasvoille ja sitten oli nama huiput lasit, joiden ansiosta elokuva naytti puoliksi sotkuiselta :D taattua laatua siis!

No, taman reissun jalkeen lahdettiinkin takaisin hotellille ja kohta puoliin mennaan nukkumaan. Huomenna viela paiva Bangkokin sykkeessa ja sitten , onneksi, lahdetaan rentoutumaan Chiang Maihin :) huomenna siis lisaa...

Perttu laittoi viela muutaman uuden kuvan, kaykaahan katsomassa :)

Paiva 57: Bangkok -> Kambodza -> Bangkok

(Kirjoitan eilisesta koska oltiin illalla liian vasyneita kirjoittamaan. Myos kuvia on lisatty matka-albumiin)

Eli aamulla herattiin ajoissa, klo 06.30. Selviydyttiin puolen tunnin sisalla aamupalalle ja vetastiin nopeasti huiviin myslia, jogurttia, munia, pekonia ja muuta perushuttua. Ennen puoli kahdeksaa napattiin taksi ja pyydettiin ajamaan Siam Paragonin eteen, jossa sijaitsee lahin SkyTrain-asema (Skytrain on siis yksi Bangkokin julkisista kulkuvalineista, vahan niinkuin metro, mutta liikkuu liikenteen ylapuolella) ja siita jatkettiin skytrainilla Ekkamain bussiasemalle jossa odotti bussi Kambodzan rajalle. Koska pelattiin varman paalle ja lahdettiin todella ajoissa, oltiin perilla todella ajoissa. Nimittain oli lauantaipaiva ja ruuhkia ei juurikaan ollut, joten samaan matkaan mihin viimeksi meni taksilla puolitoista tuntia, meni nyt 15 minuuttia. Oltiin siis perilla vahan ennen kahdeksaa ja bussi lahti 09.30. No katseltiin vahan ymparillemme, tehtiin tarvittavat paperityot viisumia varten ja ostettiin matkaevasta.

Matkaan paastiin aikataulun mukaisesti. Bussi oli uudenkarhea mukava bussi, jossa naytettiin elokuvia koko matkan ajan, tarjoiltiin lounas jne. Tie ei vaan ollut mikaan mahtava, ilmeisesti nuo itaan suuntautuvat tiet ovat aika vanhaa perua silla valtatietkin on pirun pomppuisia. Onneksi tuli nappailtua matkapahoinvointilaake aamulla. Rajalla kaytiin leimauttamassa passit ulos thaimaasta, odoteltiin 15 minuuttia leimoja Kambodzan puolelta ja takaisin Thaimaahan. Odotellessa ostin verovapaasti pullon finlandiavodkaa, koska hyvia viskeja ei ollut tarjolla. Kaikki oli niin halpaa etta jotain teki mieli ostaa matkan varrelle :) Litran leka maksoi muutaman euron.

Siita sitten sama matka takaisin. Takaisin Bangkokissa oltiin 18.30 ja siita sama matka skytrainilla ja taksilla takaisin hotellille. 'Kotona' oltiin ehka joskus puoli kahdeksan aikoihin. Tessa odotteli meita tassa hostellin alakerrassa olevassa ravintolassa ja syotiin yhdessa paljon odotettua illallista. Siita jatkettiin joen varteen katsomaan paikallisten festivaalia joka on aina marraskuussa tayden kuun aikaan. Juhlan nimi on Loikathong (en tieda kirjoitinko oikein) ja paikalliset laskevat erilaisia kynttiloin ja suitsukkein koristeltuja seppeleita jokeen virran vietavaksi ja nain lahettavat kaikki pahat sanomiset ja syyllisyyden tunteen pois. Oltiin vaan valitettavan myohassa ja seppeleita ei enaa juurikaan nakynyt, mutta laskettiin kaikesta huolimatta omat seppeleet jokeen. Voitte muuten kuvitella miten paljon roskaa tulee kun vaikkapa puoli miljoonaa ihmista laskee tuollaisen seppeleen kaupungin halki kulkevaan jokeen. Mutta eipa tunnu paljon puhtaanapitolaitosta kiinnostavan :) Thaimaalaiset suhtautuvat muutenkin lahes kaikkeen aika hallavalia-asenteella. Esimerkiksi tuon liikenteen suhteen: Jos joku kuninkaallisesta perheesta lahtee liikkeelle, kaikki liikenne pysahtyy. Liikennevalot nayttaa vain punaista ja teiden varsilla olevat tullit ei paasta ketaan lapi. Reitti raivataan ainoastaan kuninkaallisille...ja kukaan ei valita koska nehan on sentaan kuninkaallisia. Liikenne voi olla tuon takia joskus jumissa kolmekin tuntia. 5. joulukuuta onkin kuninkaan syntymapaiva ja liikenne on kuulemma jumissa pari edeltavaa paivaa ja pari sen jalkeista paivaa. Kuningas tayttaa muuten 80 vuotta ja on ollut vallassa yli 60 vuotta, etta tulossa on melkoiset kekkerit.

Tanaan lahdetaan kuitenkin katsomaan Chatuchakin viikonloppumarkkinoita, josta pitaisi loytya yli 15 000 erilaista kojua ja kauppaa...ja kaikkea on kaupan. Kaydaan siis ihmettelemassa mita sielta loytyy :)

Päivä 56: Kanchanaburi - Bangkok

(Lisailtiin nyt vasta kolmen viime paivan tapahtumat tanne paivakirjaan)

Aamulla saatiin nukkua pitkään, peräti puoli yhdeksään, vaikkakin kaikki nousivat jo kahdeksalta. Rauhassa saatiin syödä aamupala ja siinä samalla juteltiin yhden amerikkalaisen parinkunnan kanssa. Oikeastaan matkustettiin koko päivä heidän kanssaan ja ihan mukavaa oli.

Ensimmäiseksi ohjelmassa oli Bamboo rafting, eli kuljimme jokea pitkin isolla bambu-lautalla. Erittäin rentouttava ja mukava kokemus. Maisemat oli hienoja ja halutessaan pystyi myös uimaan joessa. Tämän jälkeen lähdimme kohti elefantti farmia. Ratsastimme elefanttien selässä noin tunnin verran ja halutessaan sai myös itse hypätä ohjaajan paikalle. Eli siis elefantti ratsastuksessa yksi opas istuu elefantin niskan päällä ja ohjaa jaloillaan, käsillään ja huudoillaan elefanttia. Perttu tunsi olonsa hieman flunssaiseksi eikä halunnut kokeilla istua ohjaajan paikalla. Minä taas pienen harkinnan jälkeen uskaltauduin haasteeseen ja siinähän tuo meni. Vähän matkaa kokeilin ohjailla elefanttia, mutta liekö vika elefantin iässä ( ikää norsulla oli jotain 49 vuotta) vai ohjaajassa, kun ei meinattu millään pysyä muiden perässä J Suloisia ja etenkin isoja otuksia. Harmittaa vain suunnattomasti se, että oppainamme olleet lapset (iältään 10-17 -vuotiaita) pyytävät jo nyt rahaa jokaisesta asiasta. Oppivat siis varhaisessa iässä ottamaan turisteilta rahat pois. Lopuksi saatiin vielä syöttää elefanteille banaaneita. Tessalta meinasivat viedä käden mennessään.

Tämän jälkeen käytiin katsomassa vielä yksi vesiputous. Melko turistipaikka, ihan niin kuin kaikki muutkin paikat tähän mennessä. Ostettiin siellä eräästä kojusta paikallisia herkkuja, eli suolattuja banaanilastuja sekä makeita banaanilastuja. Tämän jälkeen taas syömään, ja siitä sitten lähdettiin minibussilla kohti Bangkokia. Bangkokiin saavuttiin tuossa pari tuntia sitten. Pertulle taitaa olla flunssa tulossa, mutta toivotaan parasta, etta pysyisi kunnossa. Huomenna lahdetaan sitten uudestaan yrittamaan sita Kambodian reissua. Eli yritetaan aikaisemmin lahtea liikenteeseen ja menna puolet matkasta sky trainilla. Toivottavasti onnistuu...:) mutta huomenna taas lisaa kuulumisia...

Päivä 55: Kanchanaburi

Jaksettiin herätä aamulla ihan oikeaan aikaan eli klo 7.00. Syötiin englantilainen aamupala, ja siitä sitten jatkettiin matkaa kohti Erawan Waterfallia. Tuolla siis sijaitsee 7 hienoa vesiputousta ja matkaa viimeiselle putoukselle on noin 2,5 km. Kaunista oli, aivan kuin jossain satumetsässä olisi kuljeskellut. Ei olisi ikinä uskonut, että maailmasta löytyy jotain vastaavaa, mutta niin sitä vain löytyy. Harmi vain ettei muistettu ottaa uikkareita mukaan, sillä usealla vesiputouksella olisi ollut hyvä mahdollisuus myös uida. Muutama tunti vierähti nopeasti liikunnan merkeissä ja kivaa oli. Jonkun verran oli turisteja liikenteessä ja etenkin venäläisiä. Reitti oli aluksi helppo kulkuinen, mutta loppua kohden portaita tuli enemmän ja paikoitellen oli melko liukasta, joten sai katsoa eteensä koko ajan.

Tämän liikunta suorituksen jälkeen lähdettiin syömään lounasta samaan paikkaan, missä syötiin tulleille ihmisille ja sen jälkeen lähdettiinkin sitten kohti kuuluisaa Tiikeri temppeliä. Ihan aluksi pitää kertoa, että paikka oli pettymys ja selvästi turisteille tehty kohde. Hyvä että saatiin parkkipaikalta tilaa meidän superhienolle lava-autolle, jonka kyydissä kaikki matkat muuten tehdään täällä J. Paikan perustajana on eräs munkki ja tämä tiikereiden orpokoti on ollut toiminnassa vuodesta 1993 lähtien. Ensimmäiseksi menimme katsomaan tiikereitä, jotka siis oppaiden mukaan "nukkuivat" päiväsaikaan, joten turistit pystyivät menemään ja silittämään niitä ilman mitään pelkoa. Varmasti 90% paikalla olleista on sitä mieltä, että nämä tiikerit olivat täysin huumattuina. Paikan työntekijät kun siirtelivät tiikereitä vähän miten sattui ja yhden tiikerin ympärillä pyöri aina 10 ihmistä yhtä aikaa. Tiikereitä oli kaiken kaikkiaan täällä tiikeri kanjonissa 6 ja pennut olivat erikseen toisessa paikassa. Toisaalta tuntui kamalan pahalta mennä muiden turistien tapaan silittämään tiikereitä, mutta toisaalta kun nyt kerta tänne asti on tultu näkemään tämä niin...

Olihan se ihan hienoa koskettaa oikeaa, huumattua, tiikeriä. Tämän session jälkeen jatkoimme matkaa eteenpäin pois kanjonista. Lähellä kanjonia oli ikään kuin farmi, jossa eläimet ei suinkaan ollut häkeissä, vaan ne juoksentelivat turistien mukana. Nähtiin kanoja, kukkoja, bambeja, jakkeja, villisikoja sekä riikinkukkoja. Eläimet olivat erittäin kesyjä, sillä esimerkiksi ihan helposti pystyi silittämään bambia ja antamaan sille ruokaa. Alueella oli myös sellainen aidattu alue, jossa oli kome tiikerin pentua. Pennut olivat melko vaarattomia ja turistit pystyivät halutessaan ottamaan tiikerin pennun syliin. Pennut eivät tosin näyttäneet nauttivat tilanteesta yhtään L Itse en edes kehdannut yrittää ottaa pentua syliin, sillä kuulosti muutenkin kauhealta kun ne sätkivät ja "itkivät" muiden turistien sylissä. Mutta toisaalta pennuista sai otettua melko hyvin kuvia ja oli ihan kiva silittää ei-huumattua tikrua. Parituntinen paikanpäällä taisi vierähtää ja siitäpä sitten lähdettiinkin illastamaan tuttuun paikkaan.
Ruoka ei nyt ollut parasta mahdollista, mutta kunhan oli jotain mahan täytettä. Siitä sitten siirtyminen omiin kelluviin huoneisiin ja yksille olusille. Ajoissa nukkumaan ja valmistautumaan seuraavaan päivään.

Päivä 54: Bangkok – Kanchanaburi

Aamulla heräiltiin aikaisin, aivan liian aikaisin. Kello oli 6 kun piti sängystä ryömiä pois. Siitä sitten aamupalalle, jonka jälkeen minibussi haki meidät kahdeksalta meidan hostellin edestä. Kun bussi oli täynnä lähdettiin sitten viimein kohti Kanchanaburia. Aikaa matkustamiseen meni noin 2 tuntia.

Ensimmäinen pysäkkimme oli hautausmaa, jossa oli toisen maailman sodan aikaan kuolleita sotavankeja mm. Englannista, Hollannista ja Thaimaasta. Siitä jatkoimme matkaa sitten toisen maailman sodan aikaiseen museoon, sekä kävimme katsomassa Death Railwayn eli suomeksi kuoleman rautatie. Tämä rautatie siis rakennettiin japanilaisten pakottamana, jotta heidän olisi ollut helpompi kuljettaa varusteitaan Burmaan ja näin ollen helpottaa hyökkäystä Intiaan. Tämän jälkeen matka jatkui yhdelle rautatie-asemalle, josta nousimme junaan, joka siis kulki tuota kyseistä rautatietä pitkin. Vajaan tunnin mittaisen junamatkan kohokohdaksi nousi puinen silta Kwai-joen yli. Näkymät olivat todella hienot ja ihmiset kurkottelivat kameroidensa kanssa ikkunoista tavoitellessaan sitä täydellistä valokuvaa.

Kun selvittiin rautatiematkasta, jatkettiin pienelle kelluvalle lautalle syömään lounasta. Kanaa hapanimeläkastikkeessa ja muuta perus thaipöperöä oli tarjolla ja ihan hyvin maittoi. Syöpöttelyn jälkeen matka jatkui lava-auton kyydissä kohti Hellfire Pass –museota. Tutustuttiin siinä ehkä puolen tunnin ajan maailman vittumaisimman rautatien rakennukseen. Tilanne oli hyvin sama kuin Death Railwayta rakennettaessa, mutta aikataulu ja maasto olivat paljon hankalammat. Kalliota piti räjäyttää ja raivata runsain mitoin. Yli 100 000 sotavankia ja aasialaista pakkotyöläistä kuoli työtä tehdessään. Eikä rautatie ikinä valmistunut aikataulussaan. Käytiin kävelemässä tuota vaivalla rakennettua reittiä pitkin noin 2.5 kilometriä. Maisemat olivat paikoitellen erittäin upeat, vaikka paikalla olikin surullinen menneisyys.

Patikoinnin jälkeen suunnattiin takaisin lounaspaikalle ja syötiin valitettavan pahanmakuinen päivällinen johon sisältyi riisiä, tofua ja pahanmakuista kanakastiketta (joka oli varmaankin sitrusruoholla maustettua) sekä jälkiruoaksi mielenkiintoista pomeran –hedelmää (joka näytti ja maistui greipin ja appelsiinin sekoitukselta) ja banaania. Syönnin ja parin singhan jälkeen jatkettiin pitkähäntäveneellä matkaa tänne majoituspaikalle, joka on siis kelluva hotelli. Meillä on kiva pikku huone, jossa on ilmastointi, oma vessa ja ties mitä. Käytiin beer-cornerissa juomassa parit isot oluet ja tutustumassa muihin kanssamatkustajiin. Tavattiin mukava ranskalainen pariskunta ja neljä omaperäistä slovenialaista jätkää. Huomenna olisi sitten tarkoitus selvitä 07.30 aamupalalle ja kahdeksalta kohti Erawanin vesiputouksia ja tiikeritemppeliä….

Paiva 53: Melkein Kambodzassa

...Melkein, muttei kuitenkaan. Tarkoitushan oli siis lahtea hakemaan leimaa passiin Kambodzan rajalta tanaan. Bussi tuonne lahti klo 09.30 tuolta itaisen bussiterminaalin vieresta joka on toisella puolella Bangkokin keskustaa. Harmi ettei meilla ollut minkaanlaista tietoa miten ruuhkainen koko kaupunki voi olla aamuisin. Otettiin taksi vaille kahdeksan ja sanottiin minne pitaa ajaa. Puolessa tunnissa oltiin edetty ehka puoli kilometria. Loppua kohti vauhti vahan kiihtyi kun kuski paineli kaasujalkaa vahan syrjemmilla kaduilla ja alkoi itsekin turhautua koko touhuun. Kerettiin paikalle josta bussi lahti kello 09.42, eli sis noin tunti ja 45min vain keskustan lapi ajoon. Kaupunkihan on todella sokkeloinen joten kavelemaankaan ei oikein osannut lahtea. Perille paastiin niin firman manageri oli paikalla joka jarjestaa noita passinleimaus-matkoja. Sanoi vaan etta jos tosi hata on niin puolelta paivin uudeltaan, mutta todettiin etta viela on viikko aikaa olla maassa etta tullaan myohemmin. Nailla nakymin sitten mennaan tekemaan tuo reissu lauantaina, huomenaamulla kun lahdetaan Kanchanaburiin kahdeksi yoksi tutkiskelemaan luontoa ja nahtavyyksia, mutta siita myohemmin.

Kun myohastyttiin bussista ja suunnitelman meni uusiksi alkoi vituttaa aivan tuhottomasti, olin jo melkein soittamassa finnairille lippuja suomeen. Tasta kuitenkin selvittiin ja paatettiin etta tehdaan jotain rentouttavaa, joten mentiin Bangkokin keskustassa olevaan 3D-elokuvateatteriin jossa on joku 20 metria levea kuva ja maailman kehittynein aanijarjestelma. Elokuvan nimihan oli Beowulf. Toimintaa riitti ja tuo teknologia oli tosiaan erittain kehittynytta, viisi minuuttia kun elokuvaa oli katsonut niin alkoi normileffat tuntua aika perustavaralta. Vaikka elokuva ei juonellaan savayttanyt niin varmasti visuaalisesti hienoin elokuvakokemus mita on eteen tullut...ainiin, ja kaytiin myos McDonaldsissa syomassa roskaruokaa ja kierreltiin okykalliita ostoskeskuksia ostamatta mitaan. Nyt ollaan hostellilla rauhoittumassa ja suunnitelmissa on tehda ei mitaan koko loppupaiva...ainiin, Kachanaburissa on sitten luultavasti melko rajoittuneet internet-mahdollisuudet joten voi olla, etta seuraava kirjoitus tulee vasta perjantaina. Mutta kuulemisiin!

Paiva 52: iltapaiva Bangkokissa

Eli iltapaiva meni melko rattoisasti taalla Thaimaan paakaupungissa. Syotiin ja levattiin. Sen jalkeen loydettiin maagisesti Tessa keskelta kaupunkia ja lahdettiin juna-asemalle hakemaan lippuja Chiang Maihin, jonne piti siis lahtea ylihuomenna....yllattaen kaikki junat oli buukattu tayteen lauantaihin asti joten varattiin sitten liput lauantaille. Tarkoitus oli kayda Kanchnaburin maakunnassa Chiang Main jalkeen mutta nyt mennaankin sinne ensin. Varattiin valtion matkatoimiston (joita ei ole kovin montaa, epavirallisia on satoja pelkastaan Bangkokissa) kautta kahden yon all-inclusive retki joka viepi meidat joka paikkaan, kattaa ruuan ja majoituksen ja muut huvit. Hintaa tuli noin 70 euroa, eli ei juuri menna paivabudjetin yli edes. Matkatoimiston muija oli kylla ihan mahdoton hoyry, kikatteli ja paasteli ties mita aania ja kovaan aaneen posmetti koko matkan mutkat ja kiemurat. Selvaksi tuli, saa nahda milta tuntuu matkustaa tuollaisella retkella kun ei saakaan menna miten haluaa :) no, kaksi yota nyt menee miten pain vaan.

Juna-asemalta selvittiin hikisesti takaisin Khao Sanille, vetta sateli koko matkan. Siita sitten virkistaydyttiin majapaikassa hetki ja lahdettiin porukalla syomaan. Heidi veteli jotain tonnikalasalaattia, itse soin kanaa ja riisia cashewpahkinoilla ja Tessa mutusteli jotakin nuudelisettia. Jatkettiin viela burger kingiin jatkoille ja otettiin pirtelot. Tytot jai katselemaan jotain kauppoja ja itse tulin tanne majapaikkaan ja lahden kohta nukkumaan. Piti kayda ottamassa viela tosi rumat passikuvatkin, jotka tarvitaan huomenna siihen viisumihassakkaan. Huomisesta on siis tulossa melkoisen pitka paiva, aamulla lahdetaan taksilla kohti paikkaa josta bussi lahtee yhdeksan jalkeen. Rajalla kaydaan kaantymassa ja syodaankin jossain valissa. Sitten illalla ollaan takaisin varmaan ennen yhdeksaa. Eli koko paiva menee kaytannossa bussissa istumiseen. Wipii...kirjoitellaan huomenna lisaa jos voimia riittaa :P

Paiva 51 ja 52: Ko Samet --> Bangkok

Eilinen oli siis viimeinen kokonainen paiva Ko Sametilla. Nyt ollaan jo takaisin Bangkokissa...mutta siis hieman eilisesta..

Paiva sujui aivan kuten odotettiinkin, eli rennosti. Aamupaiva loikoiltiin vaan rannalla ja yritettiin saada lisaa rusketusta, tai siis mina yritin :) Oikeastaan kun tarkemmin ajattelen niin olemme olleet aika onnekkaita, silla eilinen oli ensimmainen paiva Ko Sametilla kun oli pilvista. Hyvin se rusketus tarttui silti vaikkei aurinkoa ihan koko aikaa nakynytkaan. Itse kavin iltapaivasta hieman kiertelemassa saarta Tessan (hollatilainen tytto) kanssa. Kaveltiin takaisin omalle rannalle pitkaa rantaa pitkin ja nahtiin samalla todella kaunis auringonlasku. Sittenpa syotiin taas rannalla koko poppoon kanssa. Pakko myontaa, etta oli ehka koko reissun kallein ateria :) Perttu otti tuttuun tapaan jotain pihvia ja itse maistelin ensimmaista kertaa jotain paikallista kalaa nimelta Red Snapper. Hyvaa oli, sanoisinko jopa etta erinomaista :) syotiin myos jalkkariksi sunday jaatelo-annokset, juotiin parit oluet seka yhdet hienot drinksut :) alkaa pelatko kotona, ei me alkoholisoiduta taalla reissussa :) Hintaa tuli yhteensa 20 euroa.

Aikaisin nukkumaan ja tanaan sitten aamulla aikainen heratys. Syotiin nopsaan aamupala ja kaveltiin Ko Sametin satamaan. Siita sitten lautalla sisamaahan ja minibussilla Bangkokiin. Bangkokissa oltiin siina klo 14.00. Nyt sitten Perttu varasi meille huomiseksi taas uuden retken :) mennaan nimittain kaymaan Kambodian rajalla hakemassa lisa-aikaa Thaimaassa oleskeluun. Retki kestaa koko paivan, mutta eipahan tarvitse sitten enaa huolehtia oleskelustaan taalla.

Mutta nyt pakko menna syomaan jotain...kirjoitellaan tasta paivasta taas lisaa...

Paiva 50: iltapaiva Ko Sametilla

Paivat tuntuu menevan entista nopeammin eteenpain, mita pidempaan sita pysyy yhdessa paikassa. Tamakin paiva vain hurahti silmien ohi. Laiskuus taalla ainakin iskee ja ihan alkaa melkein ahdistaa kun miettii ettei paivisin tule tehtya mitaan jarkevaa.

Tanaan kuitenkin tehtiin jotain, silla kaytiin taas kokeilemassa snorklausta tassa saaren ymparilla. Speedboat haki meidat tasta rannalta iltapaivalla kolmen tunnin retkelle. Kaikki ei oikein mennyt kuitenkaan suunnitelmien mukaan, silla kun pysahdyttiin ensimmaiselle snorklaus-paikalle niin huomattiin ettei valineita ollutkaan tarpeeksi :( No, hieman se suututti kun kerta oltiin maksettu retkesta eika valineita voinut tarkistaa ennen lahtoa....asia kuitenkin korjaantui, silla seuraavalla snorklaus-paikalla saimme toisesta veneesta lisaa valineita ja nain kaikki paasivat veden ihmeellisen maailman taalla Ko Sametilla. Tama vesimaailma ei kylla ollut yhtaan ihmeellinen. Korallit olivat varittomia, tai siis oikeastaan harmaita ja ruskeita. Kalojakaan ei nyt ollut niin paljon, mita esimerkiksi Ko Phi Phi saarilla. Jotain ihan hauskaakin nahtiin kuten pallokala, ja niita oli paljon!

Retken aikana kaytiin myos tutustumassa paikalliseen kalastus-farmiin. Tama tila oli siis rakennettu veden paalle ja sielta loytyi vessat, ravintola, kiva terassi ja jotain kalastuspajoja :) Kaytiin myos tsekkaamassa paikan kala-altaat, joissa uiskenteli mita ihmeellisimpia kaloja, kuten leopardihai, joitain pikkupikku kaloja, kenties joku piraijakin, kilpikonnia,seka isoja ja rumia kaloja jne..Kuitenkin, kolme tuntia sujui suhteellisen nopeasti ja pian sita oltiinkin jo takaisin omalla rannalla. Siita taas sitten suihkuun ja rannalle syomaan huippuhyvaa pitsaa :)

Asken kaytiin varaamassa bussiliput maanantaiksi, eli siis huominen paiva menee viela laiskotellessa ja sitten maanantaina suunnataan taas Bangkokiin. Sielta sitten tehdaan varmaankin sellainen paivaretki Kambodian rajalle, jotta saadaan leimat passeihin ja siita sitten takaisin Thaimaahan uuden luvan kanssa..mutta, huomenna sita kirjoitellaan taas uudestaan :)

Paiva 50: Viela Ko Sametilla

Viela ollaan taalla makailemassa auringossa, tarkoituksena olisi lahtea muutamaksi tunniksi snorklailemaan iltapaivalla...muuten otetaan rennosti. Eilinen meni tekematta mitaan, kaveltiin saaren toiselle puolelle katsomaan auringonlaskua mutta horisontti oli valitettavan pilvinen. Tuntuu mukavalta pysya hetki paikallaan, ollaan matkusteltu ja kierrelty jo melko paljon. Ollaan mietitty myos, ettei lahdettaisi Kambodzaan, vaan haettaisiin viisumia Bangkokista, etta saataisiin oleskella maassa joulukuun 10. paivaan asti. Ei olla viela varmoja onko se edes mahdollista, mutta kun paastaan Bangkokiin huomenna tai ylihuomenna niin lahdetaan kyselemaan mita pitaisi tehda. Voi olla etta joudutaan kuitenkin lahtemaan johonkin naapurimaista etta saadaan leimat passiin.

50 paivaa ollaan nyt siis oltu reissussa, tuntuu melko pitkalta ajalta, vaikkei silta kuulostakaan. Reilu 20 paivaa ja ollaan takaisin Suomessa. Viela keretaan kuitenkin nahda ja kokea kaikenlaista...

Mutta eipa tassa sen enempaa juoruilla, lahden tasta uiskentelemaan ja kirjoitellaan myohemmin lisaa.

Paivat 47 ja 48: Ko Samet

Aurinko paistaa, ruoka on hyvaa, ihmiset on mukavia ja on vaan niin ihanaa :) tykataan siis kovasti olla taalla Ko Sametin saarelle.

Eilinen, eli siis paiva 47, meni melko rauhallisissa merkeissa. Paivalla lohottiin auringossa ja lilluttiin meressa niinkuin suurin osa ihmisista tekee taalla. Itse otin rannalla thai-hieronnan tai siis itseasiassa oljyhieronnan. Ei voi moittia ei :) Kaytiin myos myohemmin iltapaivalla kavelemassa saarea hieman ympariinsa ja vietettiin aikaa uusien ihanien hollantilaisten ystaviemme kanssa. Illalla sitten nautimme hyvaa ruokaa jo tutuksi kayneessa paikassa tuossa rantahietikolla. Aikaisin nukkumaan ja aamulla herasimme innokkaina taas uuteen paivaan.

Tanaan sitten otettiin taas sita kuumaa aurinkoa ja kaytiin uimassa, seka hemmoteltiin itseamme thai-hieronnalla. Sitten mina ja Miriam, toinen hollantilaisista, kaytiin kokeilemassa purjeliitoa :) ja oli kylla ihan sikahuippuu!! Oltiin kahdestaan siina liitelemassa ja hinnaksi tuli 750 bahtia per naama, eli 15 euroa. Kestoa liidolla oli vain 8 minuuttia, mika oli siis selvastikin liian vahan. Aluksi jannitti kylla hieman mutta ei se sitten ollutkaan niin pelottavaa kuin mita oli kuvitellut. Hyvin pehmeasti noustiin ylos, noin 20 metrin korkeuteen ja siella sitten liideltiin veneen vetamana se 8 minuuttia. Perttua en saanut houkuteltua mukaan leikkiin mutta ehka seuraavalla kerralla ;) Nyt on siis kokeiltu jotain vahan erikoista talla reissulla, vaikka viela mina sen benji-hypyn haluaisin kokeilla. Illan mittaan kaytiin syomassa hyvat ruoat tuossa rannalla tuttuun tapaan ja nyt mennaan katsomaan tuli-showta rannalle...siispa huomenna taas lisaa seikkailua :)

Ai niin, laitettiin muutama uusi kuva teidan iloksi tuonne albumiin...

Paivat 45 ja 46: Bangkok -> Ko Samet

Eli suunnitelmat muuttuivat jalleen kerran. Tarkoitushan oli lahtea Thaimaan pohjoiseen paakaupunkiin, Chiang Maihin, yojunalla maanantaina. Kuitenkin tapaamamme hollantilaiset tytot olivat niin karismaattisia etta paatettiin jatkaa matkaa samaan suuntaan. Eli otettiin yksi yo lisaa Bangkokissa ja seuraavana aamuna (eli eilen) lahdettiin bussilla kohti Ko Sametin saarta. Bussimatka oli melko puuduttava mutta perille paastiin ihan ehjin nahoin. Pienen etsinnan jalkeen mukava majapaikkakin loytyi, 10 euroa yolta ja on iso sanky, jaakaappi, tuuletin ja telkkari. Seka tietysti oma kylpyhuone.

Todettiin tuossa kolmen paivan aikana, etta Bangkok on melko puuduttava paikka. Nahtavaa on aivan hirveasti ja ihmisia ihan liikaa. Ilmakaan ei ole puhtaimmasta paasta. Kuitenkin, maanantaina kun Heidikin oli jo toipunut mahataudistaan yritettiin kovasti kierrella eri paikoissa. Bayoke Tower oli ainakin nakemisen arvoinen. Kyseessa on siis Bangkokin korkein rakennus, jotain rapiat 300 metria. Ylos meneminen nakoalahissilla maksaa 200 bahtia (eli 4 euroa) per naama ja siihen kuuluu ilmainen drinkki nakoalabaarissa. Hissimatka oli itselle melko pelottavaa settia, koska vahan korkeanpaikan kammoa on. Hissi menee ylos aika vauhdilla ja naat lasin lapi lahes koko matkan ylos. Yak. Suunnisteltiin omatoimisesti kartan kanssa tornilta Siam Squaren laheisyyteen. Kaytiin kiertelemassa vahan ostoskeskuksissa, mutta voimat alkoivat ehtya nopeasti, nimittain ulkona kaveleminen on todella raskasta kuumuuden ja ilmansaasteiden takia. Keskustassa tuntuu kuin hengittaisi suoraan auton pakoputkesta. Otettiin siis mittaritaksi takaisin hostellille ja syotiin, juotiin, varattiin matka Ko Sametille ja valmistauduttiin seuraavaan paivaan.

Eilen sitten noustiin aamupalan jalkeen bussiin pienen odottelun jalkeen (Bussi oli noin tunnin myohassa, Thaimaassa kannattaa olla melko karsivallinen :) ja kohti Ko Sametia. Ajettiin nelja tuntia aivan naurettavan lyhytta matkaa, jonka jalkeen vaihdettiin minibussiin jossa vierahti ehka vajaa puolisen tuntia. Odoteltiin taas vahan ja hypattiin todella hitaaseen paattiin joka toi meidat saarelle. Kaveltiin kamojen kanssa ehka kilometrin verran saaren 'paremmalle' puolelle ja loydettiin majapaikka. Paikan nimi on Tu Tu Bungalows ja hinta-laatu suhteeltaan ihan hyva mesta. Ilta vietettiin Maryamin ja Tessan kanssa rannalla istuen, syotiin ja juotiin kunnolla, karistettiin matkan polyt pois niskasta. Ranta oli illalla todella hieno, pienia poytia hiekalla, kynttiloita ja himmeita valoja. Ruoka ja juomat olivat erittain edullisia. Itse soin pippuripihvin, jaateloannoksen, nelja kaljaa ja yhden amparin (sellainen pieni sanko jossa on rommia, kokista, energiajuomaa ja jaita) niin hintaa tuli noin 500 bahtia eli kymppi. Rannalla oli myos pari kaveria jotka leikkivat tulella, eli valelivat keppeja ja muuta tavaraa petroolilla, sytyttivat liekkeihin ja alkoivat pyoritella ja kieritella joka suuntaan...kuvia seuraa kunhan saadaan aikaseksi :)

Asken syotiin aamupalaa ja nyt lahdetaan varmaan biitsille. Kirjoitellaan paivan tapahtumista myohemmin.

Paiva 44: Bangkok

Huh, alkaa olo mulla jo helpottaa. Eli eilen ihan yks kaks iski sellaisen kauheen mahataudin paalle ja puolessa tunnissa kaikki nesteet kehosta oli tiessaan. Luulenpa, etta vahaiset younet, stressaava bussimatka ja epailyttava jaatee aamulla tekivat yhdessa minulle tepposen. Hyvin nukutun yon jalkeen olo kuitenkin parani minulla ja tanaan olen pystynyt syomaankin jotain eika ole tarvinnut juosta edes vessassa :)

Perttu kavi aamupaivalla itsekseen vaihtamassa juna-asemalla meidan junaliput huomiseksi. Eli siis nailla nakymin lahdetaan huomenna kohti pohjois-thaimaata. Muuten ollaan sitten vietetty rauhassa koko paiva taalla meidan hostellissa. Perttu on pelannut tietokoneella jotain tyhmaa pelia :) ja mina olen vaan makoillut ja yrittanyt parantaa itseani. Paivalla kaytiin syomassa tassa meidan hotellin raflassa. Perttu soi ihan perusthairuokaa ja mina pitsaa, namii! Kovasti kylla nayttaa silta, etta paranemaan pain ollaan. Jospa tama minun tauti lahtee yhta nopeasti kuin tulikin. Todennakoisesti lahdetaan illalla kaymaan jossain, jos ei vaan minun olo pahene.

Viela ei ole muuten kuulunut mitaan vakuutusfirmasta...toivottavasti kaikki kay nyt parhain pain...

Paiva 43: Bangkok, matkustamisen varjopuolia

Eli paastiin yobussilla Bangkokiin ehjin nahoin. Pahaksi onneksemme matka ei sujunut mutkitta. Kun lahdimme Surat Thanista laitoimme tavaramme lukittuun tilaan bussissa. Bussi oli kaksikerroksinen iso bussi ja matkatavaroihin paasi kasiksi ainoastaan ohjaamon kautta. Harmi etta bussin henkilokunta ei ollut siita rehellisimmasta paasta. Koska matka oli pitka ja nukuimme lahes koko ajan kukaan ei huomannut mitaan. Tutustuimme kahteen erittain mukavaan matkustajaan Mariyamiin Hollannista ja Pauliin Australiasta. Juttelimme pitkan aikaa ja myohemmin etsimme yhteisen majapaikan Bangkokista. Kuitenkin matkan aikana bussissa olleet kaverit olivat varastaneet tavaraa kaikkien matkatavaroista. Huonoa tuuria lisaa se etta jatimme passimme (jotka eivat onneksi havinneet) ja hatavaraksi saastetyt kateisvaramme rinkkaan piiloon. Rinkassa olleesas kannettavan laukussa olleessa piilotaskussa meilla oli noin 360 euroa rahaa. Ihme kylla, nama perkeleen rosvot olivat loytaneet rahat laukusta ja vieneet kaikki. Mariyamilta ja Paulilta oli havinnyt myos kaikki arvokas matkatavaroista. Tarkistimme matkavakuutuksemme ja sen pitaisi kattaa tallaiset tilanteet joten mitaan hataa ei ole. Lahetin sahkopostia lahivakuutukselle, koska konttori on kiinni viikonloppuna. Toivottavasti saamme vastauksen pian. Ne rahat olivat lahinna ylimaaraista mita saastelimme reissun loppua varten ja luultavasti saamme kaiken takaisin. Heti aamulla otimme taksin Bangkokin turistipoliisilaitokselle jonne teimme rikosilmoituksen. Ei kuulemma ole ensimmainen kerta kun nain on kaynyt mutta rikollisia on vaikea saada kiinni. Kuitenkin, mitaan hataa ei ole ja kunnossa ollaan joten vanhempienkaan ei tarvitse huolehtia :) Elama jatkuu vaikka vahan vituttaakin.

Huonosta tuurista puheen ollen Heidilla on jonkin sortin mahatauti ja huono olo. Tarkoitus oli lahtea huomenna Chiang Maihin yojunalla (jotka OVAT turvallisia, niista on jo kokemusta) mutta jaamme tanne erittain viihtyisaan majataloon Bangkokiin viela ainakin yhdeksi yoksi etta Heidi paranee. Ikavaa tallainen, mutta melkein jokainen sen mahataudin taalla pitaa. On siina matkustamisessa niita varjopuoliakin, ei vaan pida antaa niiden masentaa liikaa...

Kuitenkin, kirjoitellaan lisaa myohemmin.

Paiva 42: Surat thani

Eli tuli pieni muutos suunnitelmiin. Ollaan talla hetkella Surat Thanin kaupungissa, josta oli tarkoitus jatkaa Koh Samuin saarelle. Taalla selvisikin etta ilmat on olleet siella todella huonot (ja ovat edelleen) ja teita on tulvan peitossa ja kovia rankkasateita on tiedossa. Eikahan saarella ole pahemmin tekemista jos saa on niinkin huono. Nyt kun kuultiin etta kelit on noinkin huonot, pienen pohtimisen jalkeen varattiin bussiliput Bangkokiin. Bussi lahtee tana iltana ja 19.00 ja on perilla huomenna 05.00 ...eli ihan kiva matka, onneks bussin pitaisi kuitenkin olla ihan hieno vessallinen ilmastoitu laitos. Bangkokissa nyt ei ole sen kummemmin tekemista joten levataan siella yksi yo ja jatketaan matkaa yojunalla Chiang Maihin, Thaimaan pohjoiseen paakaupunkiin. Pohjoisessa kelit pitaisi olla melko hyvat ja turisteja ei kovin paljoa joten nyt on hyva aika katsastaa se paikka lapi. Pohjoisessa ajateltiin viipya ehka noin viikko, jonka jalkeen on pakko tulla takaisin Bangkokiin ja siita Kambodzaan. 27 paiva tata kuuta on viimeinen laillinen oleskelupaiva Thaimaassa joten ennen sita on liuettava. Kambodzassa ollaan joku 3-4 yota ihastelemassa Angkorin temppeleita ja sitten takaisin Thaimaahan. Toivotaan silloin parempia ilmoja etta voitaisiin katsella ja rentoutua jonkin aikaa noilla itapuolen saarilla ennen kotimatkaa.

Nain sita joskus tulee arvaamattomia muutoksia suunnitelmiin, pitaa vaan yrittaa keksia jotain... mutta viimeistaan huomenna lisaa.

Paiva 41: Karon Beach, Phuket

Aamulla herailtiin taas kaikessa rauhassa ja siina puoli yhdentoista aikaan selviydyttiin aamupalalle tuttuun Little Mermaidiin. Perttu otti aamiaiseksi pekonia, munia, sampylan, kahvia ja mehua (oli siis sellainen setti) ja itse otin 2 palaa ruisleipaa seka jogurttia ja myslia. Pertun annos oli ihan sopiva aamiaiseksi. Minun annos oli kylla pettymys, silla leivat oli tosi pienia (yhteensa normaalin ruisleipa palasen verran syotavaa) ja sama juttu oli jogurtin ja myslin kanssa. No, kuuma oli ja eikai sita muutenkaan olisi jaksanut paljoa syoda. Aamupalan jalkeen kaytiin varaamassa yhdesta matkatoimistosta huomisen ohjelma. Eli huomenna ko 7.45 lahtee meidan minibussikyyti hotellilta kohti Koh Samuin saarta. Tiedossa on 8-9 tuntia matkustamista huomenna, jee :)

Taman jalkeen kaytiin hakemassa hotellilta reppuun ylimaaraista tavaraa ja hypattiin taksin kyytiin. Taksi vei meidat viereisen rannan postitoimisoon, josta siis laitoimme 4,5 kg paketin kohtu Suomea. Hintaa tuli paketille 2500 bahtia, eli noin 50 euroa. Eli Martta-aitee saapi toivottavasti taas postia 10 paivan kuluttua :) Nyt on sitten rinkat hieman tyhjempia, eli voidaan taas lahtea kohta shoppailemaan :)

Kaveltiin takaisin postitoimistolta hotelliin ja saastettiin rahaa. Kaytiin siina samalla vilkaisemassa paikallisten markkinoita. Hyvin pitkalle samantapaiset ovat, mita meilla on myos Suomessa. Ruokaa, vaatteita ja kaikkea kraasaa on tarjolla :) Taalla ei myyjat vaan ahdistellut samalla tavalla, kuin ihan noissa turistipesissa. Matkan varrelle jai myos Dino Park, jossa meinattiin aluksi kayda, mutta ei sitten kaytykaan kun kavi selvaksi, ettei siella ole muuta kuin minigolfrata. Ihan hauska juttu olisi varmaan ollut, koska rata on rakennettu Kiviset ja Soraset -teeman ymparille. Mutta ei vaan jaksettu kunnolla innostua..

..kaveltiin siis kaikessa rauhassa muutaman kilometrin pituista rantaa pitkin takaisin hotelliin. Rannat on taalla kylla tosi hyvia ja hiekka on mukavantuntuista. Muuten paikka ei hirveasti savayta. Ehka turismi on poikinut liikaa epamiellyttavia lieve-ilmioita, jotka tekevat paikasta hieman ahdistavan tuntuisen.

Kaytiin syomassa tuossa ennen iltaa hyvat sapuskat hotellin vieressa sijaitsevassa pienessa Red Onion nimisessa paikassa. Ihan perus thai ruokaa syotiin ja maksettiin ihan kohtuuhinta paikan hintatasoon nahden (yht. 4 euroa). Nyt sitten mietitaan, etta lahdetaanko katsomaan turistiranta Patongin rietasta yoelamaa tuohon 6 km paahan..mutta huomenna taas lisaa meista :) ja Thaimaasta..

Paiva 40: Karon Beach, Phuket

Eli tanne selviydyttiin, Thaimaan (ehka) suurimpaan turistimekkaan, Phuketiin. Aamulla herailtiin vaivalloisesti seitseman jalkeen, pakkailtiin loput kamat ja lahdettiin laahustamaan kohti Phi Phin satamaa. Kaytiin syomassa aamupala leipomossa (tosi harvat paikat on auki ennen kahdeksaa, nekin jotka tarjoavat aamiaista ovat kiinni) Heidi tilasi myslia ja jogurttia ja banana splitin :) Aamupopperossa luuli saavansa banaanipirtelon mutta saikin hervottoman jaateloannoksen. Itse soin kanssa myslia ja puolet Heidin jaatelosta. Sitten lautalle, jossa odoteltiin tunti pari ennenkuin saavuttiin Phuketin satamaan. Varattiin suoraan lautalta kivalta tadilta minibussi Phuketin kaupunkiin (1e per naama) mutta sinne saavuttua todettiin etta jatketaan jollekin rannalle. Akkia valittiin rannaksi Karon, joka on yksi niista rauhallisemmista rannoista Phuketissa, eika seksiturismi ole paaelinkeino. Lonely Planetista etsittiin joku kivantuntuinen hostelli ja nyt ajateltiin ottaa Phi Phin sementtihuoneen jalkeen vahan luksusta. Mentiin Karon Guest Houseen ja otettiin 800 bahtin (16e) loistohuone jossa on iso sanky, jaakaappi, ilmastointi ja kaikki herkut.

Melkein heti saavuttua kaytiin syomassa Little Mermaid nimisessa ravintolassa jossa tarjoiltiin myos skandinaavien suosimaa sapuskaa. Otettiin purilaiset ja ihmeteltiin etta onpas kaikki kallista. (Purilaiset oli halvimmasta paasta, yhteensa juomien kanssa 6e koko satsi) Todettiin etta kun joku paikka on turismille rakennettu, niin hinnat on +100 prosenttia. Sen jalkeen kaytiin viereisesta marketista vahan paikallista olutta, eli Changia (hyva hinta-laatu suhde, potkua 6 ja 50s per tolkki) jaakaapin taytteeksi, seka vahan herkkuja. Loydettiin ekan kerran 'salmiakkia' ja pitihan sita ostaa. Sen jalkeen rupes satamaan, joten suunnattiin takas huoneeseen jossa jotenkin mystisesti molemmat nukahdettiin (varmaan olut + ruoka, seka aikainen heratys teki tehtavansa) ja herattiin muutaman tunnin paasta.

Nyt ollaan taas lahdetty liikenteeseen ja ollaan matkalla viereiselle Kata Beachille jossa on ilmeisesti enemman menoa ja meininkia. Ollaan luultavasti viela huominen paiva taalla Phuketissa ennekuin liuetaan poispain kohti vahemman turistoituneita mestoja, eli Khao Sokin luonnonpuistoon. Tanaan kaydaan varmaan viela syomassa jotain edullista sapuskaa ja nauramassa jossakin baarissa tyhmille keski-ikaisille, humalaisille sinkkumiehille jotka kantavat hotelliinsa olevinaan 'unelmanaisen'. Paikalliset 'ladyboyt' ovat melko vakuuttavia, osa nayttaa selvinpainkin naiselta ja kannipaissaan kukaan ei huomaa eroa ennenkuin kasikopelolla. Mut nyt jatketaan matkaa. Huomiseen :)

Paiva 39: Vika ilta Phi Philla

Tultiin juuri syomasta, kaytiin paikallisessa ravintolassa jossa syotiin aivan jarkyttavan kokoiset annokset sweet and sour chickenia ja riisia (mulle) ja nuudelia (heidille). Annoksista jaksettiin syoda ehka puolet, joten voin sanoo etta jopa Peltolan Mikollakin tekis tiukkaa tuollaisen satsin vetaminen. Eras suomalainen Dive masteri sita paikkaa suosittelikin ja sanoi etta annokset on valtavat...ruoka yhteensa + kaljat mieheen teki noin 6e. Vaikka tama on koko Thaimaan kallein saari, ei thai-sapuska ole ikina kallista.

Joka tapauksessa huomenna jatketaan kohti Phuketia, jatkosuunnitelmista ei ole viela tietoa. Tarkoitus olisi etsia sielta Phuketin kaupungista kasiin ainakin se ravintola, jossa tarjoillaan suomalaista ruokaa. On melkoisen ikava kotimaan makuja. Pitkaan siella ei kuitenkaan ajateltu viihtya, turistien maara pistaa paan sekasin ja katujen varrella norkoilevat vaatturit (joita jokaisessa turistipaikassa on, onneksi ei taalla Phi Philla) pistavat pitemman paalle vihaiseksi. "Terve terve! mitta kuulu?" on se yleisin lause jota kuulee kun kavelee raataliliikkeen ohi. Veikkoset juoksee tuon saman sloganin kanssa kasi ojossa morjestamaan ja yrittavat saada liikkeeseensa sisalle. Onneksi Thaimaassa ei kuitenkaan mitaan varsinaista pakkomyyntia ole, ja kohteliaasti sanoo vaan et 'no thanks' ja hymyilee niin kaverit ymmartaa ettei kiinnosta. Toistahan tuo touhu on esim. Turkissa, missa kauppoihin raahataan melkein voimakeinoin.

Ostin tuosta pari leffaa sadepaivien varalle, voidaan sitten kannettavalla katsella jos ei liikenteeseen paase. Hintaa DVD-elokuvilla on taalla Phi Philla 2e kpl (muualla maassa voi olla halvempaa) ja taalta loytyy jarestaan kaikki elokuvat jotka ei ole suomessa viela edes teattereissa. Jonkun thaimaalaisen tappelupatkankin ostin, saa nahda miten laatutavaraa taalla tehdaan :)

Nyt mennaan kuitenkin nauttimaan tasta illasta ja lampimasta saasta tuonne saaren keskustaan. Toivottavasti ei ratkea viihteelle, kuten paikalliset sanoo 'on Phi Phi, every day is saturday'...

Paiva 39: Viela Phi Philla

Eli matka-albumiin on lisatty muutama kuva taalta saarilta, kaykaa katsomassa!

Sitten tuon paljon puhutun sukelluskurssin kanssa tultiin kuitenkin siihen paatokseen, ettei sita taalla kayda. Jotenkin molemmille tuli painostettu olo kun sukelluskoulut yrittaa kilpaa hehkuttaa miten hienoo se on ja taa on ainut paikka missa sukeltaminen on hienoa. Mielenkiinto jotenkin romahti koko hommaa kohtaan. Katsotaan sitten millaista se olisi Koh Taolla, jota taalla mollattiin. Itse ainakaan en luultavasti suorita koko kurssia talla reissulla, mutta onhan tassa koko elama aikaa. Saastaapahan rahaakin sen reilun parisataa, ei ihan niin tarkasti tarvitse budjettia laskeskella tassa reilun kuukauden aikana :)

Huomiseksi varattiin venekyyti Phuketiin, jossa ollaan varmaan yksi tai korkeintaan kaksi yota. Kun niin iso osa matkalaisista menee lomalle juuri Phuketiin, niin kaydaan katsomassa vahan vertailukohtaa naihin vahemman tunnettuihin paikkoihin. Siita jatketaan sitten ehka Khao Sokin luonnonpuistoon ja siita Koh Samuin saarelle, mut mikaan ei ole viela varmaa.

Mut katsellaan viela illalla lisaa.

Paiva 38: Phi Phi Leh

Aivan uskomattoman kauniita maisemia nahtiin tanaan..ei voinut muuta kuin huokaista luonnon kauneudesta :) Elikkas siis aamulla herattiin hyvissa ajoin jo klo 7.30. Perttu kavi kahdeksan aikoihin viela hakemassa eiliset pyykit pesulasta, kun illalla vahingossa unohdettiin. Puoli yhdeksan aikoihin oltiin matkatoimiston edessa. Koska ei keretty syomaan aamupalaa niin kaytiin ostamassa viereisesta leipomosta sampylat evaiksi. Mukaan lahti myos yksi pulla ja keksi :) nayttivat niin hyvilta ja olivat viela vasta leivottuja...niin ei voinut vastustaa kiusausta :) Yhdeksalta istuttiin jo sitten kahdeksan muun matkaajan kanssa pitkahanta veneessa. Ensimmainen pysakkimme oli Phi Phi Leh saaren tunnetuin ranta, eli Ma Ya Bay. Tama on siis kuuluisa siita The Beach leffasta. Natit oli nakymat ja eritoten se vesi :) aivan uskomattoman kauniin varista. Smaragdin ja turkoosin sekoitus ja kaikkee silta valilta. Ihmisia oli jonkun verran, varmaan joku 50..ja tama on siis vahan, koska "pahimmillaan" siella voi olla jopa monta sataa turistia. Puolen tunnin jalkeen jatkettiin taas matkaa.

Pysahdyimme snorklailemaan Loh Samah Baylle. Vesi oli todella kirkas ja nahtiin paljon erilaisia kaloja seka kauniita koralleja. Reippaan puolituntisen jalkeen jatkettiin matkaa eraan toisen lahden poukamaan, jossa oli mahdollisuus uida. Snorklaukseen tama ei oikein sopinut, koska lahti oli niin syva. Mutta siis ihan kiva oli uiskennella siina smaragdin varisessa vedessa :) Taman jalkeen nahtiin veneesta kasin Viking Cave ja siita jatkettiin matkaa kohti Phi Phi Donia (eli sama saari, jossa me oleilemme parhaillaan). Kaytiin Monkey Beachilla, ja vaikka nimi antaa kuvan, etta rannalla olisi paljon apinoita niin nahtiin silti vain yksi. Jostain kumman syysta ei jaksanut enaa innostua ottamaan kuvia uteliaasta otuksesta. On sen verran nahty jo apinoita ja ne kaikki nayttaa kuitenkin ihan samanlaisilta. Paitsi tietysti se apina oli kaikista suloisin, jota saatiin pitaa sylissa Krabilla :) Mutta siis talla rannalla pidettiin ruokatauko. Ruokana oli perus riisikasvis -settia, ihan hyvaa sellaista. Matka jatkui taman jalkeen kohti Bamboo Islandia (saarta). Naiden kahden saaren, Phi Phi Donin ja Bamboon, valilla keskella merta pysahdyimme kuitenkin snorklaamaan. Ja voin sanoa, etta tuli kylla ihan avara luonto -fiilikset :) jotain niin kaunista oli taas pinnan alla. Korallit oli hassun muotoisia, aivan kuin sellaisia 2 metrin korkuisia isoja kapyja ja sitten siella valissa kaikenvarisia kaloja...harmittaa kun ei ole kameraa, jotta voisi ottaa vedenalla kuvia ja nayttaa teille...

Taman snorklauksen jalkeen sitten sinne biitsille. Bamboo Islandilla on ranta, joka nailla saarilla sijaitsee. Tooooodella pitka ja juuri sellaista puuterihiekkaa. Ei vaan jaksanut enaa innostua ottamaan aurinkoa saati sitten uimaan kun alettiin olla melko vasyneita paivan temmellyksista. Ja saa oli pilvinen, joten auringonotto tuntui hassulta ajatukselta. Upeiden hiekkarantojen jalkeen jatkettiin matkaa kohti Phi Phi Donia. Ennen kuin paastiin takaisin maihin niin pysahdyttiin viela hetkeksi Shark Pointille. Tassa olisi ollut taas mahdollisuus snorklailuun ja mahdollisuus myos hai -kalojen nakemiseen. Puolet matkalaisista jaksoi menna ahkerasti veteen ja puolet, mukaanlukien meidat, jai vasyneina odottamaan paatille. Ja toisaalta en itse olisi ollut viela henkisesti valmis nakemaan haita :) Juuri kun lahdettiin takaisin kohti satamaa niin alkoi satamaan vetta. Vahan kastuttiin mutta se ei enaa haitannut tassa vaiheessa, kun kuitenkin koko paiva oltiin melkein vedessa vietetty :)

Satamasta oikeastaan mentiin suoraan hostellille ja levattiin hetki. Lahdettiin tanne ydinkeskustaan ja syotiin matkalla paikallisesta katugrillista kaikkea hyvaa :) ja tuli halvaksi. Otettiin ihan makkaraa, kanaa, kevatrulla ja jotain naudanlihaa vartaassa ja juomien kanssa hintaa tuli alle 4 euroa. Nyt sitten olisi tarkoitus kayda varaamassa sukelluskurssi ja mahdollisesti aloitetaan se jo huomenna :) mutta siis siita lisaa sitten huomenna...nyt jatketaan tata honotysta :)

Paiva 37: Phi Phi saarilla...

Eli tanaan herailtiin aivan normaalisti ja siina sitten lahdettiin aamupalalle. Heidi tilasi aamupalaksi laheisesta katuraflasta myslia ja tuoreita hedelmia + jogurttia...itse otin sitten kanaa pahkinoilla ja riisilla. Luulin saavani saman satsin kuin Heidi eilen, mika oli tosi hyvaa, mutta olisi sitten pitanyt tilata kastike erikseen. Nyt sain riisikasan missa oli sisalla pari kanapalaa ja pahkinoita. Se Heidin eilen syoma setti oli nimittain aavistuksen mehukkaampi. No, ei voi mitaan.

Aamupalan jalkeen lahdettiin kiipeilemaan kohti Phi Phin nakoalapaikkaa. Paikka oli Heidin nakeman taulun mukaan kuulemma 192m merenpinnan ylapuolella ja nakymat oli melko hienot. Lahes koko saari nakyi palmujen ja kasvillisuuden valista, mitaan loistokuvia ei jostain syysta saatu...joko tekniikka petti tai kuvaajan taidot. Kuitenkin, kaveltiin ympari ampari kukkuloita ja yritettiin paasta Runtee-rannalle. Paastiinkin melko pitkalle kinttupolkua pitkin mutta loppuosa koko polusta oli veden peitossa kun parina iltana on satanu aika runsaasti, joten ei kehdattu lahtea kun Heidilla oli jalassa nahkaiset avokkaat ja itella flip flopit (mitka oli muutenki huonoin mahdollinen valinta koko reissulle) Kumppareilla olisi paasty. Silti hommaan meni aikaa varmaan pari tuntia ja molemmat oli hiesta markana :) Suunnattiin siita sitten takaisin hostellille....

...josta suunnattiin rannalle. Vesi oli vaan niin pirun matalalla etta uiminen oli ihan mahdotonta. Vetta oli polviin asti viela 200 metria rannasta jonka jalkeen alkoi tulla pohjassa vastaan teravaa kivikkoa ja ties mita korallia. Otettiin sitten vaha aurinkoa ja lilluttiin rantavedessa. Siita sitten suihkuun ja karistelemaan hiekat uikkareista. Sen jalkeen paikalliselle pienelle basaarialueelle syomaan edullisesti. Tilattiin perinteiset Thai-sapuskat. Heidi tilasi riisia kanakastikkeella ja thaimaalaisella chilimaustetahnalla. Itse otin riisia ja kanaa thaimaalaisella currylla. Yllattaen Heidin ruoka oli asteen verran parempaa, kuten joka kerta viimeisen parin viikon aikana. Oma sapuska maistui kookoksen ja pinaattivellin sekoitukselle. nami. Onneksi osa voitoista meni jonkin sortin hyvantekevaisyyteen siina ravintolassa ja Heidin ruoka oli sentaan tosi hyvaa. Nyt sitten ollaan tassa Phi Phin keskustassa ja katsellaan vahia rahoja ja mietitaan mita tehtais...syotiin asken pannukakut ja varattiin samalla ohjelma huomiseksi. Eli mennaan snorklailemaan ja kiertelemaan pitkahantaveneella tata ja viereista saarta. Tuo vieressa oleva saari on siis se hyperkuuluisa Phi Phi Leh, jolla Leonardo DiCaprion tahdittama elokuva 'The Beach' on kuvattu! Ollaan siis melkein julkkiksia, Heidi on niin innoissaan ettei pysy housuissaan. Tosiasiassa saari on kuulu kauneudestaan ja yksi Thaimaan helmia. Ainakin nain on kuultu ja luettu, huomenna se nahdaan.

Paiva 36: Phi Phi Don

Nyt alkaa olla ensimmainen paiva takana taalla saarella. Iltapaivalla olikin sitten sadetta luvassa ja kastuttiin aivan kuten muutkin, ketka oli samaan aikaan liikenteessa. No, omassa hostellin huoneessa on kuitenkin lammin suihku, joten ei mitaan hataa. Taalla sade nimittain tuntuu yllattavan kylmalta. Illalla ennekuin mentiin syomaan niin kaytiin juttelemassa yhden sukelluskoulun tyypin kanssa taalla Phi Philla jarjestettavista kursseista. Tama kyseinen henkilo oli suomalainen, eli taalla olisi mahdollista saada koko kurssi suomeksi. Pilvi (sukellustytto) piti oikein hyvan esittelyn sukeltamisesta taalla seka antoi todella positiivisen kuvan heidan firmastaan. Hintakin oli ihan ok. Taalla tuo 3 paivan aloituskurssi siis maksaa 11900 bahtia, eli noin 240 euroa. Kallis sijoitus, mutta kylla me se tiedetaan :) Mietitaan viela etta otetaanko taalla se kurssi vai sitten Koh Taolla.

Asken kaytiin syomassa burgerit ja jalkkariksi lettuja hillon seka jatskin kera. Yhteensa koko homma maksoi 6 euroa. Nyt sitten lahdetaan takaisin hostellille ja aiotaan nukkua kunnon yo unet, silla huomenna on rankka paiva tiedossa. Ajateltiin menna rannalle aurinkoa ottamaan :)Kuvia yritetaan laittaa huomenna, siis huomiseen...

Paiva 36: Krabi -> Phi Phi Island

Aamulla tultiin laivalla tanne paratiisimaiselle Phi Phi -saarelle. Tahan mennessa ollaan vain etsitty majatalo missa yopya, kayty syomassa lounasta ja katseltu vahan ymparillemme. Saatiin sellainen pieni huone jossa on kaikki tarvittava: Kuuma suihku, siisti vessa ja tuuletin. Hintakin oli suht edullinen saaren majoitukseen nahden (varsinkin nyt high seasonin aikaan) eli 600 bahtia per yo (12e). Oltiin varauduttu maksamaan yli tuhatkin bahtia mutta onneksi ei tarvinnut.

Nopeasti vilkaisten saari vaikuttaa todelliselta paratiisilta, ehdottomasti kauneimmalta paikalta tahan asti. Vedet ovat satumaisen turkoosit, rannoilla vain sileaa valkoista hiekkaa ja palmupuita. Ihmiset on ystavallisia ja mika parasta, koko saarella ei ole yhtaan autoa tai edes mopoa, eika sen puoleen autoteitakaan. Pelkkia pienia hyvakuntoisia laatotettuja katuja. Taallakin uudelleenrakennetaan paljon, 2004 vuoden tsunamin jalkeen lahes koko saaren rakennukset menivat uusiksi...

Nyt lahdetaan hoitamaan heidin rakkoja joita tottero sai flip flopeistaan...kunnon kavelykengat on kaiken A ja O :) katsellaan illalla lisaa.

Paiva 35: viela taalla Krabilla...

Herattiin aamulla siina kahdeksan aikoihin, mutta paastiin liikenteeseen vasta kymmenen jalkeen. Ensin kaytiin lisailemassa tassa laheisssa nettipaikassa kuvia meidn matka-albumiin. Eli kaykaa siis katsomassa uudet kuvatukset :) Taman jalkeen lahdettiin kavelemaan Ao Nangin vieressa sijaitsevalle rannalle, jossa kuulemma paikalliset viettavat aikaansa viikonloppuisin. Puolen paivan aikaan oli aika tuskaista liikkua, vaikka matkaa oli noin 1 km..ja tama ranta ei kuitenkaan ollut mikaan huippuranta. Pitka ja kultahiekkainen, mutta todella roskainen.. Joten kun oltiin nahty tama kaikki niin saastettiin hermoja ja otettiin tuk-tuk Ao Nangin rannalle.

Kaytiin syomassa rannan lahella sijaitsevassa kuppilassa lounasta. Perttu soi klubi-voileivan ja itse otin kananuudeli-keiton, jonka muuten soin puikoilla :) ei mikaan helppo nakki aloittelijalle. Kun sitten oli mahat taynna niin mina menin kaymaan manikyyrissa ja pedikyyrissa ja Perttu otti silla valin thai-hieronnan. Yhteensa molempien hemmottelu maksoi 200 bahtia, eli 4 euroa. Taman jalkeen kerettiin juuri saapua hostelliimme ennen kuin alkoi sataa vetta. Sita on sitten satanut ihan mukavasti koko illan taalla.Meidan oli tarkoitus lahtea syomaan illalla jonnekin hienoon paikkaan, mutta ei sitten kehdattu kun vetta satoi ja vahan meinasi ukostaa. Taman takia paadyttiin majapaikkamme vieressa sijaitsevaan irlantilaiseen pubiin..

..Josta koko hauskuus sitten alkoi. Itse tilasin kana-enchilladoja ja Perttu tilasi pitkaan himottua sisafiletta, joka oli tuotu Australiasta asti. Pihviannos oli viela naurettavan kallis, (yli 8e!) Joka tapauksessa, pienen odottelun (20 min) jalkeen saatiin alkupalaksi tilattu valkosipulileipa cheddarjuustolla. Sitten taas pienen odottelun jalkeen (15 min) sain omat kana enchilladat. Soin kaikessa rauhassa ja hyvin syotyani odoteltiin viela parikymmenta minuuttia etta Perttu sai pihvinsa, joka oli kuulemma aivan kuminen ja kaiken lisaksi koko satsista puuttui kastike. Pienen odottelun jalkeen saapui kastike joka vain pudotettiin kupissa poytaan. Kukaan ei edes pahoitellut tapahtunutta, Perttu pyysi jopa etta saataisiin lasku ja lahdettaisiin kun ei jaksanut odottaa pihviaan, mutta ei saatu sitakaan. Perttu antoi tarjoilijalle pari vihaista katsetta ja vahemman miellyttavaa kommenttia jonka jalkeen kaveri ei uskaltanut sanoa enaa mitaan. Kuulemma huonoin sisafile ikina ja paskin palvelu koko universumissa. Alennustakaan ei saatu, luonnollisesti. Joten noin tunnin odottelu ja toinen osapuoli kerkesi syoda jo ennenkuin toinen sai edes oman annoksensa. Paikan nimi on Irish Rover, jos ikina tulette Ao Nangiin niin pysykaa kaukana...tai alkaa tilatko sisafiletta, koska se perkele soikoon haetaan odotellessa australiasta asti :) (Perttu saneli askeisen)

Nyt sitten lahdetaan takaisin hostellille ja kaydaan ajoissa nukkumaan. Huomenna lahdetaan klo 8.30 veneella kohti kuuluisia Phi Phi saaria. Huomenna siis lisaa..

Ja siis kaykaa katsomassa uusia kuvia:)

Päivä 34: Edelleen Krabilla...

Jeps, eli tänään käytiin katselemassa ympäröiviä saaria pitkähäntäveneellä. Pakko sanoa, että maisemat oli välillä kuin suoraan postikortista, uskomattoman kauniita. Kirkasta turkoosia vettä, pystysuoria kallionseinämiä, valkoisia puuterihiekkarantoja ja ahhh....kyllä ruumis ja sielu lepäsi. Varsinkin iltapäivällä kun maha alkoi olla jo kunnossa edellisen sienihyökkäyksen jälkeen.

Aamulla noustiin seitsemän jälkeen ja kysyttiin että vieläkö päivän retkelle pääsee mukaan. Ja kyllähän sinne pääsi. Yhdeksän aikaan lähdettiin lava-autolla tuohon rantaan ja siitä veneen kyytiin. Ensimmäinen saari oli nimeltään Tup. Saari oli keskimmäinen kolmesta saaresta, joiden välille muodostuu kulkuväylä veden ollessa matalalla. Tänään päästiin kävelemään toiselle saarelle, vettä oli vain polviin asti. Seuraavaksi köröteltiin veneellä juurikin sille saarelle jonne pääsi hiekkapengertä pitkin kävelemään, ajeltiin vain saaren toiselle puolelle. Paikalliset ovat ristineet saaren Chicken-Islandiksi, sen takia että saarella oleva kallio näyttää aivan kanan päältä :) Hullunkurista. Kuitenkin, käytiin poukamassa snorklailemassa ja syötettiin kaloja, joita oli satapäin. Heitit leivänmurun veteen niin parvi trooppisia kaloja hyökkäsi paikalle silmänräpäyksessä.

Puolen tunnin snorklailun ja uiskentelun jälkeen matkustettiin seuraavalle ja viimeiselle varsinaiselle saarelle. Poda-saarella oli todella hienot ja kirkkaat rantavedet joissa sai ihastella lukuisia kaloja ja muuta merielämää maskin läpi. Itselläni ainakin jäi into tuohon snorklailuun, heti kun oppi käyttämään maskia ja putkea luonnollisesti. Odotan sitäkin suuremmalla innolla tulevaa mahdollista sukelluskurssia :) Joka tapauksessa, Poda-saarella syötiin retkeen kuuluva lounas joka koostui riisistä ja pienestä määrästä kanaa, jotka jaettiin meille "grillirasioissa". Epäiltiin että näinköhän menee maha sekaisin kun ovat olleet lämpimässä(?) muutaman tunnin. Kaikki niitä kuitenkin söi, mukaanlukien oppaat joten ei haluttu jäädä kakkoseksi. Maku ei päätä huimannut mutta ihan hyvin upposi eikä mitään ruokamyrkytystä saatu :)

Viimeiseksi suunnattiin kohti Pranangin rantaa. Vaikka paikalla oli paljon väkeä niin paikka oli silti uskomattoman hieno. Hiekka oli todella pehmeää, oikeasti puuterinomaista. Rannan molemmissa päissä oli tippukivestä muodostuneet luolat, joista muodostui kallion sisään pieni laguuni. Ehkä hienoin paikka missä olen ikänäni pärskinyt :) Toivottavasti saadaan joitain kuvia albumiin niin näette omin silmin.

Kolmen aikoihin saavuttiin takaisin hostellille ja suihkun ja muun sähellyksen jälkeen suunnattiin syömään rannalle auringonlaskun aikaan. Valitettavasti oli melko pilvistä ja antoi vähän vettäkin, joten auringonlasku ei ollut ihan kympin arvoinen. Ruoka oli kuitenkin hyvää (ja kallista). Onneksi Heidi maksoi...Itse otin kalafileetä valkosipulikastikkeessa, ja heidi otti kanakeittoa ja valkosipulileipää. Lopuksi tilattiin jumalaton jäätelöannos joka tarjoiltiin koverretusta ananaksesta. Hintaa tuli aterialle juomineen yhteensä noin 11e. Ruoan jälkeen käppäiltiin rantabulevardia pitkin hostellille päin kun Heidin pitkäaikainen haave toteutui. Joku miekkonen kuljeskeli pienen apinan kanssa katua pitkin ja Heidi sai sen syliinsä. Tottakai tässä oli koira haudattuna ja mies kysyi että haluaisitteko kuvan itsestänne apinan kanssa, kuvan sai heti käteen (polaroidina) 200 bahtilla (4e). Melko kallista mutta kerrankos sitä saa apinaa sylissään pitää, varsinkin kun apina halaa sinua takaisin. Suloinen ilmestys oli...sekä Heidi että apina, jonka nimi oli Tuk-Tuk :)

Päätettiin olla vielä yksi päivä lisää täällä leppoisassa Ao Nangissa, sen jälkeen suunnataan kohti Phi-Phi saarta, tuohon muutaman kymmenen kilometrin päähän. Mutta pitemmittä kirjoituksitta huomiseen...

Paiva 33: Ao Nang, Krabi

No ei nyt ole tama paiva mennyt ihan putkeen. Kaikki alkoi oikeastaan eilen illalla, kun kaytiin syomassa ne halvat pizzat. Pertun pitsassa oli paljon sienia ja hanen maha ei sitten tykannyt oikein hyvaa siita. Illalla vahan ennen kuin mentiin nukkumaan maha alkoi temppuilla, eli siis mahakipua, taas vaihteeksi. Johtuu todennaklisesti siita, kun ne sienet on niin huonoja sulamaan mahassa ja Pertulla on muutenkin tosi herkka potsi, joten sienet ei ole ehka paras vaihtoehto. No eihan tuollaisia asioita tule nalissaan ajatelleeksi vaan sita syo ja ajattelee sitten. Ei siis aamulla lahdetty minnekaan saarihyppely retkelle vaan koitetaan ensin parannella masukki :) Toivottavasti retki onnistuu huomenna, nimittain kaytiin apteekista kunnon laakkeita, joilla pitas vaivan parantua aamuun mennessa :)

Saa oli tanaan todella kaunis taalla. Herailtiin kaikessa rauhassa ja puolen paivan aikaan raahauduttiin rannalle. Perttu varjoon nukkumaan ja Heidi aurinkoon karyamaan. Itse kavin uimassa muutamaan kertaan, Perttu vain kerran ja vasta silloin kun kykeni mahansa kanssa. Paivalla ei siis kayty missaan syomassa, joten kun lahdettiin rannalta niin kavin ostamassa jotain syotavaa lahimarketista. Yllatyksekseni loysin ruisleipaa! Paketissa oli puolenkymmenta sopivankokoista ruisleipasiivua ja maksoi 40 bahtia, eli vajaan euron. Pakko oli ottaa kokeiltavaksi ja ihan syotavaa oli. Ei tietenkaan niin hyvaa kuin mita Suomessa, mutta sinnepain :) enaa salmiakkia kun vain loytais....

Iltapaiva ja alkuilta ollaan majailtu tuolla meidan huoneessa katsellen jotain musiikkikanavaa ja toivoen, etta Pertun maha paranisi. Asken kaytiin syomassa tien toisella puolella sijaitsevassa ravintolassa. Itse otin riisi-kana risottoa, joka tarjoiltiin puolikkaasta ananaksesta ja Perttu tyytyi valkosipulileipaan, otin viela itselleni jalkkariksi suklaabanaanipirtelon, joka todellakin jai juomatta. Oli nimittain kamalin pirtelo mita olen koskaan juonut. Yhteensa sapuskat tuli maksamaan noin 6 euroa. Tasta sitten lahdetaan varmaankin takaisin huoneeseen ja toivotaan parempaa huomista. Jospa nama Pertun mahavaivat saataisiin kuriin talta reissulta..siis huomiseen :)

Päivä 32: Ao Nang, Krabi

Hengissä ollaan ja hyvin pyyhkii! Tää päivä on menny melko rennoin meiningein. Heräiltiin kaikessa rauhassa, nautittiin aamiaiseksi ekaa kertaa koko reissulla mysliä ja jogurttia, ja sen jälkeen vaihdettiin majapaikkaa melkein puolta halvempaan. Kierreltiin kaupungilla ja Heidille tarttui mukaan läpsyt ja kaulakoru. Itseltä taas hajosi Kuala Lumpurista ostetut sandaalit,prkl..onneksi on kuitenkin jotkut läpsyt itselläkin joten niillä mennään. Käytiin myös tutustumassa rantaan ja sen läheiseen pieneen lahden poukamaan, jossa sijaitsi muutama huippukallis hotelli. Rannat on kyllä kauniita ja maisemat aika hienoja. Meidän mielestä ehkä parempi paikka kuin Langkawi, vaikka Langkawilla olikin verovapaita tuotteita.

Muuten on ollut ihan kaunis päivä, mitä nyt illan on vettä satanut. Käytiin syömässä pahat pizzat, jossain halvassa turistiraflassa. Kaiken lisäksi tarjoilija ei osannut laskea rahojakaan oikein vaan antoi takasin liian vähän. Tosin summa oli niin mitätön etten jaksanut asiasta meteliä nostaa. Ihan muuta toista oli kun päivällä käytiin lounaalla tällaisessa aivan pienessä katuravintolassa jota piti jokin thaimaalainen perhe. Ruuat oli todella edullisia ja tarjolla oli vain muutamia thaimaalaisia suosikkeja. Ruuat oli tosi hyviä hintaansa nähden, kun koko ateria juomineen maksoi meille yhteensä 3 euroa.

Huomenna lähdetään varmaan saarihyppelylle, eli mennään paatilla muutamia ympärillä olevia saaria katselemaan ja snorklailemaan ynnämuuta. Tämä siis jos keli on miellyttävä ja saadaan vielä retki varattua tänä iltana :) Tässä Krabin ympärillä on paljon todella kauniita saaria joten näkemistä varmasti riittää ja kuvia laitellaan heti kun voidaan!

Huomiseen!

Paiva 31: Ao Nang, Krabi, Thaimaa

Paiva alkoi tossa vaille kahdeksan kun kommittiin vaivoin sangysta ylos Langkawin saarella. Paahtoleipaa ja nuudelisoppaa naamaan, kamat kasaan ja kohti lauttasatamaa. Saatiin pienen haahuilun jalkeen selville mista lauttaliput saa ostettua ja kerettiin passitarkastuksen jalkeen ihan ajoissa paattiin. Venekyyti Langkawilta Thaimaan puolelle kesti reilun tunnin ja maksoi 27 ringgia per naama, eli reilun vitosen. Nyt on sitten Thaimaan leimat passeissa ja oleskeluaikaa maassa 27. marraskuuta asti. Eli siis ennen sita on poistuttava maasta. Kaydaan varmaan tuossa noin kolmen viikon paasta siella Kambodzhassa niin saadaan tuoreet leimat passiin.

Joka tapauksessa, Thaimaan puolella Satunin lauttasatamassa holmoiltiin ja mietittiin milla paastaisiin Krabille (Valimatkaa noin 200-300km) kunnes juteltiin yhden australialaisperheen kanssa jotka oli kans menossa samaan suuntaan. Vuokrattiin sitten porukalla sellainen pieni minibussi jolla kuski ajeli nelja tylsaa tuntia tanne Krabille. Hintaa tuli 700 bahtia yhteensa meille kahdelle, eli jotain 14e. Perilla loydettiin tallainen pieni majatalo nimeltaan Sea World, jossa ollaan vaan yksi yo kunnes muutetaan naapuriin halvemman hinnan toivossa. Taalla maksetaan 800 bahtia per yo, ja naapurissa kaytiin myohemmin katsomassa niin taysin vastaava huone 500 bahtia per yo. Joten kavellaan 50m ja saastetaan muutama euro jos viivytaan taalla viela ainakin kolme yota.

Huomenna ajateltiin tutustua paikkaan vahan paremmin, vaikkei tama Ao Nang olekaan mikaan kovin suuri paikka. Turistikausi on alkanut, se tuli huomattua. Lansimaalaisia pyorii ja hyorii joka kulmalla ihastellen joka paikassa olevia samanlaisia tavaroita. Kuitenkin ajateltiin ehka ylihuomenna kayda kiertelemassa naita ymparilla olevia saaria, otetaan ihan jarjestetty retki kun ovat niin halpoja (450b, sisaltaa ruuat, juomat, oppaat, kaiken mahdollisen). Toivottavasti keli muuttuu aurinkoisemmaksi, pilvista on tama paiva ollut. Mutta kuitenkin, nyt ottamaan lepoa raskaan paivan jalkeen. Seuraaviin kuulumisiin...

Päivä 30: Langkawi

Viimeinen ilta täällä paratiisissa. Huomenna suunnataan kohti seuraavaa paratiisia :) Päätettiin poiketa alustavasta suunnitelmasta vuokrata skootteri tölle päivälle. Me nimittäin vuokrasimmekin sellaisen söpön pienen miniauton :) Perttu tosin ajoi, en minä.. Auton vuokra oli 60 ringgiä/ 24 h (eli siis 12 euroa). Ei todellakaan paha hinta. Skootterin vuokraaminen olisi tullut puolta halvemmaksi, mutta kun ei tiedä jos vaikka sataa vettä niin autolla on kivempi olla silloin liikenteessä. Vettä ei kuitenkaan onneksi satanut.

Aamupalan jälkeen siis kävimme vuokraamassa ajokin ihan tuosta 200 metrin päästä. Siitä sitten lähdimme suunnistamaan tulevaa reittiä eilen ostetun kartan avulla. Tarkoituksena oli siis kiertää koko Langkawin saari ympäri. Matkaa tulisi noin 65-70 kilometriä. Huippunopeus autolla taisi olla jossain vaiheessa jopa 80 km/h, mutta pääasiassa ajoimme 40-60 kilometrin tuntivauhtia. Koko ajan sai oikeastaan ola valppaana, koska toisin kuin meillä Suomessa on hirvikolari vaara, niin täällä se on lehmä/buffalo kolari vaara. Aluksi oli tosi hassua nähdä laihoja lehmiä kävelemässä rinnakkain tienvarressa ja joskus jopa keskellä tietä. Onneksi nämä elukat olivat kuitenkin rauhallista sorttia, eivätkä näyttäneet ohiajavista autoista paljon välittää. Seuraava villin luonnon merkki oli tiellä hyppivät makakit, eli ne harmaanruskeat apinat. Näitä ötököitä oli myös aina välillä laumoittain keskellä tietä oleilemassa ja tuijottamassa ohikulkevia autoja.

Ensimmäinen kunnon pysähdys tehtiin noin 25 kilometrin päässä sijaitsevalle Temuran vesiputoukselle. Paikka oli melko syrjässä ja täynnä näitä makakeja. Vesiputous oli todella upea ja korkea ja makakit erittäin uteliaita. Aluksi hieman pelotti, että jos ne vaikka puree, mutta ei huolta moisesta. Käveltiin noin 20 cm:n päästä yhdestä apinasta ja ei ollut moksiskaan :) Poislähtiessä yksi isoimmista apinoista oli seurannut meitä autolle ja vasta kun istuttiin autossa valmiina lähtöön niin se hyppäsi auton konepellille istumaan. No, Perttu laittoi vain auton käyntiin ja siitä se siirtyi sitten metrin päähän autosta. Onneksi se ei sentään sisälle autoon kerennyt :)

Tämän jälkeen käytiin tsekkaamassa Pantai Pasir Hitamin ranta, joka on erikoinen
mustasta hiekastaan. Ranta oli kyllöä todellinen pettymys. Rantaviivaa ei juurikaan ollut ja sekin vähäinen oli todella sotkuisen näköinen ja täynnä kaikkea roinaa, esim. vedessä kellui auton rengas. Muuten rannan yhteydessä oli monia matkamuistomyymälöitä ja jokunen paikallinen ravintola. Käytiin haukkaamassa jotain ruokaa pahimpaan nälkää (Pertulle riisiä ja minulle nuudeleita, yht. maksoi juomineen 1,7 euroa) ja jatkettiin sitten matkaa eteenpäin. Seuraava pysäkki oli sitten Tanjung Rhu niminen ranta. Kaunis ranta, mutta myös roskaista vettä. Todella moniin Langkawin kortteihin on otettu kaunis rantakuva juuri tältä rannalta. Meidän aikaan sää oli pilvinen ja meidän kamerasta oli paristot loppu, joten ikuistettiin hetki rannalla sitten videokameralle. Kuuma päivä ja 4 tunnin automatkailu alkoi väsyttää jo kumpaakin, joten seuraavaksi suunnattiin sitten Kuahin (pääsatama) kautta takaisin Pantai Tengahiin. Hyvin pärjäsi Perttu liikenteessä, vaikka olikin vasemmanpuoleinen liikenne ja autossa ratti väärällä puolella. Kuitenkin melko rauhallista ja eläimistä huolimatta ihan turvallista on ajella autolla turistin kuin turistin tällä saarella.

Illalla käytiin vielä syömässä tuossa noin 100 metrin päässä sijaitsevassa Sunday –ravintolassa. Ehdottomasti kaunein rakennus, jonka olen koko reissun aikana nähnyt :) Ruoat oli myös hyvät hintalaatu suhteeltaan. Paikan yhteydessä on myös matkamuistomyymälä, josta saa vähän erikoisempia tuliaisia, kuten Mango –puusta tehtyjä astioita tai Kaneli –puusta tehtyjä mukialusia. Paikka oli vasta 2 kk vanha ja haluaisin todella nähdä millainen se on sitten valmiina (nyt toiminnassa oli 1. kerros, jossa ravintola, mutta 2 muuta kerrosta olivat vielä vaiheessa). Huomenna matka jatkuu sitten Thaimaahan. Seuraavat kuulumiset sitten sieltä :)