Päivä 34: Edelleen Krabilla...

Jeps, eli tänään käytiin katselemassa ympäröiviä saaria pitkähäntäveneellä. Pakko sanoa, että maisemat oli välillä kuin suoraan postikortista, uskomattoman kauniita. Kirkasta turkoosia vettä, pystysuoria kallionseinämiä, valkoisia puuterihiekkarantoja ja ahhh....kyllä ruumis ja sielu lepäsi. Varsinkin iltapäivällä kun maha alkoi olla jo kunnossa edellisen sienihyökkäyksen jälkeen.

Aamulla noustiin seitsemän jälkeen ja kysyttiin että vieläkö päivän retkelle pääsee mukaan. Ja kyllähän sinne pääsi. Yhdeksän aikaan lähdettiin lava-autolla tuohon rantaan ja siitä veneen kyytiin. Ensimmäinen saari oli nimeltään Tup. Saari oli keskimmäinen kolmesta saaresta, joiden välille muodostuu kulkuväylä veden ollessa matalalla. Tänään päästiin kävelemään toiselle saarelle, vettä oli vain polviin asti. Seuraavaksi köröteltiin veneellä juurikin sille saarelle jonne pääsi hiekkapengertä pitkin kävelemään, ajeltiin vain saaren toiselle puolelle. Paikalliset ovat ristineet saaren Chicken-Islandiksi, sen takia että saarella oleva kallio näyttää aivan kanan päältä :) Hullunkurista. Kuitenkin, käytiin poukamassa snorklailemassa ja syötettiin kaloja, joita oli satapäin. Heitit leivänmurun veteen niin parvi trooppisia kaloja hyökkäsi paikalle silmänräpäyksessä.

Puolen tunnin snorklailun ja uiskentelun jälkeen matkustettiin seuraavalle ja viimeiselle varsinaiselle saarelle. Poda-saarella oli todella hienot ja kirkkaat rantavedet joissa sai ihastella lukuisia kaloja ja muuta merielämää maskin läpi. Itselläni ainakin jäi into tuohon snorklailuun, heti kun oppi käyttämään maskia ja putkea luonnollisesti. Odotan sitäkin suuremmalla innolla tulevaa mahdollista sukelluskurssia :) Joka tapauksessa, Poda-saarella syötiin retkeen kuuluva lounas joka koostui riisistä ja pienestä määrästä kanaa, jotka jaettiin meille "grillirasioissa". Epäiltiin että näinköhän menee maha sekaisin kun ovat olleet lämpimässä(?) muutaman tunnin. Kaikki niitä kuitenkin söi, mukaanlukien oppaat joten ei haluttu jäädä kakkoseksi. Maku ei päätä huimannut mutta ihan hyvin upposi eikä mitään ruokamyrkytystä saatu :)

Viimeiseksi suunnattiin kohti Pranangin rantaa. Vaikka paikalla oli paljon väkeä niin paikka oli silti uskomattoman hieno. Hiekka oli todella pehmeää, oikeasti puuterinomaista. Rannan molemmissa päissä oli tippukivestä muodostuneet luolat, joista muodostui kallion sisään pieni laguuni. Ehkä hienoin paikka missä olen ikänäni pärskinyt :) Toivottavasti saadaan joitain kuvia albumiin niin näette omin silmin.

Kolmen aikoihin saavuttiin takaisin hostellille ja suihkun ja muun sähellyksen jälkeen suunnattiin syömään rannalle auringonlaskun aikaan. Valitettavasti oli melko pilvistä ja antoi vähän vettäkin, joten auringonlasku ei ollut ihan kympin arvoinen. Ruoka oli kuitenkin hyvää (ja kallista). Onneksi Heidi maksoi...Itse otin kalafileetä valkosipulikastikkeessa, ja heidi otti kanakeittoa ja valkosipulileipää. Lopuksi tilattiin jumalaton jäätelöannos joka tarjoiltiin koverretusta ananaksesta. Hintaa tuli aterialle juomineen yhteensä noin 11e. Ruoan jälkeen käppäiltiin rantabulevardia pitkin hostellille päin kun Heidin pitkäaikainen haave toteutui. Joku miekkonen kuljeskeli pienen apinan kanssa katua pitkin ja Heidi sai sen syliinsä. Tottakai tässä oli koira haudattuna ja mies kysyi että haluaisitteko kuvan itsestänne apinan kanssa, kuvan sai heti käteen (polaroidina) 200 bahtilla (4e). Melko kallista mutta kerrankos sitä saa apinaa sylissään pitää, varsinkin kun apina halaa sinua takaisin. Suloinen ilmestys oli...sekä Heidi että apina, jonka nimi oli Tuk-Tuk :)

Päätettiin olla vielä yksi päivä lisää täällä leppoisassa Ao Nangissa, sen jälkeen suunnataan kohti Phi-Phi saarta, tuohon muutaman kymmenen kilometrin päähän. Mutta pitemmittä kirjoituksitta huomiseen...