Paiva 36: Phi Phi Don

Nyt alkaa olla ensimmainen paiva takana taalla saarella. Iltapaivalla olikin sitten sadetta luvassa ja kastuttiin aivan kuten muutkin, ketka oli samaan aikaan liikenteessa. No, omassa hostellin huoneessa on kuitenkin lammin suihku, joten ei mitaan hataa. Taalla sade nimittain tuntuu yllattavan kylmalta. Illalla ennekuin mentiin syomaan niin kaytiin juttelemassa yhden sukelluskoulun tyypin kanssa taalla Phi Philla jarjestettavista kursseista. Tama kyseinen henkilo oli suomalainen, eli taalla olisi mahdollista saada koko kurssi suomeksi. Pilvi (sukellustytto) piti oikein hyvan esittelyn sukeltamisesta taalla seka antoi todella positiivisen kuvan heidan firmastaan. Hintakin oli ihan ok. Taalla tuo 3 paivan aloituskurssi siis maksaa 11900 bahtia, eli noin 240 euroa. Kallis sijoitus, mutta kylla me se tiedetaan :) Mietitaan viela etta otetaanko taalla se kurssi vai sitten Koh Taolla.

Asken kaytiin syomassa burgerit ja jalkkariksi lettuja hillon seka jatskin kera. Yhteensa koko homma maksoi 6 euroa. Nyt sitten lahdetaan takaisin hostellille ja aiotaan nukkua kunnon yo unet, silla huomenna on rankka paiva tiedossa. Ajateltiin menna rannalle aurinkoa ottamaan :)Kuvia yritetaan laittaa huomenna, siis huomiseen...

Paiva 36: Krabi -> Phi Phi Island

Aamulla tultiin laivalla tanne paratiisimaiselle Phi Phi -saarelle. Tahan mennessa ollaan vain etsitty majatalo missa yopya, kayty syomassa lounasta ja katseltu vahan ymparillemme. Saatiin sellainen pieni huone jossa on kaikki tarvittava: Kuuma suihku, siisti vessa ja tuuletin. Hintakin oli suht edullinen saaren majoitukseen nahden (varsinkin nyt high seasonin aikaan) eli 600 bahtia per yo (12e). Oltiin varauduttu maksamaan yli tuhatkin bahtia mutta onneksi ei tarvinnut.

Nopeasti vilkaisten saari vaikuttaa todelliselta paratiisilta, ehdottomasti kauneimmalta paikalta tahan asti. Vedet ovat satumaisen turkoosit, rannoilla vain sileaa valkoista hiekkaa ja palmupuita. Ihmiset on ystavallisia ja mika parasta, koko saarella ei ole yhtaan autoa tai edes mopoa, eika sen puoleen autoteitakaan. Pelkkia pienia hyvakuntoisia laatotettuja katuja. Taallakin uudelleenrakennetaan paljon, 2004 vuoden tsunamin jalkeen lahes koko saaren rakennukset menivat uusiksi...

Nyt lahdetaan hoitamaan heidin rakkoja joita tottero sai flip flopeistaan...kunnon kavelykengat on kaiken A ja O :) katsellaan illalla lisaa.

Paiva 35: viela taalla Krabilla...

Herattiin aamulla siina kahdeksan aikoihin, mutta paastiin liikenteeseen vasta kymmenen jalkeen. Ensin kaytiin lisailemassa tassa laheisssa nettipaikassa kuvia meidn matka-albumiin. Eli kaykaa siis katsomassa uudet kuvatukset :) Taman jalkeen lahdettiin kavelemaan Ao Nangin vieressa sijaitsevalle rannalle, jossa kuulemma paikalliset viettavat aikaansa viikonloppuisin. Puolen paivan aikaan oli aika tuskaista liikkua, vaikka matkaa oli noin 1 km..ja tama ranta ei kuitenkaan ollut mikaan huippuranta. Pitka ja kultahiekkainen, mutta todella roskainen.. Joten kun oltiin nahty tama kaikki niin saastettiin hermoja ja otettiin tuk-tuk Ao Nangin rannalle.

Kaytiin syomassa rannan lahella sijaitsevassa kuppilassa lounasta. Perttu soi klubi-voileivan ja itse otin kananuudeli-keiton, jonka muuten soin puikoilla :) ei mikaan helppo nakki aloittelijalle. Kun sitten oli mahat taynna niin mina menin kaymaan manikyyrissa ja pedikyyrissa ja Perttu otti silla valin thai-hieronnan. Yhteensa molempien hemmottelu maksoi 200 bahtia, eli 4 euroa. Taman jalkeen kerettiin juuri saapua hostelliimme ennen kuin alkoi sataa vetta. Sita on sitten satanut ihan mukavasti koko illan taalla.Meidan oli tarkoitus lahtea syomaan illalla jonnekin hienoon paikkaan, mutta ei sitten kehdattu kun vetta satoi ja vahan meinasi ukostaa. Taman takia paadyttiin majapaikkamme vieressa sijaitsevaan irlantilaiseen pubiin..

..Josta koko hauskuus sitten alkoi. Itse tilasin kana-enchilladoja ja Perttu tilasi pitkaan himottua sisafiletta, joka oli tuotu Australiasta asti. Pihviannos oli viela naurettavan kallis, (yli 8e!) Joka tapauksessa, pienen odottelun (20 min) jalkeen saatiin alkupalaksi tilattu valkosipulileipa cheddarjuustolla. Sitten taas pienen odottelun jalkeen (15 min) sain omat kana enchilladat. Soin kaikessa rauhassa ja hyvin syotyani odoteltiin viela parikymmenta minuuttia etta Perttu sai pihvinsa, joka oli kuulemma aivan kuminen ja kaiken lisaksi koko satsista puuttui kastike. Pienen odottelun jalkeen saapui kastike joka vain pudotettiin kupissa poytaan. Kukaan ei edes pahoitellut tapahtunutta, Perttu pyysi jopa etta saataisiin lasku ja lahdettaisiin kun ei jaksanut odottaa pihviaan, mutta ei saatu sitakaan. Perttu antoi tarjoilijalle pari vihaista katsetta ja vahemman miellyttavaa kommenttia jonka jalkeen kaveri ei uskaltanut sanoa enaa mitaan. Kuulemma huonoin sisafile ikina ja paskin palvelu koko universumissa. Alennustakaan ei saatu, luonnollisesti. Joten noin tunnin odottelu ja toinen osapuoli kerkesi syoda jo ennenkuin toinen sai edes oman annoksensa. Paikan nimi on Irish Rover, jos ikina tulette Ao Nangiin niin pysykaa kaukana...tai alkaa tilatko sisafiletta, koska se perkele soikoon haetaan odotellessa australiasta asti :) (Perttu saneli askeisen)

Nyt sitten lahdetaan takaisin hostellille ja kaydaan ajoissa nukkumaan. Huomenna lahdetaan klo 8.30 veneella kohti kuuluisia Phi Phi saaria. Huomenna siis lisaa..

Ja siis kaykaa katsomassa uusia kuvia:)

Päivä 34: Edelleen Krabilla...

Jeps, eli tänään käytiin katselemassa ympäröiviä saaria pitkähäntäveneellä. Pakko sanoa, että maisemat oli välillä kuin suoraan postikortista, uskomattoman kauniita. Kirkasta turkoosia vettä, pystysuoria kallionseinämiä, valkoisia puuterihiekkarantoja ja ahhh....kyllä ruumis ja sielu lepäsi. Varsinkin iltapäivällä kun maha alkoi olla jo kunnossa edellisen sienihyökkäyksen jälkeen.

Aamulla noustiin seitsemän jälkeen ja kysyttiin että vieläkö päivän retkelle pääsee mukaan. Ja kyllähän sinne pääsi. Yhdeksän aikaan lähdettiin lava-autolla tuohon rantaan ja siitä veneen kyytiin. Ensimmäinen saari oli nimeltään Tup. Saari oli keskimmäinen kolmesta saaresta, joiden välille muodostuu kulkuväylä veden ollessa matalalla. Tänään päästiin kävelemään toiselle saarelle, vettä oli vain polviin asti. Seuraavaksi köröteltiin veneellä juurikin sille saarelle jonne pääsi hiekkapengertä pitkin kävelemään, ajeltiin vain saaren toiselle puolelle. Paikalliset ovat ristineet saaren Chicken-Islandiksi, sen takia että saarella oleva kallio näyttää aivan kanan päältä :) Hullunkurista. Kuitenkin, käytiin poukamassa snorklailemassa ja syötettiin kaloja, joita oli satapäin. Heitit leivänmurun veteen niin parvi trooppisia kaloja hyökkäsi paikalle silmänräpäyksessä.

Puolen tunnin snorklailun ja uiskentelun jälkeen matkustettiin seuraavalle ja viimeiselle varsinaiselle saarelle. Poda-saarella oli todella hienot ja kirkkaat rantavedet joissa sai ihastella lukuisia kaloja ja muuta merielämää maskin läpi. Itselläni ainakin jäi into tuohon snorklailuun, heti kun oppi käyttämään maskia ja putkea luonnollisesti. Odotan sitäkin suuremmalla innolla tulevaa mahdollista sukelluskurssia :) Joka tapauksessa, Poda-saarella syötiin retkeen kuuluva lounas joka koostui riisistä ja pienestä määrästä kanaa, jotka jaettiin meille "grillirasioissa". Epäiltiin että näinköhän menee maha sekaisin kun ovat olleet lämpimässä(?) muutaman tunnin. Kaikki niitä kuitenkin söi, mukaanlukien oppaat joten ei haluttu jäädä kakkoseksi. Maku ei päätä huimannut mutta ihan hyvin upposi eikä mitään ruokamyrkytystä saatu :)

Viimeiseksi suunnattiin kohti Pranangin rantaa. Vaikka paikalla oli paljon väkeä niin paikka oli silti uskomattoman hieno. Hiekka oli todella pehmeää, oikeasti puuterinomaista. Rannan molemmissa päissä oli tippukivestä muodostuneet luolat, joista muodostui kallion sisään pieni laguuni. Ehkä hienoin paikka missä olen ikänäni pärskinyt :) Toivottavasti saadaan joitain kuvia albumiin niin näette omin silmin.

Kolmen aikoihin saavuttiin takaisin hostellille ja suihkun ja muun sähellyksen jälkeen suunnattiin syömään rannalle auringonlaskun aikaan. Valitettavasti oli melko pilvistä ja antoi vähän vettäkin, joten auringonlasku ei ollut ihan kympin arvoinen. Ruoka oli kuitenkin hyvää (ja kallista). Onneksi Heidi maksoi...Itse otin kalafileetä valkosipulikastikkeessa, ja heidi otti kanakeittoa ja valkosipulileipää. Lopuksi tilattiin jumalaton jäätelöannos joka tarjoiltiin koverretusta ananaksesta. Hintaa tuli aterialle juomineen yhteensä noin 11e. Ruoan jälkeen käppäiltiin rantabulevardia pitkin hostellille päin kun Heidin pitkäaikainen haave toteutui. Joku miekkonen kuljeskeli pienen apinan kanssa katua pitkin ja Heidi sai sen syliinsä. Tottakai tässä oli koira haudattuna ja mies kysyi että haluaisitteko kuvan itsestänne apinan kanssa, kuvan sai heti käteen (polaroidina) 200 bahtilla (4e). Melko kallista mutta kerrankos sitä saa apinaa sylissään pitää, varsinkin kun apina halaa sinua takaisin. Suloinen ilmestys oli...sekä Heidi että apina, jonka nimi oli Tuk-Tuk :)

Päätettiin olla vielä yksi päivä lisää täällä leppoisassa Ao Nangissa, sen jälkeen suunnataan kohti Phi-Phi saarta, tuohon muutaman kymmenen kilometrin päähän. Mutta pitemmittä kirjoituksitta huomiseen...

Paiva 33: Ao Nang, Krabi

No ei nyt ole tama paiva mennyt ihan putkeen. Kaikki alkoi oikeastaan eilen illalla, kun kaytiin syomassa ne halvat pizzat. Pertun pitsassa oli paljon sienia ja hanen maha ei sitten tykannyt oikein hyvaa siita. Illalla vahan ennen kuin mentiin nukkumaan maha alkoi temppuilla, eli siis mahakipua, taas vaihteeksi. Johtuu todennaklisesti siita, kun ne sienet on niin huonoja sulamaan mahassa ja Pertulla on muutenkin tosi herkka potsi, joten sienet ei ole ehka paras vaihtoehto. No eihan tuollaisia asioita tule nalissaan ajatelleeksi vaan sita syo ja ajattelee sitten. Ei siis aamulla lahdetty minnekaan saarihyppely retkelle vaan koitetaan ensin parannella masukki :) Toivottavasti retki onnistuu huomenna, nimittain kaytiin apteekista kunnon laakkeita, joilla pitas vaivan parantua aamuun mennessa :)

Saa oli tanaan todella kaunis taalla. Herailtiin kaikessa rauhassa ja puolen paivan aikaan raahauduttiin rannalle. Perttu varjoon nukkumaan ja Heidi aurinkoon karyamaan. Itse kavin uimassa muutamaan kertaan, Perttu vain kerran ja vasta silloin kun kykeni mahansa kanssa. Paivalla ei siis kayty missaan syomassa, joten kun lahdettiin rannalta niin kavin ostamassa jotain syotavaa lahimarketista. Yllatyksekseni loysin ruisleipaa! Paketissa oli puolenkymmenta sopivankokoista ruisleipasiivua ja maksoi 40 bahtia, eli vajaan euron. Pakko oli ottaa kokeiltavaksi ja ihan syotavaa oli. Ei tietenkaan niin hyvaa kuin mita Suomessa, mutta sinnepain :) enaa salmiakkia kun vain loytais....

Iltapaiva ja alkuilta ollaan majailtu tuolla meidan huoneessa katsellen jotain musiikkikanavaa ja toivoen, etta Pertun maha paranisi. Asken kaytiin syomassa tien toisella puolella sijaitsevassa ravintolassa. Itse otin riisi-kana risottoa, joka tarjoiltiin puolikkaasta ananaksesta ja Perttu tyytyi valkosipulileipaan, otin viela itselleni jalkkariksi suklaabanaanipirtelon, joka todellakin jai juomatta. Oli nimittain kamalin pirtelo mita olen koskaan juonut. Yhteensa sapuskat tuli maksamaan noin 6 euroa. Tasta sitten lahdetaan varmaankin takaisin huoneeseen ja toivotaan parempaa huomista. Jospa nama Pertun mahavaivat saataisiin kuriin talta reissulta..siis huomiseen :)

Päivä 32: Ao Nang, Krabi

Hengissä ollaan ja hyvin pyyhkii! Tää päivä on menny melko rennoin meiningein. Heräiltiin kaikessa rauhassa, nautittiin aamiaiseksi ekaa kertaa koko reissulla mysliä ja jogurttia, ja sen jälkeen vaihdettiin majapaikkaa melkein puolta halvempaan. Kierreltiin kaupungilla ja Heidille tarttui mukaan läpsyt ja kaulakoru. Itseltä taas hajosi Kuala Lumpurista ostetut sandaalit,prkl..onneksi on kuitenkin jotkut läpsyt itselläkin joten niillä mennään. Käytiin myös tutustumassa rantaan ja sen läheiseen pieneen lahden poukamaan, jossa sijaitsi muutama huippukallis hotelli. Rannat on kyllä kauniita ja maisemat aika hienoja. Meidän mielestä ehkä parempi paikka kuin Langkawi, vaikka Langkawilla olikin verovapaita tuotteita.

Muuten on ollut ihan kaunis päivä, mitä nyt illan on vettä satanut. Käytiin syömässä pahat pizzat, jossain halvassa turistiraflassa. Kaiken lisäksi tarjoilija ei osannut laskea rahojakaan oikein vaan antoi takasin liian vähän. Tosin summa oli niin mitätön etten jaksanut asiasta meteliä nostaa. Ihan muuta toista oli kun päivällä käytiin lounaalla tällaisessa aivan pienessä katuravintolassa jota piti jokin thaimaalainen perhe. Ruuat oli todella edullisia ja tarjolla oli vain muutamia thaimaalaisia suosikkeja. Ruuat oli tosi hyviä hintaansa nähden, kun koko ateria juomineen maksoi meille yhteensä 3 euroa.

Huomenna lähdetään varmaan saarihyppelylle, eli mennään paatilla muutamia ympärillä olevia saaria katselemaan ja snorklailemaan ynnämuuta. Tämä siis jos keli on miellyttävä ja saadaan vielä retki varattua tänä iltana :) Tässä Krabin ympärillä on paljon todella kauniita saaria joten näkemistä varmasti riittää ja kuvia laitellaan heti kun voidaan!

Huomiseen!

Paiva 31: Ao Nang, Krabi, Thaimaa

Paiva alkoi tossa vaille kahdeksan kun kommittiin vaivoin sangysta ylos Langkawin saarella. Paahtoleipaa ja nuudelisoppaa naamaan, kamat kasaan ja kohti lauttasatamaa. Saatiin pienen haahuilun jalkeen selville mista lauttaliput saa ostettua ja kerettiin passitarkastuksen jalkeen ihan ajoissa paattiin. Venekyyti Langkawilta Thaimaan puolelle kesti reilun tunnin ja maksoi 27 ringgia per naama, eli reilun vitosen. Nyt on sitten Thaimaan leimat passeissa ja oleskeluaikaa maassa 27. marraskuuta asti. Eli siis ennen sita on poistuttava maasta. Kaydaan varmaan tuossa noin kolmen viikon paasta siella Kambodzhassa niin saadaan tuoreet leimat passiin.

Joka tapauksessa, Thaimaan puolella Satunin lauttasatamassa holmoiltiin ja mietittiin milla paastaisiin Krabille (Valimatkaa noin 200-300km) kunnes juteltiin yhden australialaisperheen kanssa jotka oli kans menossa samaan suuntaan. Vuokrattiin sitten porukalla sellainen pieni minibussi jolla kuski ajeli nelja tylsaa tuntia tanne Krabille. Hintaa tuli 700 bahtia yhteensa meille kahdelle, eli jotain 14e. Perilla loydettiin tallainen pieni majatalo nimeltaan Sea World, jossa ollaan vaan yksi yo kunnes muutetaan naapuriin halvemman hinnan toivossa. Taalla maksetaan 800 bahtia per yo, ja naapurissa kaytiin myohemmin katsomassa niin taysin vastaava huone 500 bahtia per yo. Joten kavellaan 50m ja saastetaan muutama euro jos viivytaan taalla viela ainakin kolme yota.

Huomenna ajateltiin tutustua paikkaan vahan paremmin, vaikkei tama Ao Nang olekaan mikaan kovin suuri paikka. Turistikausi on alkanut, se tuli huomattua. Lansimaalaisia pyorii ja hyorii joka kulmalla ihastellen joka paikassa olevia samanlaisia tavaroita. Kuitenkin ajateltiin ehka ylihuomenna kayda kiertelemassa naita ymparilla olevia saaria, otetaan ihan jarjestetty retki kun ovat niin halpoja (450b, sisaltaa ruuat, juomat, oppaat, kaiken mahdollisen). Toivottavasti keli muuttuu aurinkoisemmaksi, pilvista on tama paiva ollut. Mutta kuitenkin, nyt ottamaan lepoa raskaan paivan jalkeen. Seuraaviin kuulumisiin...

Päivä 30: Langkawi

Viimeinen ilta täällä paratiisissa. Huomenna suunnataan kohti seuraavaa paratiisia :) Päätettiin poiketa alustavasta suunnitelmasta vuokrata skootteri tölle päivälle. Me nimittäin vuokrasimmekin sellaisen söpön pienen miniauton :) Perttu tosin ajoi, en minä.. Auton vuokra oli 60 ringgiä/ 24 h (eli siis 12 euroa). Ei todellakaan paha hinta. Skootterin vuokraaminen olisi tullut puolta halvemmaksi, mutta kun ei tiedä jos vaikka sataa vettä niin autolla on kivempi olla silloin liikenteessä. Vettä ei kuitenkaan onneksi satanut.

Aamupalan jälkeen siis kävimme vuokraamassa ajokin ihan tuosta 200 metrin päästä. Siitä sitten lähdimme suunnistamaan tulevaa reittiä eilen ostetun kartan avulla. Tarkoituksena oli siis kiertää koko Langkawin saari ympäri. Matkaa tulisi noin 65-70 kilometriä. Huippunopeus autolla taisi olla jossain vaiheessa jopa 80 km/h, mutta pääasiassa ajoimme 40-60 kilometrin tuntivauhtia. Koko ajan sai oikeastaan ola valppaana, koska toisin kuin meillä Suomessa on hirvikolari vaara, niin täällä se on lehmä/buffalo kolari vaara. Aluksi oli tosi hassua nähdä laihoja lehmiä kävelemässä rinnakkain tienvarressa ja joskus jopa keskellä tietä. Onneksi nämä elukat olivat kuitenkin rauhallista sorttia, eivätkä näyttäneet ohiajavista autoista paljon välittää. Seuraava villin luonnon merkki oli tiellä hyppivät makakit, eli ne harmaanruskeat apinat. Näitä ötököitä oli myös aina välillä laumoittain keskellä tietä oleilemassa ja tuijottamassa ohikulkevia autoja.

Ensimmäinen kunnon pysähdys tehtiin noin 25 kilometrin päässä sijaitsevalle Temuran vesiputoukselle. Paikka oli melko syrjässä ja täynnä näitä makakeja. Vesiputous oli todella upea ja korkea ja makakit erittäin uteliaita. Aluksi hieman pelotti, että jos ne vaikka puree, mutta ei huolta moisesta. Käveltiin noin 20 cm:n päästä yhdestä apinasta ja ei ollut moksiskaan :) Poislähtiessä yksi isoimmista apinoista oli seurannut meitä autolle ja vasta kun istuttiin autossa valmiina lähtöön niin se hyppäsi auton konepellille istumaan. No, Perttu laittoi vain auton käyntiin ja siitä se siirtyi sitten metrin päähän autosta. Onneksi se ei sentään sisälle autoon kerennyt :)

Tämän jälkeen käytiin tsekkaamassa Pantai Pasir Hitamin ranta, joka on erikoinen
mustasta hiekastaan. Ranta oli kyllöä todellinen pettymys. Rantaviivaa ei juurikaan ollut ja sekin vähäinen oli todella sotkuisen näköinen ja täynnä kaikkea roinaa, esim. vedessä kellui auton rengas. Muuten rannan yhteydessä oli monia matkamuistomyymälöitä ja jokunen paikallinen ravintola. Käytiin haukkaamassa jotain ruokaa pahimpaan nälkää (Pertulle riisiä ja minulle nuudeleita, yht. maksoi juomineen 1,7 euroa) ja jatkettiin sitten matkaa eteenpäin. Seuraava pysäkki oli sitten Tanjung Rhu niminen ranta. Kaunis ranta, mutta myös roskaista vettä. Todella moniin Langkawin kortteihin on otettu kaunis rantakuva juuri tältä rannalta. Meidän aikaan sää oli pilvinen ja meidän kamerasta oli paristot loppu, joten ikuistettiin hetki rannalla sitten videokameralle. Kuuma päivä ja 4 tunnin automatkailu alkoi väsyttää jo kumpaakin, joten seuraavaksi suunnattiin sitten Kuahin (pääsatama) kautta takaisin Pantai Tengahiin. Hyvin pärjäsi Perttu liikenteessä, vaikka olikin vasemmanpuoleinen liikenne ja autossa ratti väärällä puolella. Kuitenkin melko rauhallista ja eläimistä huolimatta ihan turvallista on ajella autolla turistin kuin turistin tällä saarella.

Illalla käytiin vielä syömässä tuossa noin 100 metrin päässä sijaitsevassa Sunday –ravintolassa. Ehdottomasti kaunein rakennus, jonka olen koko reissun aikana nähnyt :) Ruoat oli myös hyvät hintalaatu suhteeltaan. Paikan yhteydessä on myös matkamuistomyymälä, josta saa vähän erikoisempia tuliaisia, kuten Mango –puusta tehtyjä astioita tai Kaneli –puusta tehtyjä mukialusia. Paikka oli vasta 2 kk vanha ja haluaisin todella nähdä millainen se on sitten valmiina (nyt toiminnassa oli 1. kerros, jossa ravintola, mutta 2 muuta kerrosta olivat vielä vaiheessa). Huomenna matka jatkuu sitten Thaimaahan. Seuraavat kuulumiset sitten sieltä :)